Käsi- ja taideteollisuusmuseo Victoria & Albert Museum tarjoaa laajasti tutkittavaa etenkin aiempien vuosisatojen kuvitus- ja painotekniikoista kiinnostuneille Lontoon-kävijöille. Kokoelmissa on esimerkiksi lehtikuvituksia, rakastettujen brittiläisten lastenkirjakuvittajien töitä ja luonnontieteellisiä kuvituksia.

Kokoelmat painottuvat puupiirroksiin ja brittiläiseen ”kulta-aikaan” historiallisista syistä, taustoittaa kuraattori Annemarie Bilclough. Museolla oli alkuaikoinaan 1800-luvulla vahva yhteys muotoilualan opetukseen ja vuosisadan lopun englantilaiseen Arts and Crafts -suuntaukseen, joka halusi palauttaa vanhan käsityöläisperinteen arvoonsa.

”Keruutyötä on ohjannut kiinnostus taiteen ja muotoilun prosesseihin”, Bilclough kertoo. Kokoelmassa onkin valmiiden tuotosten ohella eri tekovaiheisiin liittyvää esineistöä, kuten painolaattoja, työkaluja ja materiaaleja.

V&A:lla on kattava edustus etenkin tapeteistaan tunnetun arkkitehti William Morrisin kuoseja sekä taiteilijaryhmä prerafaeliittien piirustuksia ja vedoksia, kalligrafiaa ja kirjasinsuunnittelua – esimerkiksi Edward Johnstonilta, joka kehitti Lontoon metron fontin.

Kuvituskokoelman vahvuuksiin kuuluvat kirja- ja lehtikuvitukset 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Joukossa on esimerkiksi Randolph Caldecottin alkuperäisteoksia ja luonnoskirjoja sekä herttaisia lapsihahmoja piirtäneen Kate Greenawayn teoksia.

”Kasvitieteellisen kuvituksen kokoelmamme on erityisen laaja ja kansainvälinen”, Bilclough lisää.

Kuvitus Kate Greenaway.
Kate Greenaway julkaisuun ”The Girl’s Own Paper”, 1880-90.
V&A Museum.

1970-luvulta lähtien V&A on saanut lahjoituksina merkittäviä lastenkirjakuvituksia. Sillä on esimerkiksi lähes kaikki alkuperäiset E.H. Shepardin lyijykynäluonnokset A.A. Milnen Nalle Puh -kirjoihin sekä maailman suurin kokoelma lastenkirjailija ja kuvittaja Beatrix Potterin töitä.

Petteri Kaniinin ja muiden rakastettujen eläinhahmojen luojalta on kokoelmissa luonnoksia ja versioita, satukirjojen käsikirjoituksia sekä luonto- ja maisemakuvia.

Museo säilyttää myös yksityisen keräilijäpariskunnan kartuttamaa mittavaa Renier-kokoelmaa. Se sisältää satoja lastenkuvituksia sekä noin 80 000 lastenkirjaa.

V&A:n kuvituskokoelmien piirustuksia voi joitain poikkeuksia lukuun ottamatta tarkastella South Kensingtonissa sijaitsevan museon työhuoneessa. Museosta löytyvät myös kansallisen taidekirjaston kokoelmat.

Arkistorakennus Blythe Housessa säilötyt Potterit, Renier-kokoelma, sarjakuvat sekä taiteen ja muotoilun arkisto taas siirtyvät juuri uuteen V&A East Storehouseen. Se avautuu yleisölle ensi vuonna osana Kuningatar Elisabethin Olympiapuistoon rakentuvaa tiede- ja kulttuurikeskittymää.

V&A järjestää myös kuvituskilpailua, jossa on useita sarjoja lastenkuvituksista mainoksiin.

Kuvitus John Bewick.
John Bewickin kuvitus Isaac Wattsin teokseen ”Divine Songs”, 1780. V&A Museum.

Toinen lontoolainen kuvitukselle omistautunut taideorganisaatio, Quentin Blake Center for Illustration (aiemmin House of Illustration) järjestää säännöllisesti näyttelyjä, mutta ei ole perinteinen museo: sillä ei ole varsinaista omaa kokoelmaa.

