Klassikkoja pienille hiirille
Kuvittaja-kirjailija Riikka Jäntin suositun Pikku hiiri -sarjan keskiössä seikkailee pikkuinen Hiiru, joka elää kaksin äitinsä kanssa. Tosin sana seikkailu on tässä kohden liioiteltu, sillä Hiirun ja äidin yhteiselo on pientä, arkista ja lapselle samaistuttavaa. Konflikteja ja jännitettä syntyy useimmiten pienistä harmituksista ja vastoinkäymisistä, joista aina kuitenkin selvitään.
Tammi on julkaissut Jäntin Hiiri-sarjaa jo 11 osaa sekä yhteisniteen kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Sarja on ollut kansainvälinen vientimenestys: kirjoja on myyty jo 20:lle kieli- ja markkina-alueelle, aina Australiaan, Nepaliin ja Kiinaan asti.
Suhteessa sarjan aikaisempaan arkikuvaukseen Pikku hiiren satulippaassa sukelletaan heti alussa hurjiin tapahtumiin, kun lukijalle kerrotaan hiirimäinen mukaelma Punahilkka-sadusta. Jäntin versio ei ole pehmeä ja disneyfikoitu, vaan metsässä kohdattu susi nielaisee suin päin niin mummon kuin Punahilkankin, ja lopulta vasta paikalle sattuneen metsästäjän veitsi pelastaa suden uhrit.
Sadun loputtua kerronnassa tapahtuu siirtymä sarjaa aikaisemmin lukeneille tuttuihin hahmoihin. Kuvasta ja tekstistä käy ilmi, että sadun lukivat turvallisesti vuoteessaan köllöttelevät äiti ja Hiiru.
”Miten niin ne tuli sieltä mahasta ihan ehjinä? Eikö se susi pureksinut niitä ollenkaan?”, kysyy Hiiru, ja äiti vastaa parhaansa mukaan. Sitten jatketaan yksissä tuumin seuraavaan satuun.
Rakenne toistuu halki kirjan. Jäntin satukokoelma varioi hiirimäisesti Grimmin veljesten keräämiä kansansatuja, ja kehyskertomuksessa palataan kerta toisensa jälkeen lukuhetkeen.
Kehyskertomuksen sijoittaminen vasta sisäkertomuksina kerrottujen satujen jälkeen on toimiva ratkaisu. Jännittäväkin satu päättyy aina yhteisen lukuhetken kuvaukseen, jossa pureksitaan juuri kuultua. Lapsilukijalle rakenne toimii pehmeänä laskuna pois kunkin sadun maailmasta. Aikuiselle osiot taas mallintavat hyvää keskustelevaa lukutapaa lapsen kanssa.
Jäntin kuvitusta voisi luonnehtia klassiseksi. Vaikka Hiiru ja äiti elävät modernissa maailmassa ja modernien esineiden ympäröimänä, on Jäntin kuvissa ripaus 1800-luvun henkeä, kuten englantilaisen Beatrix Potterin inhimillistettyjä eläimiä. Jäntin lempeä ja toisinaan hiukan humoristinenkin kuvitus tekee kirjan tunnelmasta turvallisen. Ehtaa iltasatuainesta.
Julkaistu Kuvittajassa 2/23.
