Ville Savimaa – Asiakkaita ja abstraktia taidetta
Kilometrin kävelymatka Tuusulan linja-autoasemalta Ville Savimaan kotitaloon on upeiden luontopolkujen ympäroimä. Alle tunnin päässä Helsingistä löytyy Savimaan isän 70-luvulla rakentama puutalo ja idylli, jossa naapurin lapset käyvät ovella kyselemässä Savimaan tytärtä mukaan leikkeihinsä.
Savimaa muutti lapsuudenkotiinsa perheensä kanssa vuonna 2011, kun Helsingin Kallio alkoi tuntua liian levottomalta ympäristöltä lapsen kasvattamiseen. Samaan aikaan Savimaan omat vanhemmat olivat asettuneet ympärivuotisesti mökille asumaan jättäen Tuusulan kodin tyhjilleen.
”Halusimme rauhaa ja täällä sitä löytyy, eikä juuri mitään muuta. Nykyään voi mennä pidempikin aika, että ei tule käytyä pahemmin ihmisten ilmoilla. Helsingissä vierailee jo ikään kuin turistina. Monesti sitä hämmentyy, miltä maailma nykyään näyttää”, Savimaa toteaa.
Kuvittaja työskentelee kolme päivää viikosta Dynamo&son-mainostoimiston palveluksessa, mutta tekee työnsä kotoa käsin omassa työhuoneessaan. Mainostoimistotyöstä ylijäävän ajan hän toteuttaa omia taiteellisia projetkejaan.
”Aloitin Dynamossa viime vuonna ja aluksi työskentelin paikan päällä. Hain töihin kuvittajana, mutta toimistolla ympärilläni oli jatkuva tarve myös graafikon tehtäville, joten päädyin tekemään myös niitä hommia”, Savimaa kertoo.
Ennen pestiään Savimaa oli kuitenkin toiminut edelliset kymmenen vuotta freelance-kuvittajana, eikä ollut tuolloin tehnyt lainkaan graafikon töitä.
”Jouduin työn lomassa ottamaan paljon kiinni siitä, miten asiat kannattaa tehdä ja olin aika kuormittunut. Kaipasin oman työhuoneen rauhaan.”
Lopulta Savimaa pyysi työnantajalta mahdollisuutta etätöihin ja kuvituksiin keskittymiseen.
”Ajattelin, että ei ole enää muita vaihtoehtoja. Onnekseni he eivät halunneet luopua minusta ja sain jatkaa töitä haluamallani tavalla.”
Savimaa kaataa kaataa kuppiinsa vihreää teetä keraamisesta kannusta. Keittiöstä aukeaa näkymä takapihalle, jossa on Savimaan rakentama pieni, funktionalistinen huvimaja ja hänen isänsä toteuttama korkea savigrilli, joka on mielikuvituksellisessa muotokielessään poikkeuksellinen suomalaisessa maisemassa.
Savimaan isä oli ammatiltaan graafinen suunnittelija, jolla oli oma toimisto tässä samaisessa talossa.
”Faija oli vähän erilainen, kuin muiden isät täällä Tuusulassa, mutta en koe kasvaneeni mitenkään erityisen taiteellisen ympäristön keskellä. Enemmän lapsena ja nuorena tuli keskityttyä esimerkiksi jalkapalloon”, Savimaa kertoo.
Lukioikäisenä itseilmaisu alkoi kiinnostaa enemmän, mutta poika ei löytänyt sille mitään selkeää väylää.
”Minulla oli ilmaisuvoimaa, mutta ei harjoittuneisuutta. En oikein tiennyt, miten käyttäisin omaa luovuuttani”, Savimaa muistelee.
Vaikka hän ei ollut juuri panostanut visuaaliseen ilmaisuun, pääsi hän kuitenkin opiskelemaan graafista suunnittelua Kouvolaan Kymenlaakson ammattikorkeakouluun. Siellä taidot alkoivat jalostua. Eniten kiinnostivat vähäiset maalaus- ja kuvituskurssit.
