Kuvittaja Janine Rewelliä voisi luulla alan nosteessa olevaksi tulokkaaksi. Se ei kuitenkaan aivan pidä paikkaansa.

”Olen toiminut täyspäiväisenä kuvittajana yli kymmenen vuotta”, 30-vuotias Rewell kertoo kahvilassa Sörnäisissä, kivenheiton päässä työhuoneestaan.

Kymmenen vuotta sitten Janine valmistui Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun linjalta kandidaatiksi ja jättäytyi täyspäiväiseksi freelanceksi. Asiakasrekisteristä kun oli kehittynyt siinä vaiheessa jo riittävän laaja ja työnteon tueksi oli tullut Agent Pekka. Kuvitustöitä Rewell oli myynyt lukiosta asti.

”Kävin ruotsinkielisen kuvataidelukion ja tuona aikana kuvituksiani ostivat HBL, Folkhälsan ja muut suomenruotsalaiset tahot, joihin koulullamme oli siteitä”, Rewell kertoo.

”Oli arvokasta pystyä harjoittelemaan tätä ammattia. En kyllä näyttäisi kenellekään niitä töitä, joilla aloitin, mutta virheiden kautta oppii.”

Graafista suunnittelua opiskellessaan hän teki kuvituksia muun muassa Image-kustannuksen lehtiin ja Ylioppilaslehteen.

”Lehtikuvitus on mielestäni yksi vaikeimpia tehtävänantoja kuvittajalle. Siinä annetaan niin vapaat kädet, mutta kuvan täytyy korreloida tekstin kanssa. Se vaatii ajatustyötä. Mainoskuvituksissa briiffi on paljon tarkemmin pureskeltu mainostoimiston puolesta.”

Samaan aikaan kun Rewell jättäytyi kokopäiväiseksi kuvittajaksi kehittyi myös hänen nykyinen tyylinsä.

”Aluksi piirsin käsin ja tein photoshop-kollaaseja, jotka olivat 2000-luvun alussa muodikkaita.”

Vektorityyli sai alkuinspiraationsa graafisen suunnittelun historian kurssilla, jossa tutustuttiin Art Deco -ajan julisteisiin. Rewell ihastui niiden minimalistiseen graafisuuteen.

”Yrittäessäni mukailla tyylisuuntaa löysin oman ulosantini”, Janine kertoo.

Kuvitusprojekti Pauligille.

Art Deco -julisteet toimivat edelleen inspiraationa: luovan blokin tullessa vastaan Rewell katselee Pinterestistä vanhoja julisteita ja tutkii, miten asioita voi ilmaista. Puhdaslinjainen, geometrinen vektorikuvitus otti tulta alleen ja toimeksiantoja tuli yhtäkkiä paljon. Rewell päätti jättää muut kuvitustyylinsä sivuun ja keskittyä vektoreihin. Illustrator oli vielä verrattain uusi ohjelma ja vektorigrafiikkaa oli aika vähän saatavilla. Rewell oli onnistunut olemaan yksi uuden aallon edelläkävijöistä.

”Lähestymiseni kuvittamiseen on ikoninen, simplifioitu ja logomainen. Haen vaikka jonkin eläimen perusmuotoa ja mietin, miten se voidaan esittää mahdollisimman vähillä kiekuroilla. Se erosi meneillään olleesta trendistä.”

Trendien aallot eivät kuitenkaan kestä kauaa, eikä erottautuminen ole helppoa pitkään. Rewell kertoo, että saman tyylisiä tekijöitä alkoi ilmaantua nopeasti lisää. Hän huomasi, että tyyliä tulee kehittää jatkuvasti, jotta se pysyy omaperäisenä.

”Tietokoneella tehtyihin kuviin ei liity niin paljon omaa kädenjälkeä, joten niitä on helpompi jäljitellä kuin käsin tehtyjä töitä. Mutta onneksi kuvitus on niin paljon muutakin, kuin työkalut: oivallukset, kompositio, värimaailma…”

Ystävät ovat joskus kysyneet, eikö hän kyllästy tekemään samantyylisiä kuvia vuodesta toiseen.

”Itse koen uudistuvani koko ajan. Perusmuotojen hiomista voi jatkaa loputtomiin. Tuntuu, että minulla on vielä paljon opettelemista. Se pitää työn kiinnostavana”, Rewell kertoo.

”Lisäksi kuvittamisessa täytyy olla todella hyvä, että maksavia asiakkaita löytyy. Kestää kauan hioa uusi tyyli niin hyväksi, että se menestyisi.”

Rewell toteaa, että on turhaa juosta trendien perässä, sillä silloin on aina jäljessä. Hän on harmissaan siitä, että muoti muuttuu nykyään niin nopeissa sykleissä, että suuntaukset jäävät pinnallisiksi. Ennen taiteen ja grafiikan tyylisuunnat ehtivät hänen mukaansa kehittyä pidempään ja niissä oli ajattelun syvyyttä.

