Linda Linko – Kauniita tahroja
Avaran olohuoneen seinää vasten nojaa abstrakteja, värikkäitä töitä. Pöydillä on kasvien ja pensselikippojen muodostamia asetelmia. Huoneen kulmassa on muovisia säilytyslaatikoita täynnä työtarvikkeita. Kuvittaja Linda Linkon punavuorelaisen kaksion olohuone on myös hänen työhuoneensa.
“Olen pohtinut työhuoneen vuokraamista, mutta kotona työskentely sopii tähän elämäntilanteeseen. Tosin työhuone lisäisi työn tehokkuutta varmaan kolmesataa prosenttia”, Linko toteaa.
Linkon ja hänen pian nelivuotiaan poikansa vastaremontoitu kaksio on melko pelkistetty. Seinillä ei ole tauluja, sillä Linko työskentelee mieluiten tyhjiössä ilman ympäröiviä ärsykkeitä.
“En seuraa myöskään kuvitusskeneä kovin aktiivisesti. Introvertti mieleni menee muuten sekaisin. Tulee fiilis, että apua, en voi tehdä tällaista, koska tuo toinenkin on tehnyt mustan viivan. On parempi, että olen tyhjiössäni ja luulen tekeväni jotain uniikkia”, hän naurahtaa.
Joitain Linkoa inspiroivia erikoisia esineitä asunnossa on esillä, kuten meksikolaiselta lempirannalta tuotuja, veden muovaamia karahkoja.
“Ystävät ovat naureskelleet karahkoilleni, mutta olen itse niistä ihan fiiliksissä.”
Matkustaminen on Linkolle suuri inspiraation lähde.
”Vaikka onkin ehkä kliseistä sanoa niin”, Linko lisää.
Ennen lapsen saamista Linko teki kesät töitä ja piti lomat talvella. Silloin kutsuvat palmut. Etenkin Meksiko ja Väli-Amerikka ovat Linkolle tärkeitä paikkoja. Niiden silmät räjäyttävä värimaailma tuntui heti tutulta.
”Olen nyt puoliksi yksinhuoltaja ja matkustaminen vaatii paljon järjestelyä – ja myös uhrauksia. Useasti on tilanne, että unelmaduuni tulee juuri, kun olet lomalla ilman mitään mahdollisuuksia vastaanottaa sitä. Loman hinta voikin joskus muodostua järjettömän suureksi. Tämä on asia mitä normaalissa työssä käyvät ihmiset eivät voi ymmärtää”, Linko toteaa.
Linko syntyi vuonna 1979 espoolaisen kolmilapsisen perheen kuopukseksi. Isä työskenteli lääkärinä. Äiti, Maria Munsterhjelm, oli valmistunut graafikoksi ja teki kuvituksia muun muassa lastenkirjoihin. Lisäksi hän teki monenlaista taidetta: suuria mustepiirustuksia, paperimassaveistoksia, vaikka mitä.
“Taistelin monta vuotta sitä vastaan, etten halunnut olla kuin äitini. Sittemmin olen huomannut työskentelytavoissamme paljon samaa. Meillä on sama kiinnostus vahvoihin muotoihin”, Linko hymyilee.
Hetki sitten äiti kaivoi arkistoistaan nuoruuden töitään, jotka hän oli tenyt 1960-luvulla ollessaan pakkaussuunnitelijana SOK:lla.
”Olin melkein järkyttynyt, miten paljon ne muistuttavat omia kollaasitöitäni. Hassua oli se, etten ollut nähnyt näitä töitä aikaisemmin.”
Lapsena Linko viihtyi omassa huoneessaan rakentelemassa kaupunkeja ja suunnittelemassa piirroshahmoja. Itsekseen puuhastelu on edelleen hänelle luontainen tapa tehdä töitä.
”Kesti monta vuotta myöntää itselleni, etten ole tiimityöntekijä. Podin huonoa omaatuntoa yksityisestä työprosessistani. Pohdin, olenko itsekäs, kun työskentelen mieluiten näin.”
Linko on valmistunut monen kuvittajan tavoin Taideteollisesta korkeakoulusta graafiseksi suunnittelijaksi. Opiskelujen jälkeen hän työskenteli viisi vuotta design-toimistossa. Ura ei kuitenkaan tuntunut omalta.
