Joulun taikaa klassikkotyylillä
Joulun alla kaivetaan aina tutut sadut esiin, mutta uusillekin löytyy tilaa. Kirjailija Sanna Isto on tarinoinut joulutunnelmaa Eeli-pojan ympärille. Eeli löytää mystisen punaisen villapipon, joka osoittautuu taikakaluksi. Se päässään hän muuttuu näkymättömäksi.
Eeli löytää näkymättömyydestä uudenlaisen maailman ja pari uutta kaveriakin: kukkakaupan Maijan sekä Jere-pojan, josta Eeli ei ikinä näe vilaustakaan. Näkyvässä maailmassa piiriin liittyy divarinpitäjä Tiitus, jonka kaupassa kirjojen keskellä Eeli rentoutuu.
Romaani sijoittuu nykyaikaan, mutta siinä on haettu perinteistä joulunostalgiaa Astrid Lindgrenin tapaan. Tarinassa on tuttuja hahmoja kiusaajasta suosikkityttöön ja ärsyttävään siskoon. Ikkunoiden takaa Eeli näkee, että perheissä ei aina kaikki mene hyvin. Ei myöskään hänen omassaan.
Silja-Maria Wihersaaren kuvitus tavoittaa tuttuuden hillitysti ja pelkistetysti ilman joulu- tai muitakaan koukeroita. Hänen piirrosviivansa on pehmeä ja elävä. Tehosteena on käytetty siniharmaata sävyä, jota vasten pipon tummahko punainen korostuu kauniisti. Konstailemattomuus toistuu kirjan kaikissa kuvissa.
Wihersaari on aiemmin kuvittanut Otavalle muun muassa Tuula Kallioniemen lastenromaaneita. Hänellä on klassinen kuvitustyyli, joka on silti persoonallinen ja tunnistettava. Ihmisillä on ilmeitä, ja kuvista huokuu samaa turvallisuuden ilmapiiriä kuin Tiituksen divarista.
Kirja alkaa hienosti koko sivun kuvasta, jossa Tiitus ja Eeli istuvat mukavasti nojatuoleissa, ja ulkona pyryttää lunta. Joulu on läsnä, vaikka siitä muistuttaa vain tontunpunainen väri ikkunassa ja pipossa.
Iston tekstiin on jäänyt kuvailua, josta olisi ollut varaa tiivistää. Lastenromaaneissa voi luottaa kuvan ilmaisuvoimaan ja lukijan mielikuvitukseen, joka täyttää aukkoja. Tärkeintä on kerronnan sujuva ja johdonmukainen eteneminen.
Kokonaisuutena kirja on tasapainoinen myös taitoltaan, ja Wihersaaren osuus sulautuu hyvin sekaan. Väritetty kansi on vähän eri maailmasta, mutta tärkein korostuu eli kirjan nimi ja muhkea ihmeitätekevä pipo.
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 4/24.
