Kuvittaja Laura Laineen vanhemmat olivat Pietarissa lomamatkalla. Paikallisen kirjakaupan hyllyiltä löytyi päiväkirjoja, joiden kansissa oli heidän tyttärensä tekemiä kuvituksia – luvatta.

“Päiväkirjoihin oli yhdistetty monia tekemiäni kuvia ja väritetty päälle”, pitkänhuiskeista naishahmoistaan tunnettu Laine kertoo.

Voi olla sattumasta kiinni, että kopioitu työ paljastuu. Tavallisesti Laineeseen ovat ottaneet yhteyttä vieraat ihmiset, jotka ovat epäilleet törmänneensä Laineen kuvien laittomaan käyttöön.

“Usein he ovat jollain tavalla visuaalisen alan ihmisiä ja ymmärtävät tekijänoikeuksia.”

Esimerkiksi Laineelle tuntematon Kreikassa asuva arkkitehti lähetti hänelle sähköpostia. Arkkitehti oli nähnyt Ateenan suurimmalla ostoskadulla liikkeen, joka käytti ulkovaloissa ja liikkeen sisällä Laineen kuvituksia.

“Hänelle oli tullut olo, ettei homma ollut ihan luvallista.”

Ja eihän se ollut.

Kuvittajan tekemällä työllä on lähes aina tekijänoikeuden antama suoja.

“Suoja on automaattinen, jos kuvittajan työ ylittää teoskynnyksen. Kuvittaja voi kieltää muita kopioimasta työtä tai valmistamasta siitä kappaleita muuhun kuin yksityiseen käyttöön”, immateriaalioikeuksiin erikoistunut professori, IPR University Centerin johtaja Niklas Bruun kertoo.

Teoskynnyksellä tarkoitetaan, että työn pitää olla taiteellisesti omaleimainen. Yksinkertaisille, tavallisille kuvioille kuten numeroille tai sydämille ei ole helppoa saada suojaa.

Suojattuja töitä voi kopioida yksityistä käyttöä varten.

“Tällöin kopioitua työtä ei saa hyödyntää kaupallisesti tai väittää kopioitua työtä omaksi. Alkuperäistä tekijää täytyy kunnioittaa”, Bruun kertoo.

Laura Laine on törmännyt omista töistään tehtyihin harjoitustöihin. Hän ei ole niitä vastaan, kunhan tekijä ei kerää töitä esimerkiksi omaan portfolioonsa.

“Se on ihan söpöä. Tein itse vastaavaa teininä, kun harjoittelin piirtämään.”

Kuvittaja Marikala Maijalan lastenkirjakuvitus löytyi Etsystä.

“Kiinalainen tapettifirma oli kopioinut yhden aukeaman kuvittamastani lastenkirjasta ja valmistanut siitä tapettia”, hän kertoo.

Kuvio oli piirretty uusiksi, mutta vastasi yksityiskohtia myöten Maijalan kuvitusta. Maijala ilmoitti tapauksesta kustantajalleen Otavalle, joka otti yhteyttä kirjan kiinalaiseen julkaisijaan.

“En siis kokenut olevani tilanteessa yksin. Tapetti katosi Etsyn kansainvälisestä jakelusta, mutta sitähän ei voi tietää, onko tuotetta edelleen saatavilla Kiinassa.”

Aina kuvittajalla ei ole suurta asiakasta, joka voisi viedä kopiointiepäilyä eteenpäin. Miten Bruun neuvoo silloin etenemään asiassa?

“Lähtökohta on, että kuvittaja voi ottaa paikkaan yhteyttä ja vaatia korvauksia. Lisäksi hän voi kieltää menettelyn jatkossa.”

Korvauksia voi Bruunin mukaan lähteä pyytämään ilman lakimiehen apua. Korvauksen suuruudesta voi neuvotella samalla tavalla kuin silloin, jos joku olisi pyytänyt etukäteen lupaa käyttää kuvitusta.

Korvauksia voi hakea, vaikka työ olisi kopioitu ulkomailla.

“Miltei jokaisessa maassa on tekijänoikeussuoja, myös Venäjällä ja Kiinassa. Kuvittaja voi siis vaatia näistäkin maista korvauksia”, Bruun sanoo.

“Suurempi ongelma on esimerkiksi vieras kieli, jolloin avuksi saattaa joutua palkkaamaan asianajajan. Se taas saattaa tehdä korvausten hakemisesta varsin kallista.”

Laine tai Maijala eivät kumpikaan ole saaneet korvauksia kohtaamistaan kopioista. Laineen kokemuksien mukaan rahallista korvausta voi olla varsin vaikeaa saada.

Bruun neuvoo kuvittajaa arvioimaan aina erikseen, kannattaako oikeustoimiin ryhtyä, jos korvauksia ei pyynnöistä huolimatta tule.

