Ukrainan kuvittajat
Olia Muzychenkon kuvitukset ovat täynnä jännittäviä yksityiskohtia ja ilmeikkäitä henkilöhahmoja, jotka vievät tarinankerrontaa eteenpäin kuva kuvalta. Muzychenko opiskeli graafista suunnittelua Kiovassa ja valmistui myöhemmin visuaalisen viestinnän linjalta. Hän on kuvittanut lastenkirjoja ja tehnyt töitä myös Italiassa ja Englannissa. Tällä hetkellä Itävallassa sotaa paossa oleva Musychenkon työllistävää pääasiassa lontoolainen kuvitusagentuuri Pickled Ink.
Muzychenko kertoo, että suurin vaikuttaja hänen urallaan on ollut oma äiti, kirjailija Maryna Pavlenko. Taiteellisia vaikutteita hän kertoo saaneensa myös espanjalaiselta kuvittajalta Julia Sardalta sekä ukrainalaiselta Vladyslav Yerkolta, joka on tunnettu fotorealististista ja yksityiskohtaisista kuvituksista.
Kuvittajan työhön Muzychenkoa on ajanut halu luoda muutosta kuvituskentällä kotimaassaan. Hänen unelmansa on ollut perustaa oma kustantamo, joka keskittyisi ainoastaan ukrainalaisten kuvittajien ja kirjailijoiden tuotantoon. Historiallisesti, ja edelleen tänä päivänä, Ukrainassa on ollut pääasiassa venäjänkielisiä kustantamoita.
”Vaikka tilanne on nykyään parempi, haluan tehdä jotain tärkeää kotimaani puolesta. Kuvittajana työskentely on yksi askel eteenpäin kohti sitä unelmaa.”
Hänen mielestään kirjojen kuvituksista tulisi maksaa tuntuvasti enemmän. Ukrainassa kuvittajien palkkiot ovat pieniä, ja kuvittajana työskentely vaatii kansainvälistymistä, jotta se olisi taloudellisesti kannattavaa. Hän kuvittaa noin yhden kirjan vuodessa. Vaikka juuri runsaat yksityiskohdat ovat hänen töidensä ydin, Muzychenko toivoisi, että hänen tyylinsä olisi suoraviivaisempi.
”Olen tavattoman hidas piirtäjä! Töihini kuluu paljon aikaa ja teen töitä usein yömyöhään.”
Parhaillaan Muzychenko työstää uutta lastenkirjaa, joka julkaistaan Englannissa. Muiden kollegoiden tavoin hänellä on ollut vaikeuksia keskittyä normaaliin arkeen ja töiden tekoon sotatilanteen keskellä. Samaan hengenvetoon Muzychenko kuitenkin mainitsee, että hänellä sekä hänen perheellään on kaikki hyvin, mistä hän on todella kiitollinen.
”Sota kotimaassani tuntuu etäiseltä, koska olen ollut Itävallassa koko konfliktin ajan. Samalla kaikki entiset ongelmani tuntuvat kadonneen – en stressaa tai ahdistu lainkaan enää samoista pikkuasioista, jotka huolettivat minua ennen.”
Anna Sarvira on kuvittaja, kuvataiteilija sekä ukrainalaisen Pictoric Illustrators Club – kuvittajaryhmän yksi perustajista. Sarvira on myös ukrainalaisen Brave Bunnies -animaatiosarjan AD, mikä on työllistänyt häntä viimeiset kolme vuotta. Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa kasvanut Sarvira vastaa videopuheluun Berliinistä. Hänen oli tarkoitus viettää helmikuun lopussa kaupungissa yksi viikko, ottaa kolmas koronarokoteannos ja nähdä poikaystäväänsä. Sarvira oli ollut Saksassa muutaman päivän, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
”Olen toistaiseksi asettunut Berliiniin, mutta haluaisin palata kotiin Kiovaan heti kun se on mahdollista. Äitini pitää nyt vuokra-asunnostani huolta. Ruokaa, lääkkeitä ja muita tarpeita siellä on vähän”, Sarvira kertoo.
Vaikka suhtautuminen ukrainalaisiin pakolaisiin on ollut positiivista, kertoo Sarvira myös sattumuksista ja kulttuurieroista. Hän on itse tehnyt vapaaehtoistyötä ja ollut vastaanottamassa ukrainalaisia turvapaikanhakijoita juna-asemalla.
”Kun poikaystäväni raskaana oleva sisko saapui Saksaan, hänelle pidettiin ensimmäiseksi pitkä luento paikallisesta kierrätysjärjestelmästä. Se tuntui hassulta, mutta muistutti meitä myös maiden eroista.”
Sarvira rakasti piirtämistä ja kirjoja jo lapsena ‒ jopa niin paljon, että hänen äitinsä oli huolestunut tyttärensä jatkuvasta halusta piirtää ja lukea sen sijaan, että hän olisi mennyt ulos leikkimään muiden lasten kanssa. Nyt aikuisena hänen ammatissaan yhdistyvät kaksi samaa intohimoa: tarinat ja kuvitukset. Sarviran tyyli rakentuu voimakkaista väreistä, liioitelluista mittasuhteista ja eriskummallisista hahmoista. Naivististen elementtien lisäksi töissä on huumoria ja ironiaa, mikä puhuttelee myös aikuisia.
