Eero Lampinen – Melankoliaa pastellisävyissä

Eero Lampinen sai joulukuussa 2015 yllättävän ja ilahduttavan yhteydenoton. Muotijätti Prada tilasi häneltä kuvituksia. Yhdysvaltalaisen mainostoimiston välittämä briiffi oli kuitenkin hieman epämääräinen. He halusivat antiikki-tyylisiä kuvituksia laivoista ja merenneidoista Pradan miestenmallistoa varten, mutta eivät kertoneet tarkemmin, miten kuvituksia käytettäisiin. Mainostoimiston ohjeistus ja palaute oli hyvin varovaista. Lopulta ilmoitettiin, että ne eivät päätyneetkään lopulliseen mallistoon. Kuoseihin oli ilmeisesti tilattu useammalta eri kuvittajalta kuvituksia, joista yhdisteltiin sopivia kokonaisuuksia.

Peli ei kuitenkaan ole menetetty. Prada tilasi Eerolta uusia kuvia, joiden tulevaisuutta ei ole vielä paljastettu. Eeron viettäessä joulun ja välipäivät yksin työhuoneella kuvitusten kimpussa hän mietti, että tätäkö hän on elämässään tavoitellut.

“Että onko menestyminen sitä, että saan viettää lisää aikaa yksin kuvien kanssa. Mutta kyllä se työ onneksi sitten hetken päästä taas muuttuu nautinnollisemmaksi.”

Eero on syntynyt Espoossa, mutta kun hän oli viisivuotias, perhe muutti isän suurlähetystötyön perässä Belgiaan.

“Meidän suvussa ei ole tainnut olla muita luovan alan ihmisiä”, Eero kertoo.

Eero oli hiljainen lapsi. Joka tietenkin piirsi paljon.

“Äiti on sanonut, että en hymyillyt lapsena kuin silloin, kun minulla oli kynä kädessä”, Eero nauraa.

Belgiassa perhe asui Brysselin lähiössä. Koulupäivät olivat pitkiä ja kaupunki niin iso, että Eerolle ja hänen isoveljelleen järjestettiin aina kyyti kouluun ja sieltä takaisin, joten koulupäivien ulkopuolella ei ollut hirveästi mahdollisuuksia viettää aikaa kavereiden kanssa. Mukavinta oli käydä sarjakuvakoulussa Belgian sarjakuvamuseossa. Opetus oli hyvää ja käytössä oli valtava kirjasto, josta sai paljon vaikutteita omaan tekemiseen.

“Olin paljon kotona ja katsoin piirrettyjä. Fantasia-kasettiin en kyllästynyt ikinä. Opin tosi pienenä kelaamaan sen itse alkuun, että voisin katsoa elokuvan heti uudestaan.”

Eero pohtii, että ehkä hänen töissäänkin näkyy Disneyn vaikutus ja tietynlainen “jenkki-sarjakuvatyyli”.

15-vuotiaana Eero muutti takaisin Suomeen. Hän kävi ensin yhden vuoden Helsingin Suomalaisessa yhteiskoulun kansainvälistä linjaa, mutta kun Eerolle selvisi, että Helsingissä on kuvataidelukio, oli hänen päästävä sinne. Torkkelin taidelukiossa hän tutustui samanhenkisiin nuoriin, kuten nykyään myös kuvittajana toimivaan Milena Huhtaan, jonka kanssa Eero on pitänyt yhteistä blogia.

Lukion jälkeen Eero vietti välivuoden Berliinissä hakuihin valmistavassa taidekoulussa, jonka jälkeen pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan graafista suunnittelua. Siellä hän ymmärsi vähitellen, että oli kiinnostuneempi kuvittamisesta kuin graafikon työstä.

“Taikissa ei ollut paljoa kuvitukseen keskittyviä opintoja ja tajusin, että jos tälle alalle haluaa, sen täytyy lähteä itsestä. Työtä täytyy opetella itsenäisesti omalla ajalla. Pitää löytyä motivaatiota ja intohimoa. Asiat eivät tule valmiina lautasella.”

