Japanissa suomalainen design merkitsee usein laatua. Monella kuvittajalla, taiteilijalla ja muotoilijalla onkin hyvät mahdollisuudet saada jalansijaa maassa, jossa tunnetut brändit ovat raivanneet tietä.  

Mutta mistä juuri nyt Japanissa ollaan kiinnostuneita? Mistä kuvittajana etsiä mahdollisuuksia, asiakkaita tai yhteistyökuvioita? Joskus siihen riittää kiinnostava Instagram-profiili, toisinaan paikallisen kulttuurin tunteminen tai sopivat kontaktit ovat eduksi. 

Japanilaisen lifestyle-brändin biotope corp.:n perustaja Masato Tsukiji vierailee säännöllisesti Suomessa. Viimeksi Helsinki Design Weekin aikaan Suomessa käynyt Tsukiji seuraa tarkasti, mitä design-kentällämme tapahtuu ja keitä uusia tekijöitä nousee alalle.  

”Nautin siitä, miten suomalaisen muotoilun perinteet ja piirteet kehittyvät eteenpäin nuoremman sukupolven tekijöiden töiden kautta”, Tsukiji kuvailee kiinnostustaan suomalaiseen designiin. 

Yhtiö edustaa Japanissa pohjoismaisia brändejä, kuten Lapuan Kankureita ja HETKINEN-tuoksumerkkiä sekä tanskalaista FRAMAa, ja sen donei-konseptimyymälän yhteydessä olevassa galleriassa onkin nähty laajalti eri visuaalisen taiteen ja designin parissa työskentelevien näyttelyitä; kuvittajista esillä ovat olleet Armi Teva sekä Matti Pikkujämsä yhdessä Jenni Ropen kanssa.  

Tsukiji kertoo, ettei hänellä ole yhtä tapaa tutustua kiinnostaviin tekijöihin, vaan uusia kontakteja saattaa tulla vastaan näyttelyissä, kaupoissa, sosiaalisessa mediassa, suositusten kautta tai yksinkertaisesti matkustaessa. 

Jos jonkun tekijän työ alkaa kiinnostamaan, silloin hän on ottaa yhteyttä suoraan joko sähköpostilla tai Instagram-viestillä aloittaakseen keskustelun mahdollisesta yhteistyöstä. 

”Lähden mieluiten siitä, että pyrin ensiksi ymmärtämään heidän työtään, ideaansa ja sitä, mistä he ovat kiinnostuneita. Vasta sitten voimme nähdä, olisiko myös luontevaa mahdollisuutta työskennellä yhdessä.” 

Yhteistyötä suomalaisbrändien ja tekijöiden kanssa tekee toki moni muukin taho, kuten andfika ja markka, joista kumpikin edustaa useampaa kuvittajaa. 

Lähden mieluiten siitä, että pyrin ensiksi ymmärtämään heidän työtään, ideaansa ja sitä, mistä he ovat kiinnostuneita.

Masato Tsukiji, biotope corp:n perustaja

Kuvittaja Lotta Maijalla yhteistyökuviot japanilaisten asiakkaiden kanssa ovat syntyneet puoliksi sattumalta, puoliksi Japanissa asumisen seurauksena. Hänen kumpikin tänä vuonna World Illustration Awardseissa menestynyt projektinsa oli toteutettu japanilaiselle asiakkaille: 

Mori No Niwa -brändin tonic-vesiin tehdyt etiketit ja Mito Salon Cafelle toteutetut keksit oheistuotteineen. 

Etikettien suunnittelu lähti liikkeelle, kun Lotta Maija teki vaihto-opintoja Tama Art Universityssa vuonna 2023 ja tuolloin Mori No Niwa -brändin takana oleva luova johtaja löysi hänet Instagramista. Varsinainen yhteistyö lähti liikkeelle pari vuotta myöhemmin. 

Mito Salon Cafen omistajan Lotta Maija tapasi puolestaan vuonna 2024 Helsinki Playgroundin Summer Market -tapahtumassa. Sattumalta heillä kummallakin oli syntynyt ajatus mahdollisesta yhteistyöstä, ja projektin etenemisessä auttoi heidän yhteinen ystävänsä.

Lotta Maija kokee, että molemmissa projekteissa yhteistyökumppanit pyysivät suunnittelussa näkyvän hänen oma tunnistettava kuvitustyylinsä ja kädenjälkensä. Yhdessä esimerkiksi keskusteltiin siitä, mitkä värit toimisivat Japanin markkinoilla parhaiten. 

”Molempien asiakkaiden toive oli, että töistäni välittyy japanilaisten suosiossa oleva suomalainen design. Toisin sanoen oli toivottavaa, ettei väritykset sulaudu liian japanilaisiksi, vaan suomalaisena suunnittelijana tyylini oli tärkeä myyntiarvo ja kiinnostavaa japanilaiselle yleisölle”, Lotta Maija kertoo. 