Kun Sarvira aloitti kuvittajan opinnot 2000-luvun alussa, Ukrainassa vaikutti vahvasti venäläinen klassinen kuvitustyyli sekä silotellut Disney-animaatiot. Hän yritti aluksi jäljitellä vallitsevaa tyylisuuntausta, mutta ei tuntenut sitä omakseen. Tämä oli vielä aikaa ennen Instagramia, kun yhteyksiä kansainvälisiin tekijöihin oli niukalti. Kun Ukrainan kansalaisille myönnettiin viisumivapaus Schengen-alueelle vuonna 2017, kuvituskentällä alkoi myllerrys. Sarvira pääsi ensimmäistä kertaa Italian Bolognan lastenkirjamessuille ja taideresidenssiin Puolaan.
”Matkustaminen oli silmiä avaavaa, ja puolalaisten kuvittajien rohkeus teki minuun valtavan vaikutuksen. Uskalsin itsekin kokeilla rajojani kuvittajana.”
Ukrainassa asiakkaat teilasivat hänen uuden tyylinsä lapselliseksi ja oudoksi. Sarviran mukaan oman tyylin löytäminen ja siitä kiinni pitäminen ovat olleet hänen uransa haastavimpia hetkiä. Vakuuttuneena siitä, että moninaisille tyyleille oli kuitenkin tarvetta, Sarvira perusti ystäviensä kanssa Pictoric Illustrators Clubin vuonna 2016. Pictoric on nostanut esille puolalaisia ja ukrainalaisia kuvittajia, järjestänyt kansainvälisiä näyttelyitä, mestarikursseja ja painattanut kirjoja.
Sarviran asiakkaat tulevat edelleen pääosin ulkomailta. Hänen töitään on ollut esillä Ukrainan lisäksi Saksassa, Portugalissa, Puolassa, Georgiassa, Italiassa, Japanissa ja Yhdysvalloissa. Hiljattain Sarvira teki myös kuvituksia New Yorkin modernin taiteen museo MoMa:lle ukrainalaisten arjesta sodan keskellä. Tulevaisuudessa Sarviran haaveena on kirjoittaa ja kuvittaa oma lastenkirja sekä tehdä töitä enemmän ihmisoikeuksien parissa. Tällä hetkellä lastenkirjojen kuvitukset ovat hyllyllä.
”Helmikuun 24. päivän jälkeen en ole kyennyt tekemään muita kuin sotaan liittyviä kuvituksia. Oudointa on se, että en voi suunnitella tulevaa.”
Polina Doroshenko on Ukrainan eteläosasta, Mykolaivin kaupungista kotoisin oleva kuvittaja ja kuvataiteilija, joka on asunut Kiovassa yli kymmenen vuoden ajan. Hän on tällä hetkellä pakolaisena Espanjan Barcelonassa tyttärensä kanssa. Doroshenko kasvoi taiteellisessa perheessä, joka kannusti häntä kehittämään luovia taitoja jo varhain. Kuvittajan töiden ohella Doroshenko opettaa Kiovan The National Academy of Visual Arts and Architecture -kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui kuvittajaksi. Tällä hetkellä opetus tapahtuu etänä.
”Aiemmin kurssini teemana olivat erilaiset materiaalit ja tekniikat, mutta käytännönläheisen työn sijaan keskitymme nyt keskustelemiseen ja omien kokemusten kuvittamiseen. Monet oppilaani ovat paenneet sotaa eri maihin ja heillä on mukanaan vain perustyövälineitä.”
Ukrainan kuvituskenttä on tiivis ja Sarvira ja Doroshenko ovat ystäviä. Doroshenkon mukaan Pictoric-kollektiivi on ollut yksi hänen työskentelynsä inspiraationlähteistä.
”Ryhmä on aktiivisesti auttanut meitä kuvittajia järjestäytymään Ukrainassa paremmin”, Doroshenko kertoo.
Teknisesti hänen tyylinsä on yhdistelmä digitaalista piirtämistä, akryylimaalausta ja taidegrafiikkaa. Kuvituksissa yhdistyvät eri taidetyylit pohjoisesta renessanssista ukrainalaiseen kansantaiteeseen.
Vaikka Doroshenkolla on ollut vuosien varrella paljon kansainvälisiä asiakkaita ja kirjaprojekteja, viime vuosina hän on pyrkinyt työskentelemään pääasiassa ukrainalaisten kustantajien kuten Osnovyn, Portalin ja Nebo Book Lab Publishingin kanssa. Tänä vuonna hänen kuvituksensa valittiin yhdeksi Bolognan lastenkirjamessujen voittajista.
”Se on suuri kunnia, mutta valitettavasti en voinut osallistua näyttelyyn sotatilanteen vuoksi.”
Hänen mukaansa sota on tuonut kuvittajia yhteen, vaikka työnteko ei olekaan helppoa. Doroshenko kertoo keskittyvänsä tällä hetkellä lähinnä mekaanisiin askareisiin luovan työn ja taiteen tekemisen sijaan.
”Opettajana yritän kuitenkin saada opiskelijani työskentelemään tunteiden parissa ja muuttamaan kokemuksia visuaalisiksi kuviksi. Juuri nyt kuvittaminen on tärkein työkalumme ja aseemme.”
Julkaistu Kuvittajassa 2/22.
