Ei ruokaa roskiin

Suomalaiset heittävät joka vuosi suuren määrän ruokaa pois. Ruoka ei kuitenkaan ilmesty itsestään supermarkettiin, eikä biojäte katoa tyhjiöön roska-auton mukana. Miten tällaista asiaa voi käsitellä lapselle sopivalla tavalla?

Anni Pyykön kirjoittaman ja Eveliina Netin kuvittama Venni ja Lyly – Ruokasankarit on yhdistelmä kuva-, tieto- ja keittokirjaa, ja sen keskiössä on ruokahävikki. Kirjan ensimmäisessä osassa Lyly-mäyrä selittää Venni-lapselle, miksi ruokaa ei kannata heittää roskiin ja miksi lautanen on tärkeää syödä tyhjäksi. Näistä argumenteista voi olla monelle hyötyä ruokapöydässä lasten kanssa.

Netin värikkäät ja eläväiset kuvitukset ja Pyykön tekstit luovat toimivan kokonaisuuden, joka vedonnee lapsiin. Netti on kuvittanut osan tarinasta hyvin informatiivisesti. Pienen lapsen voi olla vaikeaa hahmottaa, mitä sata kiloa ruokahävikkiä oikeasti tarkoittaa. Kun kuvitukseen on piirretty sata litran maitotölkkiä, asia on helpompi sisäistää. Entä mistä ruisleipä tulee? Ruoan matkaa lautaselle ja biojätteen muuttumista polttoaineeksi kuvataan puolestaan kuvituksilla, jotka ovat ikään kuin karttoja. Nämä ovat vallan mainioita pienen lapsen näkökulmasta.

Vaikka aihe on vakava, huumoriakaan ei tarvitse unohtaa. Piereskelevät lehmät aiheuttavat päästöjä, ja lastakin voi vähän naurattaa lehmän pepusta tulevat töräykset. Ekologisuudesta kirjoittaessa vaarana on saarnaava lukijan yläpuolelle asettuminen. Tekijät onnistuvat välttämään tämän kompastuskiven lempeydellä, joka näkyy sekä kuvituksissa että tekstissä.

Kirjan parasta antia on sen tapa tehdä informatiivisia kuvituksia lapsille sopivalla tavalla. Perusasiat ovat myös kunnossa, sillä tekstin ja kuvan liitto toimii kuvakirjaosuudessa. Kirjan loppuosassa on hävikkineuvoja ja -reseptejä. Joillain loppupuolen aukeamilla tekstiä on aika paljon suhteessa kuviin. Ja missä Venni ja Lyly ovat kirjan loppuosassa?

Julkaistu Kuvittajassa 1/24.