”Käsillä tekeminen oli out ja aina toivottiin samantyylistä vektori-kuvitusta. Turhauduin”, Linko kertoo.
Kipinä kuvien tekoon alkoi sammua.
”Ja tiesin, että se kipinä on ainoa asia, mistä minun täytyy pitää kiinni”, Linko kertoo.
Erään surffireissun jälkeen Linko irtisanoutui työstään. Illalla hän tärisi kotona peiton alla ja mietti, mitä oli tullut tehdyksi.
“Tilillä oli pari tonnia. Minulla ei ollut rahaa edes kunnon fonttivalikoimaan. Aloin tehdä entistä enemmän käsin – myös kirjaimet.”
Irtisanoutuminen oli kuitenkin oikea päätös. Linko kertoo, että itsensä löytäminen tekijänä on vaikuttanut kokonaisvaltaisesti myös omaan identiteettiin ja hyvinvointiin.
”Olen kuulemma nykyään paljon kivempi ihminen”, Linko kertoo.
Aluksi asiakkaat olivat pieniä.
”Pari vuotta sinnittelin ja elin todella yksinkertaista elämää. Pikkuhiljaa kuvitustilauksia alkoi tulla enemmän ja enemmän.”
Linko päätyi Agent Pekan listoille vuonna 2012. Agentuurin omistaja Pablo Steffa oli jo aikaisemmin ehdottanut hänelle mahdollisuutta liittyä agentuuriin. Linkosta oli kuitenkin silloin tuntunut, ettei hänellä ollut vielä tarpeeksi selkeää tyyliä.
“Oma vahva tyylini alkoi löytyä samaan aikaan kuin suunnittelin ravintola Nollan julisteet, jotka tein kokonaan käsin. Soitin Pablolle, että nyt minulla on jotain, mitä haluaisin tehdä ja kehittää.”
Ravintola Nollan julisteilla Linko voitti Grafian Vuoden huippu -palkinnon vuonna 2011. Sittemmin Linko on voittanut myös European Design Awardsin kultapalkinnon vuonna 2014 Kaiku-klubille tekemillään kollaasijulisteilla.
“Tuntui todella hyvältä, kun tein jotain omasta intuitiosta lähtenyttä ja sain siitä tunnustusta. Palkinto oli siinä mielessä urani huipentuma.”
Viimeaikaisiin asiakkaisiin lukeutuvat muun muassa Apple, Iittala ja Arabia. Linko suunnitteli Applelle tapahtumailmeen, Iittalalle kuvituksen Graphics-sarjan mukiin ja Arabialle Suunta-nimisen juhla-astiaston, joka tuli valtioneuvoston käyttöön.
Abstrakti kuvitustyyli on ominta Linkoa. Hän tekee kuvituksia sekatekniikalla: niin vesiväreillä, musteella kuin väriliiduilla.
“Koen tietokoneella tekemisen epämielekkääksi. Minun pitää tehdä asiat käsin, jotta saan mihinkään järkeä. Kone tarjoaa liian paljon vaihtoehtoja ja sivupolkuja”, Linko sanoo.
”Työni ovat toki pitkälti digitoituja, mutta kaikista luovimman osan ja valinnat teen etukäteen.”
Kuvia tehdessä Linko miettii paljon värejä ja niiden yhdistelmiä.
“Kuinka paljon työhön voi laittaa värejä ilman, että kokonaisuus alkaa hajota? Tuntuu, että tyylini menee koko ajan enemmän värien fiilistelyyn. Työprosessini saattaa ulkopuolisen silmin näyttää kaoottiselta”, Linko nauraa.
Myös epätäydellisyys ja ihmisen kädenjäljen näkyminen ovat hänelle tärkeitä.
“Haluaisin, että työni näyttäisivät ihmisen tekemiltä. Olen digannut tehdä julisteita, joissa näkyvät pienet virheet. Nykyään ne poistetaan niin monista töistä. Arvostan myös muiden kuvituksissa inhimillisyyden näkymistä”, Linko sanoo.
Linko kuuluu niihin harvinaisiin kuvittajiin, jotka tekevät enimmäkseen abstrakteja kuvia. Millaista tilausta ei-esittävälle kuvitukselle hänen kokemuksensa mukaan on?