Opinnot ovat jääneet tauolle Eeron keskityttyä kuvitustöihin. Mutta on graafisesta koulutuksesta Eeron mielestä ollut paljon hyötyäkin. Maalaamisen rinnalle kehittyi taito jatkaa kuvia kuvankäsittelyohjelmilla. Opintojen aloittamiseen asti Eero oli työskennellyt perinteisin metodein. Nykyään Eero tekee lähes aina viivat siveltimellä ja musteella ja siirtyy sitten tekemään värit ja tekstuurit Photoshopissa. Se mahdollistaa muutoksien tekemisen ja on nopeampaa.

Myös taiton ymmärtäminen auttaa paljon kuvituksia suunnitellessa. Eeron mielestä suomalaisten kuvittajien taidoissa näkyy se, että monella on graafisen alan koulutus. Asettelu on hyvin harkittua ja tyylikästä.

“Maissa, joissa on vahvempi lastenkirja- ja sarjakuvateollisuus ja näiden alojen koulutus, löytyy älyttömän taitavia kuvittajia, mutta niistä kuvista voidaan tehdä tosi rumia kirjoja.”

Graafista suunnittelua opiskellessaan Eero teki jonkin verran graafikon keikkatöitä, mutta lopetti vähitellen niiden tekemisen ja graafisen alan työpaikkojen etsimisen.

“Ajattelin, että jos en keskity täysin kuvittamiseen, mulla ei ole voimia eikä resursseja enää menestyä tällä alalla. En ole niin energinen ihminen, että voisin tehdä molempia.”

Eero katsoi vierestä, miten paljon voimia tuttujen graafikoiden päivätyöt heiltä veivät. Hän päätti, että hänen on vain pakko onnistua itsenäisenä freelancer-kuvittajana. Ei ole muita vaihtoehtoja.

“Se on vaikea päätös, sillä samalla päättää pärjätä ilman säännöllisiä tulonlähteitä. Ajoittain on ollut aika rankkaakin.”

Eero toteaa, että jokaisella luovan alan ihmisellä on varmasti epävarmuuden hetkiä ja omia valintoja tulee kyseenalaistettua. Myös silloin, kun on onnistunut saamaan kivoja projekteja. Eeron valinnat ovat kuitenkin onneksi osoittautuneet oikeiksi. Työ on tuottanut tulosta ja hyvää huomiota.

Eero liittyi vuonna 2013 Napa Agentuuriin, josta siirtyi viime vuonna Agent Pekkaan. Agentuurien kautta töiden saaminen on ollut paljon helpompaa.

“Ja näkyvyys kansainvälisissä blogeissa varmasti auttoi agentuuripaikan saamisessa.”

Eniten huomiota ovat herättäneet kuvitukset, jotka on tehty vain itseä varten, muuten vain.

“Tekisin kuvia joka tapauksessa, vaikka kukaan ei niitä minulta tilaisikaan. Nyt tilausduuneja tehdessä joutuu miettimään, miten voi pitää kiinni siitä omasta tyylistä. En haluaisi tehdä liikaa kompromisseja.”

On iso kysymys, haluaako keskittyä omaan taiteelliseen visioonsa ja hakea sen työstämiseen apurahoja vai panostaako kuvittajana toden teolla kaupalliseen uraan.

“Tunnen kuvittajia, jotka tykkäävät todella paljon tilaustöiden ongelmaratkaisutehtävistä ja selkeistä raameista. Itsekin nautin niistä ajoittain, mutta monesti nopea työskentely tuntuu vaikealta. Nautin siitä, että idea saa muhia monta viikkoa ja kehittyä rauhassa. Mutta kyllä rahaakin on kiva saada.”

Yksi meneillään oleva oma projekti on animaatiovideon toteuttaminen tutulle pop-muusikolle. Tarkoitus on tehdä animaattorin kanssa yhteistyössä video, jossa yhdistetään kolmi- ja kaksiulotteisuutta. Tekeillä on myös visuaalinen ilme isoille festivaaleille. Suunnitteilla on myös oma lastenkirja.

Eniten Eero on ehtinyt tehdä lehtikuvituksia. Tilaajina ovat viime aikoina olleet visuaalisesta ilmeestään tarkat erikoisjulkaisut, kuten englantilainen aikakauslehti Wired, hollantilainen Frame, yhdysvaltalainen politiikanklassikko New Republic ja saksalainen filosofialehti Hohe Luft. Suomen Journalisti-lehteen tehdystä kannesta hänet palkittiin viime vuonna Kuvittajat ry:n Kuvitustimantti-palkinnolla. Mukava työ on ollut myös oppikirjakuvitusten teko Otavalle lukion englanninkirjoihin.

