Kun olin lapsi, sanalla kuraattori oli ikävä kaiku. Kuraattorin puheille joutuivat ne, jotka eivät osanneet käyttäytyä koulussa. Nykyään kuratoinnista puhutaan lukuisissa muissakin yhteyksissä. Olen kuratoinut vuodesta 2017 lähtien kuvittajien tekemää työtä, kuvitusta. Viimeisin työni oli kuratoida uusista kirjankuvituksista koostuva kuvitusnäytös Turun Kirjamessujen 5D-tilaan. Itselleni tehtävästä teki kiinnostavan erityisesti uudenlainen tila ja konteksti. Tämä blogiteksti on jatkoa kuvituksen kuratointiin liittyvälle aikaisemmalle pohdinnalleni. (Linkit artikkelin alla.)

Kuratoinnista

Kuratointi on trendikästä. Se tekee asioista kiinnostavampia ja herättää luottamuksemme. Puhutaan kuratoidusta vaatekaapista, kuratoiduista viineistä, kuratoidusta kirjahyllystä. Kuratointia käytetäänkin usein kapea-alaisesti synonyyminä valintojen tekemiselle. Tällainen kuratointi helpottaa ja nopeuttaa asioita. Joku on tehnyt valinnat puolestamme, jolloin pääsemme suoraan nauttimaan, kuuntelemaan, kuluttamaan ja niin edelleen. On syytä muistaa, että jos valinnat tapahtuvat vain kuratoinnin tekijän omista lähtökohdista ja intresseistä käsin, tulee kuratoinnista perusteetonta vallankäyttöä. 

Taideyliopiston sivuilta löytyy selkeä yhteenveto siitä, mistä puhumme, kun puhumme taiteen – tässä tapauksessa kuvitustaiteen, kuratoinnista. Wikipedian mukaan hyvin kuratoitu sisältö vastaa kysymyksiin ”miten tätä sisältöä voi käyttää” ja ”mikä tässä sisällössä on tärkeintä”. Kuraattori myös luo uutta sisältöä, kuten tekstejä, joiden avulla jo olemassa oleva sisältö saa uudenlaista valoa. 

Lähtökohdista

Palatkaamme Turun Kirjamessuille, jotka järjestettiin 3.-5.10.2025 Logomossa. Samalla Kirjamessut juhlivat 35-vuotista taivaltaan teemalla Aloita uusi tarina. Kuvittajat ry sai tilaisuuden tuottaa messujen 5D-mediatilaan näytöksen, jossa “lastenkirjojen kuvitus pääsee valokeilaan ennen näkemättömällä tavalla.” Lähdin toteuttamaan kokonaisuutta minulle annettujen raamien pohjalta: valinnat tuli tehdä tänä vuonna ilmestyneiden kuvakirjojen joukosta. Kyse oli perinteisestä kuratoinnista, jolla tarkoitan tässä asioiden koordinointia ja fasilitointia. Oli huomioitava esimerkiksi tilan tekniset ominaisuudet ja esityksen toivottu kokonaiskesto sekä kokonaisuuden valmistamiseen käytössä ollut rajallinen aika.

Kokonaisuus hahmottuu

Oli selvää, että en mitenkään ehtisi saada kokoon kuvamateriaalia niin monelta kuvittajalta, että kaikki kuvat esitettäisiin puolentoista tunnin aikana vain kerran. Lähdin miettimään asiaa kohderyhmän, eli messuvieraiden, näkökulmasta. Kuinka pitkäksi ajaksi ihminen malttaisi jäädä seuraamaan kuvitusnäytöstä monenlaista ohjelmaa kuhisevilla messuilla? Arvioin, että noin 8-10 minuutin ajaksi, ja päätin valita mukaan 8-10 kuvittajaa, joista jokaisen kuvituksia esitettäisiin yhden minuutin ajan kerrallaan. Näin kuvitusnäytöksessä säilyisi kirjan selailua muistuttava rauhallinen tempo ja näytöksen kestoksi tulisi yhteensä 8 minuuttia, jonka jälkeen se alkaisi alusta uudelleen. 

