Omanlaisia otuksia

Yhtenä päivänä kuvittaja Katri Kirkkopellon elämään asteli kärttyinen ja mököttävä Molli. Yläkoulussa kuvataideopettajana työskennellyt Kirkkopelto oli jälki-istunnon valvojana. Hän katseli vihaisia teinejä ja piirteli samalla. Jälki-istunnon päätteeksi Kirkkopelto näytti nuorille paperille piirtynyttä uhmakasta ja karvaista hahmoa. Eikös sen ilme ollut kumman tuttu ja sehän nuoria nauratti. 

Nyt ensimmäisestä Molli-kirjasta on aikaa jo yli kymmenen vuotta. Tänä aikana Mollin ympärille on kasvanut kokonainen maailma ja Mollista on tullut lasten seuralainen vaikeidenkin tunteiden käsittelyssä.  

“Mollin hahmossa on ollut alusta asti tärkeää sen epätäydellisyys ja ristiriitaisuus. Se yrittää ja epäonnistuu ja reagoi asioihin koko laajalla tunneskaalallaan. Tämän olen halunnut säilyttää. Mutta kuten tässä todellisessa elämässä kokemukset muuttavat ihmisiä, niin myös fiktiivisen hahmon maailma laajenee uusien tuttavuuksien ja kokemusten myötä.” 

Mietin sitä, miten ne liikkuvat, mistä pitävät, mitä inhoavat.

Kirkkopelto kokee, että tarinat Mollin ympärille syntyvät melko luontevasti. Enemmän kamppailua on itse kuvitusprosessissa: kuinka sinnikkäästi pitää kiinni siitä, millaisena näkee hahmon omissa mielikuvissaan vai lähteekö sen hahmon mukaan, joka todellisuudessa piirtyy paperille. Ja mihin omat taidot ja osaaminen riittävät.  

“Vaikka olen työskennellyt tämän hahmon ja maailman kanssa jo vuosia, revin hiuksia päästäni, kun en vaan osaa. Maalaus- ja piirrosjälki näyttää kököltä, eikä kuva kelpaa. Pilalle meni, uusi paperi ja syvä huokaus.”

Kirkkopellolle tärkeää on se, että Molli ja muut hahmot näyttävät siltä, mitä ne sisäisesti ovat. Suunnittelussa auttaa hahmojen miettiminen eri aistien kautta: miltä hahmo kuulostaa, miltä se näyttää, miltä sitä tuntuisi koskettaa, miltä se haisee.  

“Mietin sitä, miten ja millaisella äänellä ne puhuvat, millainen temperamentti niillä on, minkä kokoisia ne ovat, miten liikkuvat, mistä pitävät, mitä inhoavat.”  

Hahmoista tekee eläviä, kun niissä näkyy tunnereaktiot eri tapahtumiin, kuten innostus, jännitys tai hämmästys. 

“Tällöin ne eivät jää kiiltokuvamaisiksi, kaavamaisiksi tai jäykiksi patsaiksi.” 

Elävä on sana, jolla myös kuvittaja Elina Johanna Ahonen ensimmäisenä kuvailisi toimivaa hahmoa. Vaikka Ahosella kuvittaminen ei perustu yhteen maailmaan tai hahmoon, hänelläkin kuvittaminen lähtee usein liikkeelle hahmoista. 

“Mielestäni hyvä hahmo on sellainen, jonka voisi ajatella oikeasti olevan olemassa piirrostyylistä riippumatta. Sen liikkeen pystyy näkemään elävänä pelkkien kuvakirjan kuvien kautta.”   

Sen lisäksi, että elävä hahmo välittää tunteita, se on toiminnaltaan monipuolinen. Sillä on eri liikkeitä ja asentoja. Mutta kuinka omiin hahmoihin voisi lisätä tätä elävyyttä?  

Hahmosuunnittelussa kuvitukset, valokuvat, animaatio ja havainnot elävästä elämästä toimivat inspiraation ja opiskelun lähteinä. 

Omaa kuvittamista ja hahmon kehittämistä voi peilata jo olemassa oleviin kuvituksiin: kuinka muut kuvittajat ovat kuvanneet ilmeitä, tunteita ja liikkeitä. Animaatioiden katsominen ja esimerkiksi lyhyiden animaatioiden teko omista hahmoista auttavat hahmon liikeratojen suunnittelussa, hahmon tarkastelussa eri suunnista tai siinä millaiseksi hahmon muoto voi liikkeen kautta muuttua – esimerkiksi pallomaisesta ovaaliksi.  