”Teemme tiivistä yhteistyötä museoiden, arkistojen ja yksityisten keräilijöiden kanssa voidaksemme esitellä kuvituksia monipuolisesti. Näyttelyissämme on käsitelty esimerkiksi feministisiä sarjakuvia, kuubalaista poliittista julistesuunnittelua, animen taustataidetta ja monia muita aiheita”, taiteellinen johtaja Olivia Ahmad listaa.

Kuvittaja Quentin Blake perusti keskuksen vuonna 2002 ja on antanut 40 000 teoksen arkistonsa sen käyttöön. Blaken tunnetuimpiin töihin kuuluvat kuvitukset Roald Dahlin supersuosittuihin lastenkirjoihin, mutta pitkälle uralle mahtuu muutakin.

”Arkiston varhaisimmat teokset ovat 1940-luvulla tehdyt sarjakuvat, ja uusia töitä tulee koko ajan, sillä Quentin piirtää edelleen joka päivä”, Ahmad kertoo.

”Arkisto on hämmästyttävä taltiointi Quentinin urasta. Se kertoo myös paljon kuvitus- ja vedosprosessista, sillä se sisältää paitsi valmiita taideteoksia, myös sivutaittoja, käsikirjoituksia ja luonnoksia.”

Kuvitus Quentin Blake.
Quentin Blaken taittoluonnos Sylvia Plathin runoon ”The Bed Book”, 1976. Quentin Blake Center for Illustration.

Nyt Quentin Blake -keskus entisöi vanhaa hylättyä vesilaitosta Lontoon Clerkenwellissä. Siellä ensi vuonna avautuva keskus tarjoaa tilat sekä vaihtuville kuvitusnäyttelyille että Blaken arkistolle.

Ahmadin mukaan tarkoitus ei ole tarjota pelkästään katseltavaa, vaan myös työpajoja ja kursseja kaikenikäisille, residenssejä kuvittajille sekä erilaisia keskusteluja, esityksiä ja muita tapahtumia.

”Suunnittelemme tätä kaikkea parhaillamme yhteistyössä useiden eri ihmisten kanssa. Emme malta odottaa, että pääsemme avaamaan.”

Kuvitus Quentin Blake.
Quentin Blaken kuvitus Edward Learin runoon ”The Owl and the Pussycat”, 1994. Quentin Blake Center for Illustration.

Jos matka vie kauemmas merten taa, National Museum of American Illustration Yhdysvalloissa voi olla näkemisen arvoinen yhdistelmä: kokoelma kansakunnan tuntemia mainoskuvia, julisteita ja aikakauslehtien kansia on saanut majapaikakseen koristeellisesti sisustetun 1800–1900-luvun vaihteen kartanon Newportissa, Rhode Islandin osavaltiossa.

Hulppeassa Vernon Courtissa on maailman suurin kokoelma amerikkalaisen kuvitustaiteen mestariteoksia. Se on vuosikymmenten työn tulosta.

Museon perustaja Judy Goffman Cutler aloitti keräilijänä ja taidekauppiaana 1960-luvulla. Hän tunnisti kuvitustaiteen arvon osana kansallista kulttuuriperintöä aikana, jolloin se sopi vielä kotiäidin budjettiin. Ensin hän keräsi vedoksia, vähitellen myös alkuperäisteoksia. Nyt ne ovat nousseet arvoonsa.

”Rakastan keräämiäni kuvituksia, enkä halua myydä niitä. Siksi minulla on museo”, Goffman Cutler on tiivistänyt paikallislehdelle.

Kokoelmaan kuuluu laajasti esimerkiksi Maxfield Parrishin, Norman Rockwellin ja J.C. Leyendeckerin sekä amerikkalaisen kuvitustaiteen isäksi kutsutun Howard Pylen teoksia. Osa kiertää lainassa näyttelyissä maailmalla, ja esillä museossa on vaihtuva valikoima. Tällä hetkellä paikka tosin on remontin vuoksi kiinni.

Yhdysvaltalaisella Society of Illustrators -kuvittajajärjestöllä on oma museonsa New Yorkissa. Vuonna 1981 perustettu Museum of Illustration on hankkinut kokoelmiinsa jo 2 500 kuvitusta. Historiallisten kuvitusten näyttelyiden lisäksi Society of Illustration esittelee nykykuvitusta, etenkin liittyen järjestämäänsä Illustrators Annual -kilpailuun.

