Viive Noor on kuvittaja sekä Viron lastenkirjakeskuksen kuraattori. Hän on toiminut pestissä vuodesta 2007 alkaen. Noor nauttii siitä, että saa käyttää luovuutta kuratoinnissa sekä työskennellä alan huippujen kanssa. 

”Kesti kauan, että pääsimme ihmisten tietoisuuteen. Etelä-Euroopassa ei vuosikymmen sitten edes ymmärretty, missä Viro sijaitsi. Se, että pienellä maalla on tarjota tasokasta kuvitustaidetta, on lisännyt kiinnostusta entisestään.” 

Kun Viro itsenäistyi uudelleen Neuvostoliitosta vuonna 1991, Noor oli 36-vuotias freelancekuvittaja. Pulaa oli silloin kaikesta: paperista, ruuasta ja rahasta sekä asiakkaista, jotka olisivat tilanneet kuvituksia. 

Itsenäistymisen myötä  talous alkoi elpyä, työttömyys väheni ja painotekniikka kehittyi. Noorin mukaan kaikessa on kuitenkin kaksi puolta: 

“Elämme kulta-aikaa taiteellisessa mielessä, mutta kuvittajien palkka on niin huono, ettei pelkällä kuvituksella tee elantoa. Nauramme, että kuvittajalla täytyy olla joko toinen oikea työ tai rikas mies.” 

Kuten Suomessakin, Virossa on kulttuuriammattilaisia tukevia apurahatahoja. Niistä tärkeimmät ovat taiteilijoille suunnattu Eesti Kultuurkapital sekä kirjailijoiden liitto Eesti Kirjanike Liit. Valtion tuesta huolimatta monet kulttuurityöläiset kamppailevat toimeentulon rajoilla. 

Virolaisten nykykuvittajien tyylissä näkyy Noorin mielestä erityisesti kokeilunhalu. Kuvittajilla on usein tausta muulta luovalta alalta kuten arkkitehtuurista, keramiikasta tai kuvataiteesta. 

“Eri tekniikoiden rohkea yhdistäminen tekee virolaisten kuvittajien tyylistä tunnistettavan ja kiinnostavan.” 

Noor uskoo, että Bolognan lastenkirjamessujen antama näkyvyys avaa kuvittajille uusia kansainvälisiä kontakteja ja lisää kirjojen myyntiä. Kirjoista humoristiset ja hauskat kirjat ovat olleet erityisen kysyttyjä. 

“Nyt on ratkaisevaa näyttää kaikki se hyvä, mitä meillä on.” 

Yksi Bolognan kirjamessuille osallistuvista kuvittajista on Tartossa asuva taiteilija ja lastenkirjojen kuvittaja  Marja-Liisa Plats. Hän on kuvittanut yli 50 lastenkirjaa ja tehnyt pitkään yhteistyötä suomalaisen, Virossa asuvan kirjailija Mika Keräsen kanssa, joka on myös Platsin hyvä ystävä.  

“Olen kehittänyt tyyliäni tekemällä, joka näkyy myös 15-vuotisessa yhteistyössämme. Lähetin painoon juuri 12. kirjamme!”  

Platsin tunnetuimpiin kuvitusprojekteihin kuuluu Triinu Laanin kirjoittama Luukere Juhani juhtumised -kirja, joka on käännetty englanniksi nimellä John The Skeleton. Lyijykynällä piirretty jälki ja musta-valko-pinkki värimaailma ovat saaneet suitsutusta ja useita kuvitusalan palkintoja. 

Plats opiskeli valokuvausta ja valmistui Tartossa sijaitsevasta Pallas taidekorkeakoulusta vuonna 2009. Välillä hän otti taukoa opiskeluista ja keskittyi kuvittamiseen. 

Plats kertoo, ettei Virossa ole kuvitusagentuureja tai Kuvittajat ry:n kaltaista yhteisöä. Hän kuuluu Tarton kuvataiteilijoiden liittoon ja kehuu Viron lastenkirjakeskusta. 

“Keskus tekee erittäin hyvää työtä. He tuottavat lastenkirjallisuuden uutiskirjeitä, vuosittaisia yhteenvetoja sekä jakavat palkintoja.” 

Platsin mukaan rahan ja luovan työn yhdistäminen on kuitenkin haastavaa, ja hän pitää hämmentävänä sitä, että  tietoa asiasta on niukalti. 

