Marika Maijala ja vapauden ylistys
“Marika Maijalan kuvista välittyy ilo ja rentous. Hän on kokenut, kansainvälistä uraa tekevä kuvittaja, joka ei pelkää kurottaa tekemistään uusille alueille.”
Näin perustelee Vuoden kuvittaja -valintaansa raati, johon kuuluivat Vuoden kuvittaja 2023 Antti Kalevi, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Sofia Pusa, Lahden muotoiluinstituutin graafisen suunnittelun lehtori Marion Robinson sekä Suomen Tukholman-instituutin ohjelmapäällikkö Hilla Tuominen. Raadin sihteerinä toimi Kuvittajat ry:n tuottaja ja kuraattori Veera Pekkinen. 10 000 euron arvoinen palkinto myönnetään nyt kuudennen kerran.
“Olen todella onnellinen palkinnosta. Olen ollut Kuvittajat ry:n jäsen lähes 20 vuotta, ja tunnustuksen saaminen minulle tärkeältä yhdistykseltä merkitsee paljon”, Maijala kertoo.
Rahapalkinto mahdollistaa keskittymisen omaan taiteelliseen työskentelyyn myös jatkossa.
Maijala kertoo empineensä uransa varrella monia asioita. Mikä on oikea suunta? Saako näin tehdä?
“Palkinnosta tulee olo, että ehkä olen loppujen lopuksi onnistunut tekemään oikeita valintoja.”
Kesäkuussa Maijala juhlii palkinnon lisäksi 50-vuotispäiväänsä, jonka hän kertoo tuntuvan isolta käännekohdalta.
“Alan vähitellen uskoa, että täytän todella viisikymmentä. Kyseessä ei ole niinkään kriisi vaan tunne, että olen onnistunut kiipeämään jonkun henkilökohtaisen vuoren huipulle.”
Maijala kertoo, että vuosien varrella kontakti hänen sisäiseen lapseensa on vain vahvistunut.
“Elämään täytyy uskaltaa suhtautua leikkisästi.”
Pohjois-Pohjanmaalla Haapajärvellä kasvanut Maijala kertoo olleensa pienenä lapsena esiintymisestä nauttiva tarinankertoja, mutta kouluaikoina hän kääntyi sisäänpäin.
“Tunsin, että jouduin ahtaaseen lokeroon. Rakastin kyllä koulussa lukemista ja oppimista, mutta sitä ei tietenkään katsottu hyvällä muiden lasten keskuudessa. Olin aika yksin.”
Luova ilmaisu sai odottaa. Lukion jälkeen Maijala opiskeli kirjallisuustieteitä Jyväskylän yliopistossa ja elokuvatutkimusta Turun yliopistossa.
“Sydämessäni kyllä tiesin, että haluan taiteen tutkimisen sijaan olla itse taiteilija. En kuitenkaan uskonut, että minulla olisi siihen mitään kykyjä. En nuorena kehdannut hakea taidekouluihin, mutta jotenkin sain pitkän kypsyttelyn jälkeen haettua Pekka Halosen akatemiaan.”
Maijala valmistui opistosta graafiseksi suunnittelijaksi, jonka jälkeen hän työskenteli pari vuotta graafikkona Tammen kirjakustantamossa. Vuonna 2004 Maijala pääsi kuvittamaan Tammen kustantamana Hannu Mäkelän kirjoittaman teoksen Kaksi prinsessaa.
“Hannun itse kuvittamat Herra Huu -kirjat ovat olleet minulle suuri innoituksen lähde, joten työ tuntui suurelta kunnialta.”
Yhteistyö Mäkelän kanssa jatkui. Vuonna 2008 Mäkelän kirjoittama ja Maijalan kuvittama Vauvaunia (Tammi) voitti Rudolf Koivu -palkinnon. Vuosikymmen myöhemmin Maijala voitti saman palkinnon uudestaan kirjasta Ruusun matka (Etana Editions 2018), joka oli ensimmäinen teos, jossa hän toimi myös kirjailijana.
