Moni on ihastunut ajatukseen, että jokainen voi olla taiteilija ja kuvittaja. Muutamalla napin painalluksella AI tekee kuvan, jonka voi uskotella tehneensä itse. Kuvittajaa se ei ihmisestä tee. Kuvitus on visuaalista ongelmanratkaisua. Iso osa työstä on ajattelua, oivaltamista, näkökulman hakemista ja taustatiedon käyttämistä. Lopullinen kuva on vain yksi kuvittamisen vaihe. Tässäkin lehdessä saamme lukea hienoista kuvittajista ja heidän ajattelustaan.  

Kuvitusala nyt! -kyselyssä käy ilmi, että 69 % kuvittajista ei ole käyttänyt tekoälyä työssään ja 78 % on huolissaan tekijänoikeuskysymyksistä. Eikä ihme. Tekoälyn koulutukseen on käytetty tuhansittain kuvittajien töitä lupaa kysymättä. Entä kuka omistaa tekoälyn tekemien kuvitusten tekijänoikeudet?  

Tilaaja ei enää mieti, kuvitetaanko teksti valokuvalla vai kuvituksella, sillä tekoäly sulauttaa nämä yhdeksi visuaaliseksi kiisseliksi. Tekoälyn näennäinen kätevyys voi huijata odottamaan hyvältä kuvitukselta halpuutta ja nopeutta. Kuvituksen tilaajan vastuu korostuu. Kuvittajien työnkuva muuttuu varmasti. Pian näemme, miten.  

Hämmästyttävästi AI-kuvaa katsoessa moni sokeutuu jalkaterien puuttumiselle ja kuusisormisille käsille. Ihmiskuvittajaa pyydettäisiin korjaamaan virheet. Energiankulutuksesta tulisi myös olla huolissaan, koska tekoäly on energiasyöppö. Tekoäly on kuitenkin uusi työväline ja on täällä jäädäkseen. Toivottavasti avustajana eikä isäntänä. 

Kuvitusalan vastuu kasvaa. Meidän on vaikutettava lainsäädäntöön, opastettava tilaajaa, korostettava kuvittajan ongelmanratkaisukykyä ja inhimillisyyttä. Luovan ihmisen tulisi kukoistaa myös tekoälyn ajassa. Toivottavasti kuvitusta tilaavat tulevaisuudessakin luottavat tekijän älykkyyteen ja taituruuteen sekä pyrkivät luomaan oivaltavia viestejä. 

Pääkirjoitus on julkaistu Kuvittaja-lehdessä 4/24.