Kuinka saada omaa aikaa, jos ympärillä on koko ajan muita ihmisiä? Moni lapsi viettää ensin hektisen päivän päiväkodissa ja illalla ollaankin sitten perheen ympäröimänä. Anu Holopaisen ja Emilia Almin kuvakirjan Tirrin ja erakkoravun aihe – yksinolon tarve – tuntuu siis tärkeältä. Tirri on pieni kala, jonka ympärillä on aina parvi. Hälinä ja meteli ovat Tirrille kuitenkin joskus vähän liikaa, ja hän kaipaa yksinoloa.  

Kirjassa Tirri päättää karata parvesta ja seikkailullaan hän tutustuu erakkorapuun, jolla on filosofisia ajatuksia yksinolosta. Erakkoravun kanssa keskusteltuaan Tirri ymmärtää, että tarvitsee sekä muita että yksinoloa. Turvallista yksinoloa on sellainen, että läheiset ovat koko ajan saatavilla – aivan kuten Tirrin parvi. 

Kaikki eivät myöskään ole samanlaisia: osa viihtyy aina parven – tai perheen – kanssa ja osa tarvitsee muita enemmän yksinoloa. On introvertteja, ekstroverttejä ja näiden kahden väliin sijoittuvia. 

Kirjan maailma on yhtenäinen. Almin kuvitukset ovat sukellus rauhoittavaan vedenalaiseen maailmaan, jossa sävyt sointuvat hienosti yhteen. Taustalla näkyy meritähtiä, mustekaloja ja muita meren asukkeja. Rauhalliset kuvitukset sopivat kirjan aiheeseen, mutta tarinan edetessä jään miettimään, voisiko mukana olla myös joitakin selvästi erilaisia aukeamia ja kuvituksia.  Anu Holopaisen teksti on puolestaan sopivan helppolukuista ja virtaavaa, vaikka paikka paikoin tekstissä olisi ollut varaa hieman myös tiivistää. 

Holopainen ja Alm käsittelevät kirjassa yksinolon tarvetta lapselle sopivalla tavalla. Oma huone voi olla merkityksellinen paikka myös pienille lapsille, ja joskus on kiva leikkiä yksin.  

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 3/24.