Oman kokemuksensa perusteella Lotta Maija haluaakin kannustaa myös muita kuvittajia olemaan uskollisia tyylilleen. 

”Tuntuu, että vahva ja tunnistettava tyyli ja kädenjälki auttavat asiakkaita hahmottamaan, millaisia tuotoksia kynästäni voisi heille syntyä ja toimii arvoa tuovana erottautumistekijänä.” 

Esimerkiksi kuosisuunnittelussa Japanissa on monia mahdollisuuksia, sillä erilaisia kuvioita ja kuvituksia käytetään paljon, ja suomalainen kädenjälki myös kiinnostaa japanilaisia kuluttajia.  Yleisesti tuotteistukseen nähdään myös enemmän vaivaa kuin Suomessa.

Sekä japanilaisille että suomalaisille asiakkaille työskentelevä Eri Shimatsuka on myös huomannut, että kuosisuunnittelussa ideat menevät yleensä melko helposti läpi. Lisensointimallilla toimivalle kippis-brändille hän on tehnyt kuoseja jo kymmenen vuoden ajan.

Molempien asiakkaiden toive oli, että töistäni välittyy japanilaisten suosiossa oleva suomalainen design.

Lotta Maija

Sen sijaan lastenkirjakuvittajalle Japani ei välttämättä ole yhtä armollinen. Kun Shimatsukan kuvittamalle ja Reetta Niemelän kirjoittamalle Kettu ja hiljaisuus -kirjalle (Otava) etsittiin japanilaista kustantajaa, sen löytäminen osoittautuikin paljon haasteellisemmaksi ja aikaa vieväksi kuin Shimatsuka oli arvannut. Se, mikä toimii suomalaisessa lastenkirjassa, ei välttämättä toimikaan japanilaisessa. Kustantaja saattaa myös miettiä tarkkaan sitä, miten kirja myy.

”Lastenkirjamaailma on siellä erilainen sen osalta, mitä lukija ja kustantaja haluavat. Suomalaisen kuvakirjan tekstit tuntuvat olevan liian pitkiä siihen verrattuna, mitä Japanissa halutaan. Tämä hieman yllätti, sillä olen lapsena lukenut monia pohjoismaisia kuvakirjoja”, Shimatsuka kertoo. 

Toisaalta, kun kirja saatiin lopulta käännettyä, tekijät päätyivät sen pohjalta parin viikon kierrokselle Japaniin. He pitivät erilaisia keskustelutilaisuuksia kirjakaupoissa, lastenmuseossa ja Tokiossa sijaitsevassa Hyvää Matkaa! -kahvilassa. Kirjasta myös kirjoitettiin japanilaisessa lastenkirjalehdessä. 

Shimatsuka vinkkaa, että kustantajaa etsiessä kannattaa siirtää katse pienempiin ja erikoistuneisiin kustantamoihin.  

Lastenkirjamaailma on erilainen sen osalta, mitä lukija ja kustantaja haluavat.

Eri Shimatsuka

Saman huomasi myös tekijätiimi Kun aamu kohtaa illan, kun ilta kohtaa aamun -kirjan takaa, johon perustuvan Toshiyuki Fukudan ja Anne Vaskon näyttely nähtiin Galleria Kuvituksessa elo-syyskuussa, ja samalla Fukuda piti Mestarikurssin Kuvittajat ry:n jäsenille. Kirjan kääntänyt Keiko Morishita teki kummallekin kielelle omat tekstiversiot. Kustantajiksi tälle kirjalle valikoituivat pienet kustantamot; Japanissa 888books ja Suomessa Vinhan kirjakauppa.  

”Yleensä kustantaja puuttuu paljon, mutta tässä kustantajat antoivat tehdä täysin vapaasti. Meille oli myös tärkeää tehdä tätä projektia omaehtoisesti, ja siksi sopivaa kustantajaa etsittiin pitkään”, Morishita ja Fukuda kertovat. 

Japanin kuvitusmarkkinoilla Toshiyuki Fukudaa on puolestaan vienyt eteenpäin se, että hän on ollut kuvittajana ja suunnittelijana aina valmis mukautumaan ja lähtemään mukaan erilaisiin projekteihin.

Ne ovatkin vaihdelleet aikakauslehtikuvituksista keramiikkaan ja kirjoista tuotesuunnitteluun. Muun muassa POSIPOSY-tuotemerkin, Granitin ja Frösö Handtryckin kanssa yhteistyötä tekevän Fukudan kuvitukset tunnetaan nykyisin niin hyvin, että asiakkaat lähestyvät häntä. Yleensä jokin aiempi työ on toiminut käyntikorttina seuraavalle toimeksiannolle. 

Olipa kuvittajana halu laajentaa omaa työskentelyä mihin suuntaan tahansa kuvituksen kentällä, Fukudalla on siihen yksi neuvo: luo oma polkusi ja tee oma työsi hyvin. 

”Tärkeintä on ottaa ensimmäinen askel omalla tavallaan. Siitä se maailma aukeaa.” 

_____________________

Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 2/26.