“Abstrakti kuvitus on aika vaikea laji, mutta on paljon tilaajia, jotka tarvitsevat vain tunnelman. Kaikkea ei tarvitse selittää auki. Haasteena tyylissä on, että tunneasiat ja nyanssit ovat jokaiselle omanlaisia”, Linko pohtii.
Linko on tunnettu kuvittaja myös kansainvälisesti. Kehitys on tapahtunut pikkuhiljaa, eikä Linko osaa erotella tiettyä kansainvälistymiseen johtanutta askelta. Toki taustalla on vaikuttanut oma aktiivisuus.
“Näin paljon vaivaa esimerkiksi lontoolaisen Pick me up -festarien näyttelyä varten vuonna 2014. Frame-lehden kustantaja osti yhden printeistäni ja kutsui Amsterdamiin. Niin pääsin suunnittelemaan yhden Framen numeron kannen ja fontin”, Linko muistelee.
“Otin myös yhteyttä It’s nice that -sivustolle ja tarjosin töitä näytille.”
Kansainvälistymisessä myös Agent Pekasta on ollut paljon apua.
Kansainvälistyminen onnistuu nykyään pelkän tietokoneen välitykselläkin, eikä kuvittajan odoteta aina vierailevan ulkomailla. Toki sellaisiakin projekteja on sattunut eteen.
Muutama vuosi sitten Linko suunnitteli Tukholman Vår Gård -hotellille kuosin, jonka pohjalta rakennettiin yrityksen graafinen ilme. Linkolle tuli yllätyksenä, että hotelliyritys halusikin hänet mukaan aloituspalaveriin.
“Olin todella stressaantunut, koska minulla oli pieni lapsi. Mietin, olisinko voinut jotenkin välttää tapaamisen, mutta minulle olikin hankittu jo lentoliput”, hän muistelee.
Kokemuksesta tuli kuitenkin ikimuistoinen. Hotellin autonkuljettaja oli häntä jo lentokentällä vastassa. Linko sai viettää pari päivää luksussviitissä tunnelmoiden ympäristöä, jonka graafinen ilme hänen oli määrä suunnitella.
Aina työt eivät ole kuin sadusta.
”Rasittaviakin keikkoja on. On ahdistavaa, jos asiakas ei kunnioita kuvittajan aikaa ja arvoa. Projektit venyvät ja paukkuvat. Välillä on vaikeaa ilmaista jämäkästi omia rajoja ja aikatauluja, minkä takia olen joutunut usein ongelmiin. Lapsen myötä tälle on ollut pakko panna stoppi. Ja yllätys, yllätys: maailma ei kaatunutkaan”, Linko
Yrittäjyys tuntuu Linkolle ainoalta järkevältä työn tekemisen muodolta.
”Yrittäjyyteen liittyy paljon niin hyvää kuin huonoa. Ihmettelen, miksi poliitikkoja ei tunnu kiinnostavan pienyrittäjien asiat. ”
Linko toteaa, että yrittäjänä pärjää parhaiten ihminen, joka ei stressaa paljoa.
”Minulla ei ole esimerkiksi juuri mitään hajua, mitä teen tänä vuonna työkseni”, Linko nauraa.
Joitain keikkoja kuitenkin on jo tiedossa. Yksi projekti on yhteisprojekti vaatemerkki Vimman ja pyörämerkki Pelagon kanssa.
“Vimma on ollut superkiva asiakas. Olen suunnitellut heille jo viisi kuosia.”
Tällä hetkellä työntekoa inspiroivat kiire ja rajoitteet. Linkon on täytynyt opetella tekemään työt sillä aikaa, kun poika on päivähoidossa.
”Olen aamuihminen, mutta nyt hedelmällisin työaika menee kuraisten saappaiden rutistamiseen pieniin, yhteistyökyvyttömiin jalkoihin. Joskus maalaan iltaisin ja olen huomannut, että poika ymmärtää asian olevan minulle tärkeä ja antaa vähän tilaa.”
Linko toteaa, että hänellä on ollut paljon onnea matkassa ja toivoo, että sitä olisi myös tulevaisuudessa.
”Tärkeintä on pitää perusasiat järjestyksessä ja kehittää itseään, eli olla paikoillaan ja liikkeessä samaan aikaan. Se on kaikkien luovien ihmisten suuri haaste.”
Julkaistu Kuvittajassa 1/19.