Kuvitus Eric Carle.
Eric Carlen kuvitus kirjasta ”Brown Bear, Brown Bear, What Do You See?”, 1967. Eric Carle Museum of Picture Book Art.
©Penguin Random House LLC.

Laajat kuvituskokoelmat löytyvät Yhdysvalloissa myös Eric Carle Museumissa. Eric Carle (1929-2021) oli kollaasitekniikastaan tunnettu kuvittaja, jonka ihastuttavan Pikku toukka paksulaisen muistavat myös suomalaislapset useassa polvessa. Carle vaimoineen perusti vuonna 2002 Amherstiin, Massachusettsiin kuvakirjataiteeseen erikoistuneen museon, jonka kokoelmiin kuuluu nyt 11 000 teosta 200 kuvittajalta.

Eric Carle Museum of Picture Book Art pitää sisällään tilat kolmelle vaihtuvalle näyttelylle, tuhansien kuvakirjojen kirjaston lukunurkkauksineen sekä yleisölle avointa toimintaa kuten työpajoja ja taiteilijavierailuja.

Elokuun lopulle saakka näytillä on esimerkiksi otos sympaattisista lintuhahmoista, joita Carle loihti lähes kaikkiin kuvittamiinsa kirjoihin.

Myös Suomesta löytyy kuvituskokoelmia. Muumimuseossa Tampere-talossa voi ihailla Tove Janssonin piirtämiä muumikirjojen alkuperäiskuvituksia, jotka hän lahjoitti museolle 1986. Näyttely etenee kirjojen järjestyksessä, joten katsoja voi seurata, miten Janssonin kädenjälki ja hahmot ovat ajan myötä kehittyneet.

Piirrosten lisäksi esillä on Janssonin elämänkumppanin, graafikko Tuulikki Pietilän rakentamia kuvaelmia sekä taiteilijoiden yhteisponnistus, kaksimetrinen muumitalo. Museon Observatoriossa näyttelyt vaihtuvat – parhaillaan esillä on Janssonin taiteellista tuotantoa, elämänvaiheita ja ihmissuhteita esittelevä Taiteilijaelämää-näyttely.

Lastenkirjainstituutilla on arkistossaan tuhansia kotimaisten taiteilijoiden alkuperäiskuvituksia, huomattavimpina laajat kokoelmat Camilla Mickwitzin ja Maija Karman töitä. Valikoima originaaleja on kehystetty ja koottu lainattaviksi näyttelykokonaisuuksiksi.

Lahden visuaalisten taiteiden museon Malvan julistekokoelmaan kuuluu peräti 70 000 julistetta. Kotimaisen kokoelman pohjana ovat ennen vuotta 1975 Lahden taidemuseoon kerätyt näyttelyjulisteet, lahjoituksena saatu Lahden I julistebiennalen materiaali sekä keskeisten suomalaisten graafisten suunnittelijoiden julisteita. Ulkomaista tuotantoa edustavat esimerkiksi ranskalaiset art nouveau -julisteet, japanilaiset vanhat puupiirrosjulisteet, 1920- ja 30-lukujen keskieurooppalaiset matkailujulisteet sekä kattava neuvostojulisteiden kokoelma.

Parhaillaan on käynnissä myös uusi kuvitusten arkistointihanke. Kuvittajat ry, Grafia ja Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö ovat parhaillaan perustamassa kansallista lehtikuvitusarkistoa. Arkiston kodiksi kaavaillaan Museoviraston kuvakokoelmien Journalistista kuva-arkistoa.

Lisää kuvitusmuseoita

Museo ABC, Madrid

Kokoelmissa espanjalaista kuvitusta 1800-luvun lopusta tähän päivään. Myös kansainvälisiä näyttelyitä.

Mazza Museum, Findlay, Ohio

Kuvituksen tutkimukseen erikoistuneen University of Findlay on kerännyt merkittävän lastenkirjakuvitusten arkiston.

Museum Tomi Ungerer, Strasbourg

Kuvittaja Tomi Ungererin (1931-2019) lahjoittama laaja kokoelma sekä omia että muiden tekijöiden töitä, etenkin pilakuvia.

Lue myös

11.3.2024
/

Ilmiöt

Säilyykö lehtikuvitus?

5.3.2024
/

Ilmiöt

Pakkaustarinoita

5.12.2023
/

Ilmiöt

Kuvitus tilassa