Rewell kokee, että kuvien takana vaikuttavien suuntausten tunteminen on tärkeää. Kokemus vahvistui hänen ollessaan opiskelijavaihdossa Rhode Island School of Designissa Yhdysvalloissa. Siellä opiskelijat laitettiin myös lukemaan ja kirjoittamaan enemmän teoriaa kuin Suomessa, mikä näkyy Rewellin mielestä maiden konseptuaalisen design- ja brändiajattelun tasoeroissa.

Koulussa vaadittiin todella paljon, ja kaikki aika meni opiskelutöiden tekemiseen. Janine kokee oppineensa yhden lukukauden aikana siellä enemmän kuin Taikin vuosina yhteensä, mutta se oli myös todella rankkaa.

”Jos suomalaiset graafikot laitettaisiin lukemaan yhtä paljon kirjallisuutta kuin meren toisella puolen, suunnitteluun tulisi varmasti lisää syvyyttä. Omassa tekemisessäkin kehittyy nopeammin, jos pystyy sanallistamaan omaa luovuuttaan.”

Visuaalisista asioista puhuminen on monesti haastavaa. Lisähaasteensa tekee se, että asiakkaiden kanssa ei monesti ole yhteistä kieltä, sillä Rewelliä kohtaan on lähivuosina ollut erityisen paljon kiinnostusta Aasian markkinoilla. Kansainvälistyminen tapahtui ensisijaisesti Janinen portfolion levittyä laajasti netissä noin kymmenen vuotta sitten. Tämän seurauksena kuvitukset pääsivät esille aasialaisiin design-kirjoihin ja -lehtiin, joiden myötä alkoi tulla myös yhteydenottoja asiakkailta.

Somisteet korealaiselle kauppakeskukselle.

Pari vuotta sitten Rewell teki omana taideprojektina sarjan graafisia nukkekoteja, jotka olivat esillä Design-museossa ja parissa muussa näyttelyssä Suomessa. Työt bongattiin Kiinassa, jossa nukkekoti haluttiin rakentaa jättikokoisena ostoskeskuksen sisään uudenvuoden juhlinnan kunniaksi.

”Se oli siinä mielessä melko helppo aloitus 3D-installaatioille, että olin jo itse tehnyt pienoismalleja taloista.”

Projektin jälkeen hänet kutsuttiin päätuomariksi China Illustration Biennaleen. Vastalahjana tuomaroinnista Rewell sai yksityisnäyttelyn, joka kiertää nyt Kiinan valtion taidemuseoita pari vuotta. Yhteyttä otettiin myös Etelä-Koreasta, jonne hän teki kolme eri kampanjaa maan isoimmalle ostoskeskukselle.

Rewell piirsi litteät vektorikuvitukset, joista paikallinen tiimi teki 3D-mallinnokset ja rakensi näyteikkunat. Osa elementeistä oli kolmiulotteisia ja osa oli muotoon leikattuja levyjä, vähän kuin teatterilavasteita.

”Oli makeaa nähdä, millaisiksi kuvitukseni muokkautuvat toisten käsissä. Samalla olen joutunut höllentämään otettani ja hyväksymään, että en voi kontrolloida aivan kaikkea. Toiselta puolelta maailmaa kun on niin vaikea vahtia sitä rakentamista”, Janine huokaisee.

”Kun kolmekymmentä ihmistä ottaa kuvitukseni ja alkaa repimään sitä palasiksi, on iso riski, että muodolle tapahtuu jotain outoa. Vielä kun täytyy toimia tulkin kautta, toisten ymmärtäminen on haastavaa.”

Yhteistyön aikana on tullut läheteltyä kuulemma aika paljon hermostuneita sähköposteja. Lopputulokset ovat kuitenkin olleet upeita. Yksi kampanjoista voitti arvostetun Red Dot -palkinnon.

Rewell kertoo, että Aasiassa ostoskeskusten somistusbudjetit ovat aivan eri tasolla kuin meillä. Mainosala sen sijaan on yleisesti lapsenkengissä.

”Visuaalisesta kulttuurista on pitkät perinteet, mutta mainonta on kliseemäistä”, Janine toteaa.

Värienkäyttö on ollut hankalaa: esimerkiksi Kiinassa ei ole juuri muita positiivisia värejä kuin keltainen ja punainen. Miten luoda monivärisiä kuvituksia, jos voi vain käyttää muutamaa lämmintä sävyä? Myös tekijänoikeuslait ovat aiheuttaneet päänvaivaa.

”Minua neuvottiin tekemään nimestäni tavaramerkki, sillä lähtökohtaisesti lain suojaamaa tekijänoikeutta ei ole. Kaikki pitää lisensoida.”

