Rakastaja Robertin muotoiltua huumoria
”Eihän teille tullut mitään ongelmia ostarin läpi kävellessä?” Rakastaja Robert, siviilinimeltään Robert Lönnqvist vitsailee ottaessaan vieraansa vastaan Kannelmäen asuntonsa eteisessä, josta aukeaa näkymä vaikuttavan tilavaan, valoisaan ja tyylikkäästi sisustettuun asuntoon.
Robert muutti kumppaninsa Marina Vezikon kanssa molemmille vieraalta tuntuneelle Luoteis-Helsingin asuinalueelle kaksi vuotta sitten havahduttuaan siihen, kuinka paljon enemmän tilaa he saavat käyttöönsä samalla hinnalla, kuin lähempänä keskustaa. Nyt molemmilla on kotona käytössään omat erilliset työhuoneensa.
”Ne tulevat tarpeeseen, sillä teemme töitä lähes koko ajan saman katon alla”, Robert toteaa.
Robert ja Vuoden graafikoksi vuonna 2021 valittu Marina tutustuivat toisiinsa jo opiskellessaan Lahden muotoiluinstituutissa.
”Puhumme keskenämme todella paljon suunnittelusta. Luotamme toistemme mielipiteeseen ja pyydämme usein toisiltamme kommentteja töistämme. Ne voivat olla aika suoria, ja välillä varmistamme ennen aloittamista, onko toinen todella valmis palautteeseen”, Robert sanoo ja virnistää.
”Olemme molemmat aika kunnianhimoisia, ja on hyvä juttu, että vierellä ihminen, joka ymmärtää sitä elämäntyyliä.”
Tilauskuvitusten ohessa koko ajan myös omia projektejaan toteuttava Robert kertoo, että hänelle itselleen tuntuu vieraalta töiden ja vapaa-ajan tarkka rajaaminen. Hän saattaa tehdä kuvia myös iltaisin, öisin ja viikonloppuisin.
”Kun aloitan jonkun työn, en ikinä tiedä, mitä olen tekemässä. Se on aina semmoinen seikkailu, eikä tässä edes olisi mitään järkeä, jos tietäisin kaiken jo etukäteen.”
Omaehtoinen taiteellinen työskentely tuntuu tärkeältä. Usein omista kokeiluista löytyy myös uusia ideoita, joita voi soveltaa työhön.
”Koskaan ei voi olla valmis kuvittaja, vaan pitää koko ajan olla liikkeessä. Harva asia kestää aikaa, ja alan itsekin kyllästyä omiin kuvituksiini, jos en ole hetkeen keksinyt niihin mitään uutta.”
Syksyllä 2022 Robert sai ensimmäistä kertaa opetettavakseen Aalto-yliopiston kuvituskurssin. Tätä ennen hän oli toiminut visuaalisen viestinnän muotoilun laitoksella assistenttina ja antanut opiskelijoille palautetta heidän töistään. Opettaessaan hän on miettinyt sitä, millaisen kuvan alasta hän opiskelijoille antaa. Haluaako hän siirtää eteenpäin sellaista työlle omistautumista, että kyseessä on henki ja elämä? Ennen Robertia saman kurssin oli ohjannut Vuoden kuvittaja 2022 Aliina Kauranne, joka oli tähdentänyt sitä, kuinka tärkeää on pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.
”Sitten minä tulen sinne selittämään, että tämä duuni on lifestyle”, Robert naurahtaa.
”Kyllä minä koen, että tässä on itsellä vielä kehitettävää. Meidän työ on semmoista, että kun onnistuu jossain, kokee tosi isoja ilon tunteita, mutta sitten kun ei onnistu, voi käydä aika alhaalla. Se on semmoista vuoristorataa, jota olisi hyvä oppia hallitsemaan.”
Luovalle alalle päätyminen ei ole ollut pohjoishelsinkiläisessä liikemiehen ja fysioterapeutin perheessä kasvaneelle Robertille itsestään selvä valinta, mutta se on tuntunut ainoalta mahdolliselta suunnalta elämässä.
