Aliina Kauranne (s. 1992 Hausjärvellä) asuu ja työskentelee Helsingin Kalliossa. Valokuva Silja Minkkinen.

Vuoden kuvittaja on Kuvittajat ry:n myöntämä 10 000 euron arvoinen palkinto kuvittajalle, joka on edustanut ja edistänyt alaa merkittävällä tavalla. Vuoden kuvittajan 2020 valinnan suorittaneeseen asiantuntijaraatiin kuuluivat Vuoden kuvittaja 2019 Matti Pikkujämsä, kuvittaja Linda Bondestam, visuaalisen viestinnän muotoilun lehtori Penni Osipow, suunnittelija Laura Väinölä ja kuraattori Tero Kuitunen.

Penni Osipow kuvailee Kauranteen kuvitustyyliä vahvan persoonalliseksi, kreisiksi, tuoreeksi, koskettavaksi ja kutkuttavaksi. Hän on myös vaikuttunut Kauranteen kyvystä käyttää suvereenisti liikkuvaa kuvaa, musiikkia ja 3D-mallinnusta.

”Kauranne luo vahvoja tunnelmia ja käyttää taidokkaasti ääntä osana kuvitusta, mikä vahvistaa kokemusta”, Laura Väinölä toteaa.

Väinölän mielestä Kauranne on onnistunut luomaan omannäköisensä visuaalisen kielen ja tunnelman, joka ei  ole verrattavissa kehenkään muuhun.

”Kauranteella on omintakeinen tapa nähdä maailma ja kritisoida sitä. Työt herättävät reaktioita, mikä ei ole helppoa tässä ajassa, jossa kulutamme niin paljon kuvia”,  Laura Väinölä jatkaa.

Linda Bondestam toteaa Kauranteen laajentavan tervetulleesti suomalaista kuvituskenttää raikkaan kapinallisella, karkkimaisella kuvamaailmalla.

Lehtikuvitus Astralle.

Aliina Kauranne vastaa onnittelupuheluun kotoaan Kalliosta. Meneillään on ohjeistus sosiaalisten kontaktien välttämisestä. Poikkeusolot eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet kovin paljoa Kauranteen elämään. Hän työskentelee tavallisestikin kodissaan, jonka jakaa poikaystävänsä kanssa.

”Joitain duuneja on lähtenyt alta. Suunnitteilla olleiden musiikkivideoiden tilaajilla ei tässä tilanteessa ollutkaan varaa maksaa niitä.  Mutta ei tämä kovin erikoiselta tunnu, olen tottunut elämään epävarmuudessa”, Kauranne toteaa.

Hän yrittää suhtautua poikkeustilanteeseen mahdollisuutena käyttää entistä enemmän aikaa omien projektien työstämiseen. Tätä helpottaa paljon myös myönnettävä palkintosumma.

”Minulla on vielä vähän vaikeuksia sisäistää asiaa, tämä tuli täytenä yllätyksenä. Olen todella otettu palkinnosta. Tuntuu supersiistiltä”, Kauranne kertoo.

Yksi Vuoden kuvittaja -palkinnon taloudellisesti mahdollistama suunnitelma on aiempaa pidemmän videoteoksen tuottaminen. Tähän mennessä Kauranteen videot ovat olleet kestoltaan minuutin tai pari.

”Pidempi aika mahdollistaisi syvemmän kerronnallisuuden”, Kauranne toteaa.

Monissa Kauranteen videoissa kuvataan tarkkanäköisesti tällä hetkellä pinnalla olevia trendejä, design-elämää ja sen aiheuttamaa ahdistusta.  Hahmot viettävät aikaa täydellisen ajanmukaisesti sisutetuissa tiloissa, selaavat sosiaalista mediaa ja kaiken yllä leijuu painostava tyhjyys.

Vuoden Huiput -kilpailussa vuonna 2018 palkitun Searching for Zen – videoteoksen kuvailtiin palkintoperusteissa olevan satiirinen animaatio ”nimenomaan oman alamme kuplan sisältä”.

”Rohkea avaus, jonka pitäisi laittaa meidät kaikki ajattelemaan”, tuomaristo totesi.

Toinen samaa teemaa käsittelevä videosarja kantaa nimeä Design Life.

Töistä voi bongailla tuttuja yksityiskohtia, kuten trendiravintoloiden julisteita, kaakeliseiniä, Marimekkoa,  paimentolaismattoja, Artekin kalusteita, Applen tietokoneita.

”Haluan käyttää teoksissani tunnistettavia esineitä, joiden kautta katsojat pystyvät linkittämään kontekstin heille tuttuun kuplaan ja oikeaan elämään”, Kauranne selittää.

”Tuntuu hupaisalta, että pitäisi käyttää tietynlaisia vaatteita tai omistaa tiettyjä asioita, jotta olisi uskottava tässä skenessä”, Kauranne toteaa.