Hahmojen kehittämisessä myös sanallistaminen voi auttaa. Tarkkojen kuva-analyysien teosta tuli Ahoselle tuttua, kun hän Aalto-yliopistolle tekemässään pro gradu -tutkielmassa tutki sitä, miten hahmoilla voi käsitellä kuolemaa lasten kuvakirjassa.  

Ahonen kirjoitti yksityiskohtaisesti auki hahmoissa havaitsemiaan visuaalisia ominaisuuksia ja niitä korreloivia toimintoja. Lopulta hän muotoili löytöjensä pohjalta hahmoiksi kuolemaan liittyviä tunteita.  

“Selitin itselleni auki itsestään selviltäkin tuntuvia visuaalisia tietoja. Esimerkiksi mihin suuntaan surullisen hahmon silmien viivat menevät ja miten muoto tukee tunnetta. Aluksi näiden kirjoittaminen oli todella hidasta verrattuna siihen, miten aivot lukevat tällaiset tiedot salamannopeasti.”  

Hetkeksi voi pysähtyä myös miettimään minkälainen hahmo nousee ensimmäisenä mieleen esimerkiksi lapsuuden kuvakirjoista. Miksi juuri tämä?  

Elina Johanna Ahoselle mieleen ovat jääneet erityisesti kuvittaja Quentin Blaken kuvittamat hahmot Roald Dahlin kirjoihin. 

“Ajattelin lapsena, että Blake piirtää vähän rumasti, mutta hänen hahmonsa ovat todella ilmeikkäitä. Tykkään erityisesti Blaken piirtämistä hirveistä ja ilkeistä aikuisista, joiden pahat aikeet tekevät niiden ulkonäöstä entistä pahempia. Varsinkin Matilda-kirjan opettaja diktaattorimainen rehtori Miss Trunchbull on yksi suosikkihahmoistani, koska korostetun uhkaava ja iljettäviin tekoihin kykenevä rehtori muuttuu Blaken käsissä sopivan naurettavaksi, jolloin niinkin hirveän ihmisen kohtaaminen tarinassa on helpompaa.” 

Kuten Mollin kohdalla, tunteet ja tunnetaitokasvatus on ollut yksi näkyvimpiä käyttötarkoituksia, mitä varten erilaisia hahmoja on kuvitettu viime vuosina. Hahmoja tarvitaan kuitenkin monenlaisiin tilanteisiin. Ne voivat olla avainasemassa yrityksen brändi-ilmeessä ja mainostaa eri tuotteita. 

Keltaiset hiukset ja kaurapellon tuuli ovat tosi tunnistettavia elementtejä, joita tutkin paljon.

Tänä vuonna näkyvästi on ollut esillä Elovenan 100-vuotiskampanja, jonka kuvitukset on tehnyt Sanna Mander. Manderin kuvituksissa ikoninen mainoshahmo nähdään eri elämänvaiheissa, kuten cappuccinoa kauramaidolla hörppivänä iäkkäänä naisena, kolmen lapsen äitinä ja nuorena tyttönä. 

“Elovena-tyttö on hahmona kaikkien tuntema ja siitä on tehty useampi kuvitus sadan vuoden aikana. Halusin, että varsinkin kampanjan päähahmo olisi ehdottomasti tunnistettava, mutta samalla halusin tuoda pelkistettyä, julistemaista tunnelmaa. Erityisesti ne keltaiset hiukset ja sellainen kaurapellon tuuli ovat tässä tosi tunnistettavia elementtejä, joita tutkin paljon.” 

Usein Mander käyttää hahmoja suunnitellessaan esikuvinaan elävästä elämästä olevia ihmisiä, kuten itseään, lapsiaan tai seuraamaansa drag queenia. Elovena-hahmon kohdalla hän poimi piirteitä myös aiemmista kuvituksista, joissa Manderin mukaan on aistittavissa iloisuutta ja tulevaisuuteen katsomista.  

“Ja mukana on juuri se tuuli. Jos hahmoja pelkistää liikaa, niistä tulee helposti liian neutraaleja ja sieluttomia. Halusin, että tässä hahmossa säilyy lämpö ja sympaattisuus. Ja jos on oikea tyyppi mielessä, se energia siirtyy ja silloin hahmo ei ole vain koristehahmo.” 

Joskus luodusta hahmosta voi tulla niin suosittu, että sen käytöstä innostutaan laajemminkin. Suomen tunnetuimmilla piirroshahmoilla muumeilla on jopa 800 lisenssinhaltijaa maailmanlaajuisesti. Myös Mauri Kunnaksen hahmoista eritoten Herra Hakkarainen on nähty vuosien varrella niin virvoitusjuomien etiketeissä kuin ksylitolipastillien askeissa. 

