Teksti: Sara Kärpänen

Kuvitukset: Eija Vehviläinen

Helsinkiläisen Eija Vehviläisen kuvitustyylin tunnistaa selkeästä värimaailmasta, retrohenkisestä ilmaisusta ja luontoaiheista.  

Vehviläinen on työskennellyt isoille suomalaisille designbrändeille, kuten Hakolalle ja Marimekolle, mutta monille hänen tunnistettavin työnsä löytyy ruokakaupan hyllyltä. Vehviläinen vastasi Valion Grandi-mehujen uudistuneista pakkauskuvituksista, jotka voittivat kansainvälisen Association of Illustration (AOI) järjestämän World Illustration Awards -kilpailun ensimmäisen palkinnon tuote- ja pakkauskategoriassa vuonna 2025.  

Vehviläinen kasvoi Suonenjoella, kuude tuhannen asukkaan kaupungissa Jyväskylän ja Kuopion lähellä. Pienellä paikkakunnalla kasvaneena hän koki, että itsestään ei saanut tehdä numeroa.  

“Vaikka olen luova ja näkyvä persoona, pienensin itseäni monta vuotta muutettuani pois Suonenjoelta. Kuvittamisesta saamani kannustava palaute on kehittänyt itsetuntoani. Uskon, että vuosi vuodelta kasvavat hahmot, kukat ja geometriset muodot ovat tapani ottaa tilaa haltuun.” 

Paikkakunnalla ei ollut runsaasti mahdollisuuksia harrastaa taidetta, mutta Vehviläisen yläasteen kuvaamataidon opettaja kannusti häntä jatkamaan taideopintojen pariin. Lukion jälkeen hän muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Suomenlinnassa sijaitsevassa Taidekoulu Maassa. 

Maalaamista ja piirtämistä rakastanut Vehviläinen ei kuitenkaan kokenut itseään kuvataiteilijaksi taidekoulussa, jonka opintoihin kuului muun muassa kriittistä taiteen teoriaa sekä performanssitaidetta.  

Taideopintojen aikana Vehviläinen haki ja pääsi Aalto-yliopistoon, visuaalisen viestinnän muotoilun linjalle, vaikka hänellä ei ollut vahvaa kuvaa siitä, mitä graafinen suunnittelu käytännössä tarkoitti.  

“Opiskellessa pohdin, että ehkä tämä graafinen suunnittelu ei ole se oma juttuni, mutta kuvittaminen on.”  

Valmistuttuaan kandidaatiksi Vehviläinen perusti oman toiminimen ja on toiminut yksityisyrittäjänä nyt kahdeksan vuoden ajan. Hänen tärkein markkinointityökalunsa on Instagram, jossa hän jakaa omien töidensä lisäksi asiakastöitä. 

“Olen pitänyt sinnikkäästi kiinni siitä, että haluan kuvittaa, vaikka tulot ovat joskus epätasaisia. Arvostan tässä työssä yllätyksellisyyttä sekä hyvässä että pahassa. Epävarmuus sopii luonteelleni ja siedän sitä hyvin.” 

⭡Kuvissa:

• Eija Vehviläisen suunnittelemat ikkunateippaukset Hakolan näyteikkunassa vuonna 2025. Valokuva: Aino Huotari. 
• Bloom-viltti Hakolalle, 2023. Valokuva: Timo Anttonen.

Vehviläisellä ei ole agentuuria ja hänen asiakasportfolionsa on karttunut orgaanisesti työ kerrallaan. Jos joinain kuukausina asiakkuuksia on vähemmän, Vehviläinen pitää rutiineista kiinni ja kehittää omaa ilmaisuaan esimerkiksi maalaamalla. Uusi askel yrittäjänä hänelle on oman työhuoneen hankkiminen, jonka hän jakaa toisen kuvittajan kanssa Helsingin Kalliossa. 

“Tuntimääräisesti en työskentele paljon, mutta olen hyvin tuottelias. En kuuntele musiikkia tai podcasteja. Kökötän hiljaisuudessa ja keskityn tekemiseen.” 

