Vieras orava tuli taloon
Miniatyyrejä käytetään suhteellisen vähän suomalaisissa lastenkirjoissa. Siksi Käpykolon väkeä -sarjan avausosa tuntuu erityislaatuiselta.
Kirjailija Leena Parkkinen on paitsi tehnyt tekstin myös siinä käytetyt nuket. Irakilaissyntyinen, Kuvataideakatemiasta valmistunut Zagros Manuchar on ottanut valokuvat. Hänen lapsuuden tematiikkaa käsitteleviä töitään on nähty jo elokuvafestivaaleilla ja näyttelyissä, mutta Syyskuun vieras on Manucharin ensimmäinen lastenkirja.
Parkkinen ja Manuchar ovat luoneet huovutettujen, 1960-luvun televisioon kotinsa kyhänneiden oravien maailman yhdessä. Materiaaleina sisustuksessa ja arkisissa yksityiskohdissa on käytetty kaikenlaista askartelumassasta pullonkorkkeihin ja munakennoihin.
Pariskunnan teos on muistutus siitä, että kirjailijan ja kuvittajan roolit ovat usein yhteen kietoutuneita, ja läheinen yhteistyö on yleistä.
Lasten puolesta en ala puhua, mutta minusta tekniikka rakentaa kirjaan väkisinkin nostalgisen virityksen. Toisaalta kaikenlainen käsin tekeminen on ollut vuosia muodissa vastareaktiona digitalisaatiolle.
Tarina on monesta lastenkirjasta tuttu: perheeseen tulee uusi jäsen. Joskus se on uusi vauva, tässä tapauksessa oravaäidin uusi erityisen hyvä ystävä. Paju asuu Käpykolossa äitinsä kanssa kahdestaan ihan tyytyväisenä, kun Baruu saapuu sotkemaan selkeitä rutiineja. Iso oravan mokoma syö koko käpykakunkin!
Kuvituksen rooli kerronnassa ilmenee lähinnä tunnelmana, joka on alusta loppuun vahva. Viivapiirrosta elottomamman tunnun jättävillä miniatyyreillä on vaikea välittää tunnetiloja, joten ne kuvataan tekstin kautta. Sen Leena Parkkinen on sekä kirjoittanut että rytmittänyt hienosti.
Kirjan kuvituksista tulee marraskuussa 2023 näyttely Helsingin Kanneltaloon. Siellä on esillä paljon miniatyyrejä ja viitisen kappaletta kuviin liittyviä isokokoisia lavasteita.