“Kukaan Virossa ei tunne kirjakuvituksen liiketoimintapuolta kunnolla. Olen kokenut puutteen työssäni vahvasti. Paikalliset eivät halua puhua summista ja luulen, että ne voivat vaihdella suuresti projektista riippuen.” 

Kuvittamisen ohella Plats on kokopäivätöissä tiedottajana Tarton yliopistossa. 

“Jossain vaiheessa katsoin passini syntymävuotta ja päätin keskittyä talouteni turvaamiseen.”  

Töiden yhdistämisen haittapuoli on siinä, että Plats työskentelee usein viikonloppuisin, iltaisin ja lomilla. Lisäksi hän tekee musiikkia. 

“On vaikea sanoa ei, koska nautin luovasta työstä.” 

Kärt Rumvolt, taiteilijanimeltään k2rte, on uuden polven virolainen kuvittaja, jonka värikkäät, naivistiset ja mieleenpainuvat hahmot taipuvat sähkökaappien ja ulkoseinien muraaleiksi. Rumvolt valmistui Viron taideakatemian graafisen suunnittelun linjalta vuonna 2012 ja teki ennen freelance-uraansa töitä mainostoimistossa, mutta ei kokenut toimistotyötä omakseen.  

Videopuheluun hän vastaa kotityöhuoneestaan Viljandin järven maaseudulta, muutaman tunnin ajomatkan päästä Tallinnasta. Valoisan työhuoneen seiniä koristavat Rumvoltin lukuisat teokset sekä suurikokoinen seinämaalaus. 

“On onni, että minulla on oma työhuone ja että kaikki kuvitus- ja taiteilijatarvikkeeni ovat samassa tilassa. Se on ollut unelmaani pitkään. Rakastan työssäni ennen kaikkea vapautta.” 

Rumvolt on yrittäjä ja vastaa itse kaikista työhön liittyvistä puolista: markkinoinnista, näkyvyydestä ja sopimuksista. Apua hän on saanut esimerkiksi suomalaisen kuvittajan Leena Kisosen vinkeistä sosiaalisessa mediassa. 

“Urani alussa minulla oli vaikeuksia tehdä harrastuksesta ammatti. Kaikki kuvittamisen ammatilliseen puoleen liittyvät asiat olen oppinut itse. Pienessä maassa kilpailua on paljon, mutta myös mahdollisuuksia.” 

Muraalitaiteilija Rumvoltista tuli hieman sattumalta. Maalattuaan ensimmäisen muraalinsa katutaidefestivaaleilla Virossa vuonna 2018, Rumvoltia pyydettiin muraalitaiteilijaksi Hangzhoun kaupunkiin Kiinaan. Rumvolt vastasi myöntävästi, vaikka aluksi epäili projektin toteutumista. Toisin kuitenkin kävi: muraalista tuli huikeat 25 metriä pitkä ja kahdeksan metriä leveä. Työurakan jälkeen Rumvolt ei enää epäillyt kykyjään katutaiteilijana.  

Virossa on yllättäen vahva naiskatutaiteilijoiden yhteisö.  

”Tarto on tänä vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Siellä järjestettävää kansainvälistä Stencibility-katutaidefestivaalia pyörittää ‘bad ass’ naistekijöistä koostuva kollektiivi. Täällä katutaide on nimenomaan naisvoittoista!” 

Rumvoltilla on vakiintunut asiakaskunta pääosin kulttuurialan puolelta, minkä lisäksi hän pitää tarratyöpajoja lapsille. Tulevaisuudessa hän haaveilee lastenkirjojen kuvittamisesta. 

Rumvolt on käynyt kerran Bolognan lastenkirjamessuilla . Hän kuvailee kokemusta intensiiviseksi ja upeaksi. 

“Olemme Virossa usein aika vaatimattomia, mitä tulee tunnustuksiin. Kaikki eivät aina ymmärrä, kuinka iso juttu tämä on meille!” 

Hotellialalta kuvittajaksi siirtynyt Lumimari, oikealta nimeltään Eva Pogoretski, on tallinnalainen kuvittaja, joka asuu ja työskentelee trendikkäällä Telliskiven alueella. Lumimari on todistanut alueen ripeää kehitystä aitiopaikalta. 

“Gentrifikaatio on muuttanut alueen täysin. Toistaiseksi en ole hyötynyt muutoksesta, koska minulla ei ole omaa kivijalkaliikettä”. 

Lumimari päätyi käyttämään taiteilijanimeä syntymänimensä sijaan puhtaasti sen takia, että häntä “hävettivät ensimmäiset julkaistut kuvitustyöt.” 

