SAMI VILJANTO

When it’s too late, we’ll dance

Sami Viljannon tulevaisuuksia tutkivan näyttelyn When it’s too late, we’ll dance teokset pyrkivät helposti lähestyttävien pintojensa kautta kuljettamaan katsojan ajatukset kohti erilaisia tulevaisuusvisioita sekä mahdollisuuksiamme vaikuttaa siihen, minkälainen tulevaisuudestamme muodostuu.

1960-luvulla tulevaisuus nähtiin kirkkaana. 2000-lukuun mennessä uskoimme kulkevamme lentävillä autoilla, asuvamme lasikupujen alla vierailla planeetoilla tai vähintään veden alla. Utopiat olivat voimakkaita ja katsoivat kauas eteenpäin, kohti kirkkaampaa tulevaisuutta. Nyt 2020-luvulla katseemme on horisontin sijaan omissa jaloissamme ja puhe tulevaisuudesta keskittyy pitkälti dystopioihin. Minkälaista tulevaisuutta tulemme luoneeksi, jos meillä ei ole utopioita? Tämän ydinkysymyksen lisäksi näyttelyn teokset pohtivat muun muassa aikakäsitystämme, historian tarinoiden vaikutusta siihen, minkälaisena tulevaisuutemme näemme sekä ymmärrystä roolistamme ihmiskunnan pitkässä ketjussa. Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus Taike, Grafia sekä Kuvittajat ry.

Näyttelykokonaisuuteen liittyy keskeisesti tulevaisuudentutkija Marianna Mäki-Teerin näyttelyä varten kirjoittama essee, joka toimii eräänlaisena teoreettisena viitekehyksenä näyttelyn muille teoksille.

Marianna Mäki-Teerin essee

Sami Viljanto (s. 1981) on helsinkiläinen entinen kala-allergikko ja nykyinen kuvittaja ja kuvataiteilija. Hän on työllistänyt itsensä vapaana kuvittajana noin 15 vuoden ajan. Viljannon asiakkaita ovat olleet mm. Samsung, Valio, Fazer, Rakkautta & Anarkiaa -festivaali sekä lukuisat eri julkaisut.

grandedeluxe.com