Meditatiivinen satu ripauksella retroa 

Kuvittaja Mirkka Eskosen lämminhenkinen Talvipuutarhurit-kirja virittää niin lapset kuin aikuisetkin talven odotukseen ja lumen tuloon, joka näin ilmastokriisin aikaan ei ole enää itsestään selvää. Kuvat viestivät luonnossa tapahtuvasta muutoksesta, siirtymisestä syksystä talveen. Tarina on yksinkertainen ja kirjan tempo on ihanan hidas, lähes meditatiivinen. Talvipuutarhureiden kerronta perustuu kuvitukseen. Tekstiä on, mutta vähän. Se on toteutettu tikkukirjaimin, mikä sopii kokonaisuuteen. 

Eskosen aiemmin kuvittamia kirjoja on valittu esimerkiksi Vuoden kauneimpien kirjojen joukkoon. Eskonen käyttää työssään suvereenisti monia erilaisia tekniikoita, kuten puupiirrosta, piirtämistä ja kollaasia. Talvipuutarhurit on toteutettu puupiirrostekniikalla. Sitä näkee suomalaisissa lastenkirjoissa nykyisin harvoin. En ihmettele sitä, sillä tekniikka on hidas ja työläs. Puupiirrokset kuitenkin sopivat satukirjoihin hienosti, sillä niissä on jotain hyvin perinteistä. Tekniikan käsityömäisyys tukee kirjan kansansadunomaista kerrontaa. Vedokset on telattu osittain läpikuultavina, mikä tuo kuviin elävyyttä ja tekstuuria. 

Eskonen suosii suuria väripintoja, jotka aikaansaavat intensiivisen tunnelman. Sen kontrastina hän käyttää tyhjää valkoista pintaa, joka kuvaa hienosti vasta satanutta lunta. Kirjan viimeinen aukeama, jossa lumen tulo on kuvattu, tuo mieleen teatteriesityksen ja -lavan, jonka etualalla roikkuu valkoinen kangas. Vaikutelma on lähes kolmiulotteinen. 

Kuvakulmat vaihtuvat ja välillä sivua on käännettävä ylösalaisin. Tämä kuvaa vauhtia, jolla puput auttavat talvipuutarhureja työssään. Kuvituksissa on myös hillittyä huumoria. Se näkyy kuvassa, jossa pelokas pupu menee piiloon peittämällä omat silmänsä käpälillään. Toisessa pupu pompottelee lumipalloa kuin jalkapalloa konsanaan. Myös talvipuutarhurien siniset hahmot baskereineen ovat mainioita. Punainen väripilkku, pupun kaulahuivi, on piristävä elementti ja huomaan etsiväni sitä joka kuvasta. 

Talvipuutarhurien kuvakielessä on ripaus retroa ja se tuokin mieleeni lastenkirjojen kuvituksia ja animaatioita 1970-luvulta.

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 4/24.