”Aloin vähitellen tehdä naivistisia, pelkistettyjä hahmoja. Punk-taustainen ja kokeellinen musiikki inspiroi minua paljon. Esimerkiksi bändit kuten Suicide ja Talking Heads osoittavat, että oma ääni ja rohkea ilmaisu on se, mikä on kiinnostavinta. Asioita voi tehdä niin monella tavalla, pelkkä jäljentäminen tuntuu aika laimealta”, Savimaa toteaa.
Kouvolasta valmistumisen jälkeen Savimaa opiskeli hetken graafista suunnittelua myös silloisessa Helsingin Taideteollisessa korkeakoulussa, mutta keskittyi pian työelämään. Savimaa ehti toimia graafikkona muutamassa eri mainos- ja viestintätoimistossa.
Töissään hän perehtyi Illustrator-ohjelmaan ja innostui käyttämään sitä myös omaehtoisessa tekemisessään. Muutaman vuoden jälkeen Savimaa otti virkavapaan ja keskittyi piirtämiseen.
”Olin vasta kehittänyt uuden kuvitustyylini, kun pääsin Agent Pekan listoille vuonna 2018. Tuntui älyttömältä, että olin yhtäkkiä samassa jengissä ihailemieni kuvittajien kanssa”, Savimaa kertoo.
Agent Pekan vaisto osui oikeaan: Savimaan kuvitukset herättivät nopeasti kansainvälistä huomiota. Sähköposti täyttyi yhteydenotoista ja Savimaalle tarjottiin töiden lisäksi kutsuja erilaisiin alan seminaareihin ja tapahtumiin. Hän kävi puhumassa töistään isoille yleisöille esimerkiksi Pariisissa ja Berliinissä.
”Se tuntui ihmeelliseltä. Kaikki tapahtui todella nopeasti.”
Agentin ja kansainvälisen huomion myötä tuli myös isoja yritysasiakkaita. Savimaan kuvituksia tilasivat muun muassa Adidas, Artek, Disney, Nokia, Sony ja Nike.
”Isot asiakasprojektit olivat yleensä haastavia ja monimutkaisia. Saatoin työstää kuukauden yhtä kuvaa – aina ei oikein saanut kiinni, mitä asiakas haluaa ja muutostoiveita tuli paljon”, Savimaa kertoo.
Vastineeksi työmäärästä isoilta asiakkailta sai yleensä hyvät palkkiot, joilla tuli toimeen pidemmänkin ajan.
”Kerran jouduin kieltäytymään muotibrändin kuvituskeikasta, josta olisin saanut todella hyvän potin. Jouduin sanomaan ei, sillä tekeillä oli juuri niin paljon muita töitä. Se harmittaa edelleen”, Savimaa naurahtaa.
Töitä oli kuitenkin hyvin epäsäännöllisesti. Välillä oli isoja asiakkaita, mutta saattoi mennä pidempikin aika, että tarjolla ei ollut oikein mitään.
”Se oli taloudellisesti aika stressavaa, kun säännöllisiä tuloja ei ollut. Lopulta kyllästyin olemaan niin usein rahattomana ja aloin hakea toimistotöitä. Kun sitten sain paikan vuonna 2017 Dynamolta, laitettiin minun kioskini agentuurissa toistaiseksi kiinni”, Savimaa selittää.
Dynamossa Savimaan läheisin työkaveri on graafikko Ilkka kärkkäinen, jota Savimaa kehuu vuolaasti.
”On käynyt tuuri, että olen löytänyt niin hyvän tyypin, jonka kanssa tehdä yhteistyötä. Ilkka hahmottaa hienosti kokonaisuuksia ja osaa nähdä kuvitusten potentiaalin.”
Mainostoimiston kautta tehdyt kuvitustyöt ovat Savimaan kohdalla olleet nopeampitahtisia ja toimeksiannoltaan selkeämpiä kuin ne, joita hän teki agentuurin kautta. Agentuurin kautta tehdyissä töissä oli myös usein mukana enemmän hänen omaa taiteellista näkemystään.
”Olen tehnyt lähiaikoina esimerkiksi kuvituksia Helsingin kaupungille, Kelalle, Veripalvelulle ja Kierrätyskeskukselle”, Savimaa kertoo.