Maijala on kuvittanut myös muun muassa Tuula Kallioniemen, Essi Kummun, Riikka Ala-Harjan ja Juha Virran kirjoja. Jälkimmäisen kanssa yhteistyö oli erityisen läheistä: Virta oli Maijalan elämänkumppani lähes parinkymmenen vuoden ajan. Yhteisiä kirjoja on syntynyt kahdeksan.
“Mietimme Juhan kanssa tarinoita ja kirjojen kokonaisuuta tiiviisti yhdessä. Se on ollut tärkeä kokemus. Kirjailijan työtä läheltä seuratessa aloin miettiä, että haluaisin ehkä kokeilla kirjoittamista itsekin.”
Vuosi 2016 oli käännekohta Maijalan uralla. Tuolloin Taiteen edistämiskeskus myönsi hänelle kolmivuotisen kuvitustaiteen apurahan, mikä mahdollisti keskittymisen tyylikokeiluihin ja omaehtoisiin projekteihin. Tuloksena syntyi Ruusun matka.
“Kirja kertoo vapauden tärkeydestä, ja apurahakausi mahdollisti vapauden itselleni.”
Maijala on huolestunut tämän hetken poliittisesta ilmapiiristä ja kulttuuriin kohdistuvista leikkauksista.
”Mielestäni ei pitäisi ajatella, että apuraha on hyödyksi vain tuen saavalle taiteilijalle. Apurahojen avulla luotu taide resonoi laajoille alueille ja on tärkeää monille ihmisille.”
Kirjassa Ruusu-niminen vinttikoira kyllästyy juoksukisoihin ja karkaa radalta. Avarasta maailmasta hän löytää itselleen uusia koiraystäviä, joiden kanssa on hauskaa juosta muuten vain, ilman kilpailua.
“Olen saanut kirjasta tosi paljon palautetta. Sen sanoma tuntuu olevan ihmisille merkityksellinen.”
Maijala toteaa elämän olevan nykyään kovin kilpailullista kaikilla osa-alueilla.
”Se ei tee meille hyvää. Minullakin on ollut huono tapa vertailla itseäni muihin. Taiteilijat kilpailevat keskenään apurahoista, sopimuksista, näyttelyistä. Usein itseäni auttaa kateuden myöntäminen, ja joskus tunne voi myös toimia myös motivaationa.”
Maijala kertoo, että Ruusun matkan kuvitustyylin kehittymisessä tärkeä oli myös Kuvittajat ry:n järjestämä, belgialaisen kuvittajan Kitty Crowtherin ohjaama mestarikurssi.
”Esittelin hänelle tosi ujona uusia kuviani. Crowther näki minussa sen, mikä on tuloillaan, ja rohkaisi menemään eteenpäin”, Maijala kertoo.
”Muiden ihmisten tuki on äärimmäisen tärkeää, kun itse vielä epäröi.”
Ruusun matkaa seurasivat Suden hetki (Etana Editions 2020) ja Taikunrinkukka (Etana Editions 2022). Suden hetken päähenkilö on kuvataiteilijasusi, joka on tauluineen yksin isossa linnassaan. Kirjasta on helppo löytää viitteitä taiteellisen työn yksinäisyyteen. Lopulta susi uskaltaa avautua uudelle ystävyydelle, joka tuo hänen elämäänsä iloa ja lempeyttä.
Maijala kertoo kirjan kustannustoimittajan Leena Virtasen tehneen ehdotuksia, jotka toimivat hyvinä oppitunteina kirjoittamisesta.
”Lopputuloksena syntyneessä tekstissä on kohtia, joista voin jopa myöntää olevani ylpeä.”
Taikurinkukka-kirjan tarinan Maijala kertoo ilmestyneen vahvoina mielikuvina, joita hän ei aluksi osannut sanallistaa.
”Kyseessä on kasvutarina, mutta halusin välttää perinteistä kaavaa, jossa on ensin pieni kasvi, joka kukoistaa lopussa isona. Kukan ei tarvitse muuttua miksikään! Sen täytyy saada olla sellainen, kuin se on. Kasvamista on niin monenlaista, ja sitä tapahtuu monissa eri suunnissa, myös syvyydessä.”