Valinnoista

Pyrin luomaan kokonaisuudelle yhtenäisen rungon, selkärangan tai (oranssin-)punaisen langan – pitämällä sen värimaailman mahdollisimman yhtenäisenä. Lisäksi valitsin mukaan kirjoja, jotka sopivat kattoteemoihin “taikaa” ja “tavaraa”:

Ensimmäiset neljä lastenkirjaa, Mistä kaikki päivät tulevat (Kustantamo S&S 2025), Pieni suuri tarina surusta (Etana Editions 2025), Simpukkakaupunki (Karisto 2025) ja Tuuliajolla (Otava 2025) ovat tunnelmaltaan filosofisen pohdiskelevia. Niissä käsitellään muun muassa maailmankaikkeutta, kuolemaa, ystävyyttä maahanmuuttajan näkökulmasta sekä vapautta. Tätä avaruudellista kokonaisuutta, jossa liidellään tähtien joukossa, syystuulissa, hiekkarannoilla ja pilvien lomassa, kutsun nimellä Taikaa. 

Seuraavat neljä lastenkirjaa, Tavara-avaruus (WSOY 2025), Pohjaton reppu (Karisto 2025), Sillä aikaa koulussa (Tammi 2025) ja Vanhukset (Kustantamo S&S 2025), keskittyvät esi- ja alakouluikäisten arkeen. Ne sijoittuvat kotiin, leikkipuistoon, koulumatkalle ja luokkahuoneisiin. Runsaasti yksityiskohtia ja esineitä vilisevä osuus sai nimekseen Tavaraa.

Kirja- ja tekijävalintoja olisi voinut tehdä monilla tavoilla, ja jollakin toisella kertaa valintani voisivat keskittyä yhtä lailla esimerkiksi johonkin seuraavista Kuvittajat ry:n toiminnan keskiössä oleviin asioihin: Tekstin ja kuvan suhde. Eri ikäisille tarkoitetut kuvakirjat. Eri sukupuolten huomioiminen. Erilaisista taustoista tulevat kuvittajat. Yhteiskunnalliset kysymykset. Moninaisuus. Luontosuhde.

Tekniikkaa, tekniikkaa

Tutustuttuani Elämysvaunuksi nimetyn 5D-tilan mediakorttiin totesin, että tätä esitystä ei kasattaisikaan samalla tavalla kuin perus-powerpointia. Heijastuspintoina oli neljä leveää seinää sekä katto, joiden mitat eivät vastanneet kirjojen sivujen muotoa. Yhdeltä kuvittajalta tarvittaisiin vähintään neljä kuvaa heijastettavaksi seinille, ja yksi kattoon. Lisäksi halusin, että jokaisen kirjan etu- ja takakansi heijastettaisiin seinälle niin, että kirjailijat ja kustantamot tulisivat esiin. Näin messuvieras voisi löytää itseään kiinnostavat teokset messujen kirjapinoista helpommin. 

Käytännössä kuvitusnäytöksen kuratoinnin tekninen osuus muistuttikin pitkälti ryhmänäyttelyn koordinointia: esille tulevat kuvitukset, yhteensä 8 x 12, tuli saada kuvittajilta oikeassa formaatissa. Sen jälkeen ne tuli toimittaa 5D-tilaa varten eteenpäin yhtenä videotiedostona. 

Äänet ja tekstit

Esityksen kiitosta saanut äänimaailma syntyi äänisuunnittelija Henri Kivistön työpöydällä muutamissa päivissä. Kerroin briefissä, mitä ääniä toivoisin kuvitusten yhteydessä ainakin kuuluvan. Hän täydensi äänimaailmaa ja toteutti taustalle yhtenäisen, muuntuvan “sävellyksen”, joka sitoi irralliset äänet yhteen. Äänimaailma tuki hienosti ilman tekstiä esitettyjä kuvituksia ja loi tilaan vahvan tunnelman. 