Näkyvyyttä voi lisätä myös kehittämällä ja julkaisemalla omia töitä. Vuonna 2022 Vehviläinen julkaisi omakustanteisen seinäkalenterin. Kun hänelle tarjottiin Valion Grandi-toimeksiantoa, kalenteri toimi referenssinä pakkausten ideointivaiheessa.  

Sekä Hakolalle että Marimekolle tehdyissä asiakastöissä Vehviläiseen otettiin yhteyttä. Hän sai vapaat kädet suunnitella Hakolan joulukaupan ilmeen ja ikkunateippaukset. Toimeksiannosta syntyivät suurikokoiset ihmishahmot, jotka peittivät lähes koko ikkunan pinta-alan. Rohkea idea otettiin vastaan myönteisesti ja projektista alkoi hedelmällinen ja pitkäaikainen yhteistyö. Vehviläinen on suunnitellut Hakolalle kuvitusten lisäksi myös tekstiilejä. 

Isot toimeksiannot ovat kehittäneet tekemistäni eteenpäin. Ne ovat saaneet minut pohtimaan sitä, missä olen hyvä ja luottamaan vahvemmin omaan intuitioon.

⭡Kuvitukset: ”It Feels Heavy” & ”The Messenger”, 2022. 

Marimekon kohdalla Vehviläiseltä kysyttiin kiinnostaisiko häntä tulla yhdeksi viidestä suunnittelijasta Field of Flowers -pop up -näyttelyyn, joka juhlisti Marimekon kukkakuosien tulevaisuutta. Näyttely avautui Osakassa, Japanissa maaliskuussa 2025 ja kiersi ympäri Aasiaa sekä Tyynenmeren aluetta. Näyttelyä varten Vehviläinen suunnitteli Marimekolle viisi uutta kukkakuosia. Mukana oli yhteensä 25 kuosia viideltä eri suunnittelijalta. 

“Yhteydenotto oli valtavan iloinen yllätys ja sitä oli vaikea uskoa todeksi. Kuvitusta tehdessä en ajatellut sen käyttöä, vaan suhtauduin työhön enemmänkin taideteoksena.” 

Oman äänen löytäminen ei ole Vehviläisen mukaan yksinkertaista. Hänen neuvonsa nuoremmille ja aloitteleville kuvittajille on kasvattaa itsevarmuutta. Sitä ei käytännössä voi tehdä muuten kuin hyväksymällä ja olemalla aito, oma itsensä.  

“Olen kärsinyt epävarmuudesta paljon aikuisena. Minusta sitä kannattaa syleillä ja näen siinä paljon potentiaalia. Silloin kun on epävarma olo, on yleensä itselleen tärkeiden asioiden äärellä. Jos epäilyttää pitäisikö olla brändi, se paras brändi on olla rehellisesti oma itsensä keskeneräisyydestä huolimatta.” 

“Saatan edelleen olla epävarma omasta tekemisestäni. Sitä ei ole häpeä myöntää. Nyt kun ikää ja itsevarmuutta on karttunut enemmän näen, että olen saanut uusia asiakkaita myös aiempien töideni takia, en vain sattumien summana.”  

Paras brändi on olla rehellisesti oma itsensä

Omien töiden hinnoittelun Vehviläinen on parhaiten oppinut Kuvittajat ry:n kautta, kuvittaja Leena Kisosen hinnoittelukurssilta, hakemalla tietoa verkosta sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Pelottelun sijaan Vehviläinen haluaa ymmärtää ja puhua rahasta muiden kuvittajien kanssa. 

“Hinnoittelu on mystinen asia. On helppoa sanoa, että älkää alihinnoitelko töitänne, mutta varmasti jokainen hinnoittelee työnsä väärin jossain vaiheessa.” 

Vehviläinen kuuluu Kuvittajat ry:n lisäksi Grafiaa, joka edistää visuaalisen viestinnän suunnittelua. Hänen mukaansa yhteisöihin kuuluminen on tärkeää muuten yksinäisessä työssä. Vehviläinen oli myös mukana Grafian Vuoden Huiput 2026 -tuomaristossa, nyt ensimmäistä kertaa.  