Kauranne muistuttaa, että se, miten ihmiset kuvaavat itseään ja elämäänsä sosiaalisessa mediassa on aivan oma todellisuutensa, joka ei välttämättä ole juuri lainkaan kytköksissä arkiseen elämään.

”On kiehtovaa, millaisia rooleja ihmiset siellä toteuttavat”, Kauranne toteaa.

Hän kertoo käsitelleensä videoteostensa kautta omia työhön liittyviä negatiivisia tunteitaan. Paineet menestymiseen ja jatkuva vertailu muihin tuli tutuksi jo Aalto-ylipistossa graafista suunnittelua opiskellessa.

”Koen, että on hyvin etuoikeutettua kokea uupumusta tällaisesta työstä, jota rakastaa ja tekisi myös harrastuksena. Omien ongelmien kokee olevan itse aiheutettuja, turhamaisia ja tyhmiä, minkä vuoksi sitten kokee vielä lisää ahdistusta ja syyllisyyttä”, Kauranne kuvailee.

Kuvittamisen, graafisen suunnittelun ja muotoilun tekijä saattaa kysyä, auttaako hänen työnsä ketään. Mitä merkitystä tällä kaikella on? Miten design-elämästä tehdään merkityksellinen?

”Jotkut asiat ja ongelmat ihan oikeasti ovat pinnallisia, eikä niitä saa muutettua sen syvällisemmiksi. On helpottavaa pystyä katsomaan niitä eri kulmasta ja käsitellä asioita huumorin ja satiirin kautta”, Kauranne toteaa.

Tästä päästään siihen, miten tärkeää taide voi myös olla.

”Ihmiset kaipaavat heijastuspintaa ja samaistumisen kokemuksia.”

Searching for Zen.
Design Life. 

Kauranne kasvoi Hausjärvellä kahden veljen, kirkkoherrana toimivan isän ja sairaanhoitajana työskentelevän äidin perheessä. Lapsuus maalaiskylässä oli rauhallinen ja mukava. Piirtämisestä intohimonsa löytänyt Kauranne lähti peruskoulun jälkeen viereiseen Hyvinkään kaupunkiin kuvataidelinjalle, jonka jälkeen hän päätyi Pekka Halosen akatemian kautta Aalto-yliopistoon.

”Vanhempani olivat hieman huolissaan ammatinvalinnastani ja siitä, miten tulen työllistymään graafisena suunnittelijana. Vielä vaikeampaa on selittää, että teen päätoimisesti jotain 3D-videotaidetta.”

”En aina tiedä itsekään, mitä ihmettä teen ammatikseni”, Kauranne naurahtaa.

Kauranne tutustui mallinnuksen maailmaan ensimmäistä kertaa pakkausmuotoilun kurssilla. Viikon pituinen kokonaisuus oli pintaraapaisu, jonka jälkeen hän syventyi ohjelmistoon ja sen mahdollisuuksiin itsenäisesti. Aallossa käytössä ollut Cinema 4D -ohjelma tuntui hyvältä, ja sen avulla Kauranne työskentelee edelleenkin.

”Aiemmin ajattelin, että käsin tekeminen on ainoa oikea tapa tehdä kuvaa. Maalasin vesiväreillä, piirsin puuväreillä ja käytin sekatekniikkaa. Ajattelin, että koneella tekeminen ei ole yhtä vaativaa ja että koneella tehdyissä kuvissa ei välity tunne samalla tavalla”, Kauranne kertoo.

Käsin tekeminen alkoi opintojen myötä kuitenkin kriisiytyä. Kauranne identifioitui tehtyihin kuviin vahvasti ja kritiikkitilanteissa tuntui, että arvioitavana oli hänen henkilökohtainen sisimpänsä. 3D sen sijaan tuntui hauskalta ja vapauttavalta työskentelytavalta. Ohjelmisto tuntui tarjoavan oikeuden leikitellä ja epäonnistua.

Kauranteen estetiikassa paljon suloista ja kaunista, mutta myös rumaa ja outoa. Mihin tällä pyritään? Onko teosten tarkoitus häiritä katsojaa?

”Kontrastit ovat tarpeellisia, niiden kautta syntyy kuvan mielenkiintoisuus. Ihmisyyden raadollisuus yhdistettynä suloiseen kuvastoon on mielestä tosi kiehtova kombinaatio. Pelkkä suloisuus voi olla aika tylsää, tai ei ainakaan niin syvällistä tai samaistuttavaa. Elämä on kuitenkin aika rujoa”, Kauranne toteaa.

Kuvista löytyy sekä tarkan realistisesti toteutettuja yksityiskohtia että harkittua kömpelyyttä.