Varsinaista esittelytekstiä näytöksestä ei messukontekstissa tarvittu. Sen sijaan kirjoitin helppolukuisen, lyhyen kuvauksen, joka toimisi julisteessa ja sosiaalisessa mediassa, ollen samaan aikaan houkutteleva ja käytännönläheinen: “Värikäs valikoima uusien kuvakirjojen kuvituksista. Herkän filosofisista pohdinnoista jännittävän ukkosmyrskyn kautta pienten koululaisten maailmaan ulottuva kokonaisuus pyörii tilassa tauotta.” 

Lopputulos eli alku

Hienoinen jännitys kaiken onnistumisesta hävisi vasta esitysaamuna, kun Kirjamessujen teknikko laittoi videot ja äänet pyörimään, ja kaikki toimi yhteen. Pikkuhiljaa tila täyttyi uteliaista ihmisistä, jotka viipyivät, kuvasivat ja kiittivät. Luuppina pyörinyt kuvaesitys toimi messukontekstissa mainiosti ja useimmat halusivat katsoa sen läpi useita kertoja.

Turun Kirjamessujen kuvitusnäytös laajensi virkistävällä tavalla kuvittajien roolia messukontekstissa, jossa kuvittajat on nähty tähän saakka useimmiten lapsille suunnattujen työpajojen ohjaajina. Tehtävä sopii sosiaalisille tai pedagogista taustaa omaaville kuvittajille, mutta kaikki ammattiryhmän edustajat eivät suinkaan ole omalla mukavuusalueellaan suurten lapsiryhmien parissa.

Tällä kertaa esillä oli kuvittajien tekemä työ, ja isosti. Kuvituksille annettu suuri, rauhallinen tila ja yksityiskohtien tuominen lähelle katsojaa ihastuttivat niin lapsia kuin aikuisia. Kokonaisuuden eri osien yhdistäminen ja virittäminen tilaan ja aikaan sopiviksi (eli kuratointi), oli onnistunut. Kohti syvempää ja uutta luovaa, kuratoriaalista ajattelua pyrin kirjoittamalla tämän blogitekstin.

Lämmin kiitokseni kaikille nopealla aikataululla mukaan lähteneille kuvittajille, messuvieraille ja Turun Kirjamessujen henkilökunnalle. Uusi tarina on aloitettu.

TaM Veera Jalava työskentelee Kuvittajat ry:n tuottajana ja kuraattorina, ja kokee tärkeäksi avata yhdistykselle tekemänsä työn sisältöjä niin kuvitusalan sisä-, kuin ulkopuolella. Aikaisempiin ajatuksiin voit tutustua esimerkiksi näiden linkkien kautta:

Kuinka kuratoida kuvitusta, Mikkelin 12. Kuvitustriennalen näyttelykatalogi, 2020. s. 22-35

Näin syntyy kuvitusnäyttely, Kuvittaja-lehti 1/2020

Kodeista kuutioon, blogiteksti 9.3.2018, kuvittajat.fi

Taikaa ja tavaraa -näytökseen osallistuivat seuraavat kuvittajat ja teokset:

Maija Hurme, Mistä kaikki päivät tulevat, Kustantamo S&S, 2025

Réka Király, Pieni suuri tarina surusta, Etana Editions, 2025.

Satu Kettunen, Simpukkakaupunki, kirjoittanut Mila Teräs, Karisto, 2025

Elina Warsta, Tuuliajolla, kirjoittanut Jukka Laajarinne, Otava, 2025

Mira Mallius, Tavara-avaruus, kirjoittanut Anna Elina Isoaro, WSOY, 2025

Maria Vilja, Pohjaton reppu, Karisto, 2025

Johanna Ilander, Sillä aikaa koulussa, kirjoittanut Anni Tanskanen, Tammi, 2025

Maria Sann, Vanhukset, kirjoittanut Malin Klingenberg, Kustantamo S&S,  2025

Kuvat: Veera Jalava