“Korvauksia kannattaa hakea oikeusteitse, jos kuvittajan oikeuksia rikkoneen yrityksen liiketoiminta on ollut laajaa ja laittomuus selvää.”

Laine tekee nykyisin yhteistyötä alankomaalaisen kuvittaja-agentuurin kanssa, jolla on omat lakimiehet. Esimerkiksi venäläisten päiväkirjojen tapauksessa agentuurin lakimiehet ovat olleet paikkaan yhteydessä.

“Tapaus on vielä kesken. Asiassa eteneminen on ollut hankalaa, sillä kaikki on venäjäksi. Kyseessä on pieni venäläinen yritys, jolla on tuotantoa Kiinassa”, Laine kertoo.

Oma osuutensa ovat todella suuret yritykset, joiden tuotteista on löytynyt epäilyttävän samanlaisia kuvituksia kuin itsenäisiltä kuvittajilta. Brittilehti Guardian kirjoitti vuonna 2016 amerikkalaiskuvittaja Tuesday Bassenin ja vaatejätti-Zaran välisestä erimielisyydestä. Zaran kuvitukset olivat lähes yksi yhteen Bassenin tekemien kuvitusten kanssa.

Laki ei silti välttämättä ole Bassenin puolella:

“Bassenin tapauksessa kuvitukset ovat melko yksinkertaisia ja pelkistettyjä, esimerkiksi sydämiä. Teoskynnys ei välttämättä ylity”, Bruun sanoo.

Myös Laura Laine löysi vuosia sitten Zaran vaatteista kuvituksiaan, joihin hän ei ollut antanut käyttölupaa. Laine oli tehnyt Zaralle aiemmin lähemmäs kaksikymmentä kuvitusta palkkiota vastaan.

“Ensin Zara väitti, etteivät he ole ikinä ennen nähneet tekemiäni kuvia. Se ei tietenkään voinut pitää paikkaansa, koska olin tehnyt heille töitä.”

Laine yritti vaatia korvauksia käytetyistä töistä. Hänelle vastattiin, ettei korvauksia ole tulossa ja asiassa ei kannata edetä.

“Se oli aika suora uhkaus, että teillä ei tule olemaan varaa tähän hommaan. Me lopetimme siihen. Zara veti silti paidat myynnistä pois.”

Professori Bruun suosittelee juuri samasta syystä olemaan varovainen oikeustoimissa, jos vastassa on suuryritys. Suurilla yrityksillä on tavallisesti niin suuri lakikoneisto, että oikeudenkäyntikulut voivat nousta yli kuvittajan kipurajan.

Sen sijaan hän kehottaa tuomaan asian julki ja ottamaan yhteyttä toimittajiin.

“Negatiivinen julkisuus voi olla suurille yrityksille huomattavasti suurempi uhka kuin vaatimus korvauksista.”

Esimerkiksi Marimekko sai paljon kielteistä julkisuutta vuonna 2013, kun talon useat suunnittelijat jäivät kiinni kuosien kopioimisesta.

On selvää, että tekijänoikeuksia on rikottu, jos kuvittajan omaleimainen työ on kopioitu yksi yhteen tai uusi teos on lähes identtinen alkuperäisen työn kanssa. Myöskään osia toisen kuvituksesta ei voi varastaa, vaan myös kuvitusten osat nauttivat tekijänoikeussuojaa.

Tapaukset, joissa puhutaan toisen työstä inspiroitumisesta, ovat vaikeampia.

“Periaatteellinen lähtökohta on, että tekijänoikeussuoja ei suojaa ideoita. Ideoita saa vapaasti lainata ja varastaa”, Bruun kertoo.

Idealla ei siis ole suojaa, vaan muodolla, mihin taiteilija on idean pukenut.

“Selkeän rajan vetäminen teoksen plagioinnin ja sallitun, vapaan idean hyödyntämisen tai muuttamisen välillä on vaikeaa. Tuomioistuin joutuu tekemään aina tapauskohtaisen tilannearvion.”

Toisen töistä inspiroitumisessa ei ole sinänsä mitään pahaa, Laine ja Maijala miettivät.

“Itselle inspiroitumisen ja kopioimisen raja on ainakin tosi selkeä. Kuvittajat näkevät tietysti paljon kuvia. Joskus jotain voi jäädä alitajuntaan”, Maijala pohtii.

Laineen mielestä kuvitukseen pitää tuoda oma kädenjälki ja tapa toteuttaa, vaikka toisen työ olisi antanut inspiraation.

“Silloin työssä ei ole niin paljon samankaltaisuutta, että se kilpailisi alkuperäisen teoksen kanssa esteettisesti tai kaupallisesti.”

Julkaistu Kuvittajassa 2/17.

Lue myös

11.3.2024
/

Ilmiöt

Säilyykö lehtikuvitus?

5.3.2024
/

Ilmiöt

Pakkaustarinoita

5.12.2023
/

Ilmiöt

Kuvitus tilassa