Kuvittajat ry:n jäsenille liiketoimintaneuvontaa antavalla Maarit Pyötsiällä on kokemusta näiden kummankin brändin lisensoinnista.  

Olipa kyseessä jo olemassa olevan hahmon lisenssin käyttö tai tilaustyönä asiakkaalle tehtävä uusi hahmo, Pyötsiä korostaa sitä, että kuvitusten käyttötarkoituksesta ja -kohteista sovitaan ennalta.  

Hahmo voi alkaa elämään aivan eri käyttötarkoituksessa kuin alun perin on sovittu.

Tyypillistä on, että asiakas tilaa hahmon hyvin pieneen rajattuun käyttötarkoitukseen, kuten mainoskampanjaan tai esitteeseen, mutta haluaa hahmokuvaan kaikki oikeudet. Pyötsiän mukaan usein tilaajan perustelu oikeuksien laajalle hankinnalle on, että varmuuden vuoksi. Jos myöhemmin herää halu käyttää hahmoa laajemminkin, niin sitten ei tarvitse sopia oikeuksista uudelleen. 

“Jos hahmon käytöstä ei ole sovittu alkuvaiheessa, hahmo voi alkaa elämään aivan eri käyttötarkoituksessa ja yhteydessä kuin alun perin on sovittu, jopa vuosienkin päästä. Silloin kuvittaja jää katsomaan sivusta, kun hänen luomansa hahmon oikeudet ovat muiden käsissä. Hahmo kasvaa ja kehittyy kenties vielä kuvittajan omien arvojen vastaisesti, eikä sen tunnettuuden kasvusta tule kuvittajalle mitään taloudellista hyötyä.” 

Pyötsiä neuvoo, että sopimusta tehtäessä on syytä sopia yhdestä toimeksiannosta kerrallaan, kuten missä kampanjassa, esitteessä ja yhteyksissä hahmoa saa käyttää. Jos myöhemmin ilmenee kiinnostusta muihin tarkoituksiin, on niistä sovittava erikseen. Uudet käyttötarkoitukset voi lisätä liitteellä alkuperäiseen sopimukseen tai tehdä uusi sopimus. 

“Se, että kerralla halutaan kuvitukseen kaikki oikeudet rajattomasti, on täysin poissuljettu vaihtoehto”, Pyötsiä painottaa. 

Samoin ennalta sopiminen kannattaa, jos hahmo on kirjailijan ja kuvittajan yhteistyön tulos. Alkuperäinen idea hahmosta saattaa olla kirjailijan, mutta kuvittaja on voinut panostaa paljonkin siihen, miltä hahmo näyttää. Kirjailijan ja kuvittajan on hyvä sopia, miten oikeuksien lisenssipalkkioista ja -rojalteista osuudet jaetaan erilaisissa tilanteissa jos hahmo seikkailee lisenssituotteissa vain kuvana tai vain tekstinä. Esimerkiksi Roald Dahlin Matilda-kirjasta on tehty niin elokuva kuin musikaalikin. 

Kun hahmoja tekee tilaustyönä, asiakkaan toiveet voivat vaikuttaa niiden tekoon. Elina Johanna Ahonen suunnittelisi mielellään enemmän eläinhahmoja myös asiakkaille, mutta käytännössä hän kuvittaa enimmäkseen ihmisiä. Suurimmaksi osaksi Ahosen asiakkaita ovat eri organisaatiot ja yleishyödylliset yhteisöt. Vaikka asiakastöiden hahmot ja käyttötarkoitukset voisivat tuntua arkisilta ja tavallisilta, hahmosuunnitelulla on tässäkin paikkansa.  

Ahonen miettii hahmoille taustatarinat, esimerkiksi millaisia suhteita ihmisillä on toisiinsa. Usein toiveena on, että hahmot ovat monimuotoisia, kuvitukset sisältävät hyvää yhdessäoloa ja kuvituksia voi käyttää monipuolisesti eri viestinnän tarpeisiin.  

“Monesti toimeksiannot ovat sellaisia, joissa avainsanana on helposti lähestyttävyys. Sitäkin pitää kuitenkin miettiä, millainen on helposti lähestyttävä hahmo.” 

Ja olipa hahmon käyttötarkoitus mikä tahansa, lopulta se syntyy vain piirtämällä. 

“Sen olen huomannut, että pitää vain tehdä, tehdä ja tehdä. Hahmo ei pelkästään mielikuvituksessa synny.” 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/25.