”Olin koulussa tosi huono, pysyin nipin napin tavallisella luokalla enkä päätynyt erityisopetukseen. Sain jatkuvasti valitusta siitä, että piirsin tunneilla. Teininä aloin maalaamaan graffiteja, mistä seurasi lisää valitusta. Se, että olen halunnut tehdä kuvia, oli pitkään pelkästään negatiivinen asia”, Robert kertoo.
Nuoruuden graffitiporukoiden lisäksi Robertin estetiikkaan on vaikuttanut paljon pyöriminen skeitti- ja tatuointipiireissä. Ensimmäinen kuvitustyö olikin tutun tatuoijan Tuppu Ritolan kautta tullut tilaus Melodica Skateboards -merkin lautoihin ja vaatteisiin kymmenisen vuotta sitten.
”Olen siistinyt kuvitusteni huumoria niistä ajoista jonkin verran”, Robert kertoo.
Hänen suvussaan ei ollut esimerkkejä työskentelystä taiteen tai muotoilun kentällä, mutta hän arvelee perineensä geeneissään kuitenkin vahvan luonteen, jonka voimin hän on tehnyt elämässään mitä on halunnut, vaikka sitten väkisin.
Hän ei päässyt ensimmäisellä yrittämällä sisään Taideteolliseen korkeakouluun, mutta ovet avautuivat Lapin yliopiston graafisen suunnittelun linjalle. Kahden Rovaniemellä vietetyn vuoden jälkeen Robert pääsi opiskelemaan Lahden Muotoiluinstituuttiin. Sieltä valmistuttuaan hän suoritti vielä maisterintutkinnon Aalto-yliopistossa.
”Muotoiluinstituutissa Kari Lohkon vetämä sommittelua käsittelevä kurssi on ollut itselleni kaikista tärkein. Kari opetti esimerkiksi, että symmetria on syntiä, ja että kuvaan täytyy löytää dynaaminen harmonia”, Robert kertoo.
Kiinnostus suunnitteluun ja sommitteluun näkyy kuvituksissa, joissa muodot, värit ja esimerkiksi tyhjän tilan käyttö ovat yhtä tärkeitä kuin kuvan kertova sisältö.
Aallossa opiskellessaan Robert kävi myös vaihdossa Pariisin taideteollisessa korkeakoulussa Ensadissa, jossa hän perehtyi erilaisiin painotekniikoihin ja sai kuulla, että hänen väripalettinsa kaipaa vielä ”lisää sähköä” ‒ mikäli hän ymmärsi oikein, sillä hakiessaan vaihtoon hän väitti osaavansa ranskaa, mikä ei pitänyt täysin, tai oikeastaan lainkaan paikkaansa.
Robert luonnostelee yleensä käsin, jonka jälkeen hän jatkaa työskentelyä Photoshopissa. Hän myös usein skannaa erilaisia tekstuureita tai paperista leikattuja muotoja. Uusi työväline on Kuvittajat ry:n kuluapurahan tuella ostettu iso Wacomin näyttö, joka toimii myös piirtopöytänä.
Tarkkojen sommitteluiden lisäksi kuvissa olennaista on huumori, keveys ja iloisuus. Taiteilijanimi Rakastaja Robert tuli käyttöön heti, kun hän aloitteli opiskeluaikoina uraansa kuvittajana.
”Rakastaja-Robert on semmoinen alter ego – kumpi on oikea, Bruce Wayne vai Batman? Minä en ole aina iloinen tai hauska, mutta Rakastaja Robert on.”
”Lisäksi minulla on pieni huijarisyndrooma oikean, kokonaan ruotsinkielisen nimeni kanssa, sillä en puhu kieltä juuri lainkaan.”
Rakastaja Robertin asiakkaita ovat tähän mennessä olleet muun muassa Telia, Finnair, Pelago Bicycles, Helsingin kaupunki, Flow-festivaali, Sokos Hotel, Pohjoismainen kulttuurirahasto, Image, Mondo, Ylioppilaslehti ja yhdysvaltalainen Dwell Magazine. Yksi tärkeä etappi uralla oli Kelan uuden äitiyspakkauksen suunnittelukilpailun voitto vuonna 2017.