Asiakkaat eivät halua yleensä ostaa Kiinassa pelkästään käyttöoikeuksia vaan myös tekijänoikeudet ja moraaliset oikeudet, jotta he voivat paikallisesti lisensoida jokaiselle kuvitukselle kopiointisuojan. Kopiointikulttuuri on niin erilainen.

Somiste-installaatioiden myötä Rewell kiehtoo yhä enemmän tutkia sitä, miten hänen muotokielensä soveltuu kolmiulotteisiin esineisiin ja tiloihin.

”Digitaalisessa tyylissänihän ei lähtökohtaisesti ole syvyysperspektiiviä, mutta lisätason tuominen materiaalien kautta on jännittävää.”

Vartalomaalausta Minna Parikan kampanjassa.

Muotoilun maailma kiehtoo, ja Rewell on esimerkiksi suunnitellut Habitatille mattoja ja tyynyjä, jotka tulevat ensi vuonna myyntiin.

”On aina mielenkiintoista, kun pääsee kokeilemaan uusia asioita. Kuvituksen maailma on muuttunut niin paljon, että minua voidaan pyytää ideoimaan esimerkiksi huonekaluja, vaikka minulla ei ole mitään muotoilijan koulutusta. Kuvituksen potentiaali aletaan ymmärtää uudella tavalla.”

Rewell toteaa, että agentuurit ovat tässä tärkeässä roolissa. Jos ei halua vain toistaa omaa portfoliotaan, tarvitaan asiakkaiden luottamusta siihen, että kuvitusta uskalletaan valjastaa uusiin käyttötarkoituksiin. Rewelliä edustaa Agent Pekan lisäksi nykyään Lontoossa ja Los Angelesissa Probation London, Pariisissa Tiphaine, Australiassa Maker’s Management ja Kiinassa V Collective. Agentit eivät kilpaile keskenään, vaan niillä on erilaiset asiakaskunnat ja alueet.

Tilaustöiden väleissä Rewell tekee projekteja, joita asiakkaat eivät häneltä tilaisi. Silloin tällöin hän myös tekee yhteistyötä ilman taloudellista korvausta.

”Puoli-ilmaiseksi tekeminen ei ole aina väärin itseä kohtaan. Joskus on tärkeää päästä toteuttamaan itseään ja hyötyä saamastaan näkyvyydestä. Mutta projektin täytyy todellakin olla tarpeeksi kiinnostava ja itselle hyödyllinen.”

Hän teki esimerkiksi kenkäpalkalla kampanjan Minna Parikan kanssa tietäen, että yhdistettynä oikeaan brändiin Janinen idea geometrisesta vertalomaalauksesta saa paremman viitekehyksen ja leviää laajemmalle kuin itsenäisenä taideprojektina. Suorana tuloksena projektista Rewell sai Niken ja Pantonen asiakkaikseen.

Vuonna 2013 Rewell oli pitämässä luentoa Belgiassa design-festivaaleilla, joiden yhteydessä hän toteutti ikkunamaalauksen, jonka tekoprosessi videoitiin. Vuotta myöhemmin Samsung innostui työstä ja tilasi isolla budjetilla samanlaisen konseptin puhelinmainokseensa.

Rewell toteaa, että hänellä ei ole kovin paljon muita intohimoja ei ole kuin työ. Kaikki tekeminen liittyy jotenkin siihen.

”Teen jatkuvasti omalla ajalla tietynlaista taustatutkimusta. Istun todella paljon työhuoneella ja välillä ihmettelen, miten muut ehtivät tehdä niin paljon kaikkea muutakin”, Rewell toteaa.

”Olen ottanut työväenopistolla kursseja, joissa opettelen uusia kädentaitoja. Esimerkiksi ennen design-nukkekotieni tekemistä menin nukkekotikurssille, jossa sain mietittyä liitoksia puutyöopettajan kanssa. Olen käynyt myös paperimarmorointikurssilla, jonka tuotoksia olen käyttänyt kuvituksiini. Keramiikkaa olen myös harjoitellut, mutta siinä olen todella huono ja taidan luovuttaa sen suhteen”, Rewell hymähtää.

Seuraava ”harrastus” voisi kuulemma olla muotoilun opiskeleminen. Rajanveto Janinen suunnittelemien, tilassa leviävien kuvitusten ja muotoilun välillä kun on jo hyvin vaikeaa.

”Maailmassa on meneillään murros siinä, millä kaikilla tavoilla kuvittajan luomia muotoja voidaan hyödyntää.”

https://janinerewell.com/

Julkaistu Kuvittajassa 1/17.

Lue myös

5.3.2024
/

Kotimaiset kuvittajat

Pauli Salmi lehtien sivuilla

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Emmi-Riikka Vartiaisen maaginen luonto

5.12.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Onni Mansnerus – Satuja ja ritareita

5.9.2023
/

Kotimaiset kuvittajat

Emmi Jormalaisen sanattomat tarinat