Länsimaisen satutyylin lisäksi Eeron töistä löytyy hienovaraisia japanilaisia sävyjä. Niissä näkyy miehen manga-kiinnostus, mutta ei itsestään selvästi. Hän yhdistää monesti trendikästä nykypäivää fantasiamaailmaan ja luontoon.

Kuin kirjallisuuden maagisessa realismissa, hän haluaa sekoittaa arkisiin tilanteisiin maagisia elementtejä, jotka eivät sovi aikakauteen. Eerolle on ominaista yhdistaa raikkautta, eteerisyyttä ja pastellisävyjä melankolisiin tunnelmiin.

“Piirrän pakkomielteisesti kasvoja. Minulle on hyvin tärkeää että ilmeet ovat onnistuneita, että niissä on aitoja tunnetiloja. Olen tällä hetkellä todella kiinnostunut barokin ajan potreteissa, joissa ihmisten silmissä on kummallista vakavaa tyhjyyttä.”

Nyt myös tilaustöissä on ollut paljon muotokuvia. Oikeiden ihmisten piirtäminen pelkistetysti on paljon haastavampaa. Miten löytää se olennainen, joka tekee ihmisestä juuri hänet?

Omissa töissä vaikutteet tulevat monesti musiikista. Henkilöillä on nimet ja taustarinat. Kuten Tarek-lapsivampyyrilla, joka on elänyt jo liian pitkään lapsen ruumiissa. Yksi Eeron omista lempikuvituksista on tribuuttityö japanilaisen Shonen Knife -bändin kappaleelle, jossa tarinan tyttö kerää vuorilla yksin hyönteisiä.

“Kappaleessa todetaan, että hyönteisten kerääminen on harrastus jota ei voi jakaa monen kanssa, mutta tyttö on todella onnellinen ajatellessaan löydöksiään”, Eero hihittelee.

Tilaustöiden henkilökuvituksissa Eero yrittää löytää jonkin tunnemuiston, mihin samaistua. Esimerkiksi filosofialehden murrosikää käsittelevään artikkeliin Eero päätyi kuvaamaan vaivaannuttavaa liikuntatuntia uimahallissa.

Eeron kuvat ovat hyvin muodikkaita ja nuorekkaita. Ajan hermolla oleminen näkyy muun muassa henkilöiden vaatetuksessa ja hiusmalleissa. Eero onkin kiinnostunut pukeutumisesta ja muodista, etenkin erikoisemmista katutyyleistä. Hän kiinnittää paljon huomiota ihmisten vaatteisiin. Kaveripiiriin kuuluu muotialan ihmisiä. Itse hän haluaa elää kuitenkin kulutusvastaisesti ja suhtautuu muotiteollisuuteen kriittisesti.

“Esimerkiksi tämä takki on löytynyt roskiksesta”, Eero kertoo ja näyttää hienoa toppatakkiaan.

Eero toteaa, että hän vaikka hän ei panosta paljoa omaan ulkonäköön, kuvituksissa pääsee leikkimään pukeutumisella ja tavallaan omistamaan asioita, joita ei oikeasti hanki.

“On siinä sellaista materialismia ja fetisismiä”, Eero toteaa.

“Tämä työ tuntuu ajoittain pinnalliselta itsekeskeiseltä. Se on pakkomielteistä oman visuaalisen kelan purkamista. Olisi kiva vaikuttaa yhteiskuntaan enemmän. Mutta sitten mietin, miten paljon olen itse saanut irti muiden tekemistä kuvista. Ja nautinto on myös tärkeä osa elämää.”

Ja Eeron kuvista ovat monet nauttineet. Niissä hienovaraisesti ilmenevät modernit sukupuoliroolit, vahvat tytöt ja herkät pojat, on myös huomioitu.

“Vaikka omat kuvat eivät ole tuntuneet yhtään poliittisilta, yllättäen olen saanut paljon positiivista palautetta queer-, trans- ja feministinuorilta ympäri maailman. Se, mikä on tuntunut itsestä pinnalliselta, onkin ollut jollekin voimauttavaa ja tärkeää.”

Julkaistu Kuvittajassa 1/16.