Hänelle kilpailut ovat vielä suhteellisen tuore aluevaltaus: kansainvälinen World Illustration Awards oli ensimmäinen kilpailu, johon hän on uransa aikana hakenut. Käytännössä voitto ei ole vielä muuttanut hänen arkeaan suurelta osin. 

“Uskoin, että minulla oli kilpailun kategoriassa hyvät mahdollisuudet, koska projekti oli niin mieluinen tehdä. Pakkauskuvitus on genre, jota arvostan ja jonka tekemisestä nautin, koska ne ovat käyttötaidetta. Paras palaute tulee suoraan kohderyhmältä, kavereiden tai kollegoiden lapsilta.” 

Valion Grandi-tetroista on kaksi erilaista mallia: pienet pillimehupakkaukset, joihin haettiin raikasta ilmettä, joka vetoaisi sekä lapsiin että vanhempiin. Lähtökohtana oli vanha Grandin pillimehujen tunnelma, jossa esiintyi yksinkertaisia hedelmäkuvituksia ennen Kari Grandin hahmoa. Uudistetuissa pakkauksissa ilme rakentuu vahvoista väreistä ja hedelmähahmoista, joilla on silmät ja suut. Litran pakkaukset ovat graafisempia, ja niiden kohderyhmänä ovat etenkin nuoret aikuiset. 

Tyylillisesti Vehviläisen tavaramerkkinä ovat selkeät ja suuret muodot. 1980-luvulla syntyneenä hän kasvoi ympäristössä, jossa oli paljon 1960- ja 1970-lukujen tekstiilejä ja huonekaluja. Lapsena Vehviläistä viehätti Kylli-tädin ja Muumien lisäksi erityisesti suomalais-ruotsalaisen Camilla Mickwitzin kuvittamat lastenkirjat. Hän uskoo, että on saattanut omaksua ympäristöstään tiedostamattaan vaikutteita, kuten vahvoja värejä ja selkeitä muotoja. Inspiraatio töihin kumpuaa kuitenkin usein arkisista havainnoista kaupungissa ja luonnossa. 

Vehviläiselle tärkeää on luoda ajatonta ja kestävää, käyttökohteeseen sopivaa designia. 

“Minua miellyttää symmetria mikä toistuu kukissa ja kasveissa. Olen aika peruspositiivinen ihminen, mutta suomalainen melankolia puskee usein läpi. Tuntuu tärkeältä, jos työni koskettavat jotakuta. Se on kaikista siisteintä.” 

Vehviläinen maalaa guassiväreillä ja käyttää skissipaperia töiden jäljentämiseen. Työt hän kuitenkin piirtää lähes aina digitaalisesti, mutta kaipaa rinnalle vastapainoksi myös piirtämistä ja maalaamista. Kaavoitusprosessin hän saattaa aluksi luonnostella paperille. Hän käyttää myös vanhoja töitään referenssinä uusille teoksille, jotka tuovat töihin toistoa ja sommittelua. 

“Peilaan, toistan ja piirrän kaiken uudelleen. Toistuvuus ei ole kaavamaista. Vaikka muodot ovat yksinkertaisia, teen niitä monta kertaa jolloin työ hioutuu samalla.” 

Vehviläisen unelmana on saada tehdä töitä kuvittajana pitkään ja toteuttaa mahdollisimman outoja ja eriskummallisia töitä. Unelma toimeksianto voisi olla vaikka postimerkki tai tulitikkurasia. Häntä ei huoleta tekoälyn aiheuttama muutos alalla. 

“Tekoäly voi viedä tekniikkaa eteenpäin, mutta en usko sen korvaavan rehellistä tyyliä ja tekemistä, ihmisen omaa kädenjälkeä, joka on luovassa työssä kuitenkin tärkeintä.” 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 1/26.

→ Eija Vehviläisen portfolio