Kuvitustilauksia tulee paljon erilaisten suunnittelu- ja mainostoimistojen kautta; esimerkiksi Miltton, Werklig ja Kuudes ovat tehneet Robertin kanssa yhteistyötä.
”Yksi siisteimmistä projekteista, jonka olen ikinä tehnyt, oli viime vuonna, kun minua pyydettiin tekemään sarja kuvituksia norjalaisen saaren matkailun markkinointia varten. Minuun otti yhteyttä norjalainen mainostoimisto, jonka asiakkaan isoisä oli ostanut 1960-luvulla saaren, josta oli halunnut tehdä paratiisin. Siellä on trooppinen puutarha ja kuulemma maan kuninkaalliset käyvät siellä juhlimassa. Yksi kuvituksistani tuli muun muassa sen yhteyslautan kylkeen.”
Hän toteaa, että aloittaessaan uraansa kymmenen vuotta sitten hän oli nälkäinen saamaan jalkansa oven väliin ja teki esimerkiksi lehtikuvituksia pienellä palkalla, kunhan vain sai työnsä ja nimensä näkyviin. Nykyään hän on tarkempi siitä, että tehdystä työstä saa myös kohtuullisen korvauksen.
Aallon maisteriohjelmassa opiskellessaan Robert toteutti lopputyönään aikuisille suunnatun animaation nimeltä Bad to the Boner. Projektin edetessä hän ryhtyi pohtimaan, miten omia projekteja voisi myydä eteenpäin.
”Kun puhuin tästä, yksi tutkija Aallossa totesi, että hyvät tarinat myyvät itse itsensä. Se ärsytti minua todella paljon”, Robert kertoo.
”Hänellä oli kyllä pointtinsa siinä, että jos keskittyy omaan osaamiseen ja on siinä tosi hyvä, voi hankkia avukseen jonkun tyypin, joka hoitaa sitten sen myynnin.”
Mutta miten kukaan voi tietää, että joku tekee hienoja juttuja, jos niistä ei kerrota kenellekään?
”Kyllä minäkin vihaan myymistä. Näistä asioista on kuitenkin hyvä puhua, vaikka ne tuntuisivat tylsiltä”, Robert toteaa.
Hän päätyi haastattelemaan graduaan varten yhdeksäätoista asiantuntijaa kuvitusten kaupallistamisesta ja IP-oikeuksista eli aineettomista oikeuksista. Muumien verkkosisältöjen suunnittelija kertoi näkemyksiään sosiaalisen median algoritmeista, Tatun ja Patun luojat Aino Havukainen ja Sami Toivonen siitä, miten lastenkirjasarjaa täytyi tehdä useampi osa, jotta se alkoi tuottamaan taloudellisesti.
”Projektin avulla minulle selvisi, että luovan työn kaupallistaminen on täysin IP-oikeuksien varassa. Ilman niitä kaikki voisivat käyttää töitämme haluamallaan tavalla, lupaamme kysymättä”, Robert toteaa.
Tutkielmassa ei ollut kuitenkaan kyse pelkästään aineettomista oikeuksista vaan myös oman brändin rakentamisesta ja kaupallistamisesta. Miten erilaisia teoskokonaisuuksia, kirjasarjoja, animaatiobrändejä tai muita tarinallisia maailmoja voi markkinoida omia IP-oikeuksia taitavasti hyödyntämällä.
”Omien oikeuksien ymmärtäminen on ammattimaisuuden lähtökohta”, Robert muistuttaa
Tutkielma on luettavissa Aalto-yliopiston tutkimusportaalissa.
Vuoden 2023 alusta lähtien Robert on kuulunut Kuvittajat ry:n hallitukseen. Hän tuo mukanaan järjestön toiminnan suunnittelemiseen vahvan näkemyksen kuvittajien oikeuksista, brändien rakentamisesta ‒ ja hauskuuden voimasta.
Julkaistu Kuvittajassa 1/23.