Tällaisiä töitä varten Savimaalle on muodostunut oma tyylinsä, sillä kuvien täytyy olla nopeasti valmiita ja työskentelyn tehokasta.
Suurta osaa kaupallisista kuvituksistaan Savimaa ei esittele omassa portfoliossaan.
”Se ei johdu siitä, että mitenkään häpeäisin niitä kuvia. Ne vain edustavat hieman eri tyyliä, kuin oma ilmaisuni. Ne eivät ole niin henkilökohtaisia, vaan tavallaan suoritan minulle annetun tehtävän.”
Savimaa selittää, että yrityksille ja organisaatioille töitä tehdessä kuvituksista puuttuu yleensä se toinen taso, johon hän pyrkii omassa taiteessaan.
”Itselleni tekemissäni kuvituksissa on ehkä tiettyä unimaailmallisuutta tai painajaismaisuutta, runollisuutta ja moniselitteisyyttä”, Savimaa selittää.
Monelle asiakkaalle ei oikein sovi tuputtaa surrealismia.
Kolmipäiväisen työviikon lisäksi Savimaalle jää aikaa toteuttaa omaa ilmaisuaan.
”Palkkatyön vastapainoksi olen huomannut kaipaavani entistä enemmän myös intuitiivista tekemistä, jossa ei tarvitse ajatella liian rationaalisesti”, Savimaa kertoo.
Musiikki vaikuttaa edelleen paljon kuvittaja tekemisiin. Muutama vuosi sitten hän innostui kovasti jazzista, joka vaikutti paljon myös hänen visuaaliseen makuunsa.
”Olen maalannut lähiaikoina paljon abstrakteja teoksia. Aloin miettiä, että voin tehdä myös tavallaan vain pintoja, värien ja muotojen sommitelmia, joiden ei tarvitse sisältää mitään kovin henkilökohtaista tarinankerrontaa. On kiinnostavaa etsiä rytmiä ja yrittää saada kokonaisuudesta mahdollisimman svengaava ja kiinnostava”, Savimaa pohtii.
Muoto voi olla yhtä tärkeä kuin sisältö. Abstrakti maalaaminenon myös hyvää vastapainoa muulle työlle.
Vuoden 2019 tammikuussa Savimaa toteuttaa Galleria Kuvitukseen yhteisnäyttelyn Sac Magiquen eli Robin Ellisin kanssa. Näyttelyssä tullaan näkemään Savimaan tuoretta tyyliä, käsityönä tehtyjä kuvia – ja yllättäen myös Savimaan kirjoittamia surrealistisia tekstejä.
”En jaksa istua koko ajan koneella. Tiedän, että saisin parasta jälkeä aikaiseksi, jos hyödyntäisin enemmän Illustrator- ja Photoshop-ohjelmia. Tällä hetkellä haluan kuitenkin saada nopeammin valmista ja tehdä asiat orgaanisemmin”, Savimaa kertoo.
”Se on sinänsä vähän sääli, koska tiedän, että oma tasoni on noussut siitä, mitä se on aiemmin ollut. Kaupalliset kuvitustyöt ovat kehittäneet tekniikkaa ja nopeutta, mutta en enää jaksa nähdä samalla tavalla vaivaa, kuin ennen”, Savimaa pohtii.
Parasta hänen mukaansa olisi, jos hän onnistuisi saamaan apurahan omaehtoisen tekemisensä kehittämiseen.
”Jos tietäisi, että vaivannäöstä tulee palkkaa, jolla voi maksaa ostoksensa ruokakaupassa, tekemiseen jaksaisi panostaa eri tavalla. Silloin tulisi käytyä myös epämukavuusalueilla.”
Savimaa toteaa, että juuri tällä hetkellä hänen oma taiteellinen työskentelynsä ja asiakastyönsä ovat aika kaukana eri ääripäissä.
”Siinä on kuitenkin välissä iso sektori, jossa kuvittajana voisi myös toimia.”
Aika näyttää, millä alueilla laajaa kuvituskenttää Savimaa tulee tulevaisuudessa vielä työskentelemään.
Julkaistu Kuvittajassa 4/18.