Maijalan omat kuvakirjat ovat olleet menestys. Vuonna 2020 hänelle myönnettiin työstään Kuvitustaiteen valtionpalkinto, ja kirjojen käännösoikeudet on myyty Yhdysvaltoihin, Ranskaan, Italiaan, Espanjaan ja Koreaan.
Maijala toteaa, että Jenni Erkintalon ja Réka Királyn perustaman Etana Editionsin merkitys kirjojen kustantajana on ollut suuri.
”Olin heidän kanssaan tänä keväänä Bolognan lastenkirjamessuilla, jossa Etanan ständille oli sadan metrin jono. Siellä näkee, miten vankka asema heillä on kansainvälisessä lastenkirjakentässä. He ovat tehneet valtavan työn suomalaisen lastenkirjallisuuden kustantamisessa ja sen viemisessä maailmalle.”
Kun yhdysvaltalainen Elsewhere Editions julkaisi viime vuonna Ruusun matkan nimellä Rosie Runs, The New York Timesissa ilmestyi kulttuurisivut avannut monen sivun artikkeli, jossa Maijalaa haastateltiin hänen työstään ja elämästään Helsingissä.
”Se tuntui mahtavalta myös siinä mielessä, että isossa sanomalehdessä annettiin niin paljon palstatilaa lastenkirjallisuudelle”.
Tässäpä yksi esimerkki, miten kulttuuriin panostaminen voi resonoida laajemmille alueille: apurahalla omaäänistä kuvakirjataidetta tehnyt suomalainen kuvittaja pääsee esittelemään The New York Timesissa sivukaupalla merellistä Helsinkiä.
Maijala työskentelee Harakan saaressa ja asuu Suomenlinnassa. Meri kutsuu Maijalaa, ja hän on hakeutunut sen äärelle.
”Kaupunkielämä on jotenkin jännittynyttä, mutta kun tuuli hulmuttaa hiukset sekaisin, sitä tuntee olevansa rennompi ja enemmän elossa. Meri luo myös jonkinlaisen vapauden illuusion.”
Meri toistuu myös Maijalan töissä, kuten hänen Harakan saaressa viime vuonna järjestämässään Merimuseo-näyttelyssä, jossa meriaiheiset maalaukset ja piirrokset yhdistyivät kuvitteelliseen merentutkimukseen liittyvään esineistöön. Maijala on myös tehnyt lyhyitä meriaiheisia animaatioita. Hän kertoo olevansa hyvin kiinnostunut elokuvanteosta ja haaveilevansa, että saisi joskus resursseja laajempaan animaatiotuotantoon.
Maijala toteaa, että häntä on vienyt eteenpäin uteliaisuus ja jatkuva halu opetella uusia asioita.
”Olen pitänyt itseoppineisuuttani vahvuutena, mutta vähitellen aloin kaivata myös klassista taidekoulutusta.”
Syksyllä 2021 hän aloitti opinnot Vapaassa taidekoulussa. Hän kertoo, että kuvataiteen opiskelu on antanut paljon lisää myös kuvittamiseen.
”Minua viehättävät vanhat kuvataiteen tekniikat ja tekemisen fyysisyys. Olen halunnut olla mahdollisimmat avoin uusille ilmaisumuodoille, mutta nyt kolmantena opiskeluvuotena olen miettinyt, että on myös jotain, mitä en saa menettää opintojen myötä.”
Kuvataiteilijan ja kuvittajan identiteeteissä on myös eroa. Etenkin aiemmin kuvataiteilijuutta on arvotettu korkeammalle ja kuvitustyötä pidetty jonain, mitä kuvataiteilija voi taloudellisesta pakosta joutua tekemään. Maijala ei koe asiaa näin, vaikka on toki huomannut kuvataiteen ja kuvituksen kenttien olevan monella tapaa erilaiset.
”Olen päättänyt, että minulle ei ole mikään ongelma olla molempia. Vaikka haluan toimia myös näyttelyitä pitävänä kuvataiteilijana, kuvitus on minulle äärimmäisen tärkeää. Sen kautta voin tutkia niin monia eri asioita.”
Ajatukset seuraavista tarinoista pyörivät jo mielessä.
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 2/24.