Loikkaus uudelle alalle kuitenkin kannatti: Lumimari on tehnyt lehtikuvituksia, kirjojen kuvituksia, animaatiota sekä arkkitehtuurikuvituksia. Lumimarin kuvitustyyli on minimalistinen ja hän kuvailee sitä pohjoismaiseksi. 

“Virolaiset eivät ole vielä valmiita niukkaan tyyliin, koska meillä on neuvostotausta ja suosiossa on edelleen yksityiskohtaisempi jälki. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.” 

Viron taideakatemiassa (Eesti Kunstiakadeemia) maisterintutkintoa tekevä Lumimari hakee inspiraatiota teoksilleen piirtämällä kahviloissa, seuraamalla ihmisiä ja tekemällä nopeita luonnoksia.  

Nykyään hän saa runsaasti käsikirjoituksia, joista hän valitsee tekoon yhden tai kaksi vuodessa. Kuvituksia hän tekee sekä lasten että aikuisten kirjoihin. Lastenkirjakeskuksen toimintaa Lumimari ei koe omakseen, ja hän kertoo työskentelevänsä freelancerina ilman tukiverkostoja. 

“Virossa tuetaan kuvataiteilijoita ja muotoilijoita, mutta olisi hienoa jos meillä olisi oma yhdistys kuvittajille.” 

Lumimari on nähnyt  läheltä, mitä nuorempi polvi tällä hetkellä tekee. Hänen mukaansa alalla on kaksi sukupolvea, jotka eroavat myös tyyleiltään: nuoremmat suosivat abstrakteja kuvituksia, käyttävät kollaasia ja lyijykynäpiirustuksia sekä iPadia.  

“Opin paljon opiskelijaystäviltäni. Minulla oli myös suomalainen opettaja, joka ymmärsi tyyliäni.” 

Monissa virolaisten kuvittajien puheissa vilahtaa toiveet kansainvälisyydestä. Anna Ring on kuvittaja ja graafinen suunnittelija, joka teki unelmistaan totta. Suoritettuaan kandidaatin tutkinnon mediasuunnittelun linjalta Pallas taidekorkeakoulusta, hän haki vuonna 2020 tekemään maisterintutkintoa Lontoon maineikkaaseen Cambridge School of Art -yliopistoon. 

Ring tutustui koulun tarjontaan Bolognan lastenkirjamessuilla. Maisteriksi valmistumisen jälkeen Ring on ollut töissä englantilaisessa Templar Books – kirjakustantamossa suunnittelijana.  

Ring kertoo saaneensa työssään näköalapaikan kansainväliseen kuvituskenttään. 

“Kuvitus Britanniassa on helposti lähestyttävää ja kaupallista. Kirjoilla saavutetaan myös suurempia yleisöjä kuin Virossa. Suurin ero on varmaankin siinä, kuinka monta ihmistä on mukana kirjojen tekoprosessissa. Aikataulut ovat myös erilaisia: kirjaa myydään jo silloin, kun se on vielä raakavaiheessa”, hän summaa eroja. 

Ring on kuvittanut yli 20 lastenkirjaa, pääsääntöisesti virolaisilta kirjailijoilta.  

“En ajattele lastenkirjoja lastenkirjoina. Kuvittaminen on tapa olla elokuvaohjaaja – kertoa tarina kuvien avulla, mutta vähäisemmin resurssein.” 

Hän odottaa innolla kevään Bolognan lastenkirjamessuja, joissa Viro on kunniavieraana.  

“Yllätyin ensin, kun kuulin, että olemme saaneet tunnustuksen. Erityistä tunnustuksesta tekee sen, että olemme maana niin nuori. Meillä on paljon näytettävää ja tarjottavaa!” 

Vaikka Ring on tyytyväinen asuessaan Lontoossa, hän on silti päättänyt jossain vaiheessa palata takaisin kotimaahansa. 
“Haluaisin tuoda Viroon mukanani sen, mitä olen oppinut ulkomailta. Vaikka läpi lyöminen kansainvälisesti ei ole helppoa, tärkeintä on tuntea oma tyylinsä. Yleisö kuvituksille löytyy kyllä.” 

Hänellä on myös yksinkertainen neuvo muille kuvittajille:  

“Katso mahdollisuuksia oman maasi ulkopuolella. Se, että asiakkaita on monelta eri tahoilta on rakentavaa, eikä lainkaan huono asia.” 

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 3/24.