”Tykkään epätäydellisyydestä ja siitä, että kaikki ei näytä samalta kuin reaalitodellisuudessa. Haluan kokonaisuuden tuntuvan oudolta ja luonnottomalta.”

Kauranteen monimediaisessa työskentelyssä myös musiikilla ja äänitehosteilla on oma roolinsa. Hän on opetellut Adobe Audition ja Ableton-ohjelmistojen käyttöä äänisuunnittelijana työskentelevän poikaystävänsä avulla.

”Poimin esimerkiksi karaokevideoista ja elokuvien soundtrackeista ääniä, joita leikkaan ja muokkaan niin, että ne ovat kaukana alkuperäisistä. Prosessi on aika monimutkainen ja etenee aina vähän eri tavalla. Äänisuunnittelussa olisi kiva kehittyä lisää, tällä hetkellä se on vielä aika räpellystä”, Kauranne kertoo.

Omien videoteosten lisäksi Kauranne on tehnyt tilauksesta esimerkiksi animoituja musiikkivideoita ja visuaaleja eri klubeille. Hän on myös suunnitellut ravintoloiden visuaalisia ilmeitä ja julisteita sekä tehnyt lehtikuvituksia muun muassa Flow-festivaalille ja Ylioppilaslehteen. Tarvittaessa hän tekee myös graafista suunnittelua ja teknistä mallinnusta.

”Mallinnus on hyvin rutiinimaista ja erilaista kuin luova työskentely, mutta tervetullutta ja kivaa vaihtelua muulle tekemiselle”, Kauranne kertoo. 

”Pamper Shoes: Feel-Good Edition”.

Viime vuonna Kauranne toteutti Habitare-messuille lisätyn todellisuuden Arilyn-kännykkäsovelluksen avulla näkyviä sisustuselementtejä.

”Tykkäsin todella paljon siitä projektista ja interaktiivisia juttuja olisi kiva tehdä lisää. Olisi ihanaa, jos katsoja voisi astua sisään luomiini maailmoihin”, Kauranne pohtii.

Hän kertoo, että takaraivossa on pitkään kytenyt ajatus videopelimäisestä teoksesta, jonka sisällä pääsisi kulkemaan ja jossa olisi toiminnallisia elementtejä.

”Uusien tekniikoiden harjoittelu on mielestäni antoisaa. Vaikka se on aluksi haastavaa, uudet välineet avaavat paljon ovia tekemiselle”, Kauranne toteaa.

Nuorten taiteilijoiden toteuttamia pelillisiä teoksia on lähiaikoina näkynyt myös Suomen suurten taidemuseoiden näyttelyissä. Amos Rexin Generation 2020 -ryhmänäyttelyssä Aki Särkiniemi oli toteuttanut retro-tietokoneella pelattavan pelin, jossa keskushahmon elämäntilanne hahmottuu tehtävä kerrallaan. Kiasman ARS17-näyttelyssä pääsi pelaamaan Reija Meriläisen peliä, jossa liikuttiin virtuaalisesti Kiasman tiloissa. Myös Kauranteen teoksia olisi helppo kuvitella esille modernin taiteen tiloihin.

Musiikkivideo elektroniselle Sansibar-yhtyeelle.

Kauranteen tyyliä ja tekemisen tapaa kuvaa hyvin termi post-internet-taide, jolla tarkoitetaan taidetta, joka käsittelee internetin ja digitaalisuuden vaikutusta kulttuuriimme ja jolle verkkoympäristö on yksi luonnollinen teoksien esittämisen alusta.

”Täytyyhän se myöntää, että tekemiseni sopii termiin hyvin, vaikka en ole tietoisesti pyrkinyt asettumaan mihinkään genreen. Käytän hyväkseni meemejä ja pop-kulttuuria, ja tyylini on moderni ja tätä aikaa kommentoiva”, Kauranne toteaa.  

Kuvittajuus on aina sijainnut eri taiteenlajien ja ammattikenttien leikkauspisteissä. Kuvittaja on perinteisesti voinut olla myös graafinen suunnittelija, muotoilija, kuvataiteilija ja kirjailija.

Vuoden kuvittaja 2020 on hyvä esimerkki siitä, kuinka kuvittajuuden soveltamismahdollisuudet jatkavat laajenemistaan. Animaatioiden käyttö kuvituksina yleistyy, kun printtisisällöt siirtyvät digitaalisiin ympäristöihin.

Kuvittaja voi olla myös videotaiteilija.

https://aliinakauranne.com/

Julkaistu Kuvittajassa 2/20.

Lue myös

5.3.2024
/

Kotimaiset kuvittajat

Pauli Salmi lehtien sivuilla

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Emmi-Riikka Vartiaisen maaginen luonto

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Onni Mansnerus – Satuja ja ritareita

5.9.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Emmi Jormalaisen sanattomat tarinat