Markkina myllerryksessä
Tekoäly myllää keskuudessamme. Ei tullut Terminator-robotteja, vaan joukko tekstiä, kuvaa ja ääntä tuottavia ohjelmia, jotka kykenevät hätkähdyttävällä tavalla jäljittelemään ihmisten tuotoksia. Luovilla aloilla työskenteleville tämä jäljittelykyky antaa aihetta monenlaiseen huoleen. Mitä jäljitellään ja millä ehdoilla? Ja mihin tarvitaan ihmistä, kun sisältöä voi tuottaa generatiivisella tekoälyllä?
”Henki on päästetty ulos pullosta, joten on myöhäistä haikailla aikaa ilman tekoälyä”, toteaa graafinen suunnittelija ja kuvittaja Jussi Karjalainen.
”Sen sijaan nyt pitäisi keskustella siitä, miten tekoälyä käytetään eettisesti ja miten mahdollisesti menetettyjä tuloja korvataan.”
Karjalainen käyttää tekoälyä työssään viikoittain, mutta alkuinnostuksen mentyä ohi hän pitää tekoälyä yhtenä työvälineenä muiden joukossa.
”Pyrin siihen, että tekoälyn tuottamat kuvat ovat käyttömateriaalia, joiden pohjalta lopullinen idea ja toteutus syntyy. Ainakaan omalla kohdallani tekoälyn käyttö harvoin tekee työstä kovin paljon nopeampaa”, Karjalainen sanoo.
Tekoälystä puhuttaessa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea tekijänoikeuskysymyksiin, mutta Karjalainen nostaa esiin myös toisen kriittisen näkökulman: tekoälyohjelmistojen runsas käyttö vie hyvin paljon energiaa.
”Ja iso osa niiden käytöstä ei ole suinkaan maailmalle hyödyllistä – tämä on aika iso eettinen kysymys.”
Napa Agencyn perustaja, kuvitusagentti Marjo Olivan mielestä tekoälyä koskevassa keskustelussa myrsky on laantumassa. Vaikka tekoälyn vaikutukset ovat herättäneet paljon puheita, Oliva ei ole erityisen huolissaan siitä, että tekoäly veisi hänen edustamiltaan kuvittajilta työt.
”Jos kuvitukseen halutaan oikeasti satsata ja saada taiteellisesti korkeatasoista ja ammattimaisesti tehtyä, eiköhän jatkossakin soiteta ennemmin kuvitustaiteilijoille kuin tekoälylle”, Oliva sanoo.
Oliva arvioi, että tekoäly voi kyllä viedä kuvittajilta jonkin verran töitä, mutta lähinnä ”nopeaa bulkkihommaa” eli rutiininomaista, vähemmän luovaa panosta vaativaa työtä.
Myös bulkkihommat voivat kuitenkin olla jollekulle tärkeä tulonlähde. Onko vaarana, että markkinat jakautuvat kahtia: nimekkäillä tekijöillä töitä riittää, mutta alalle vasta tulevilla on vaikeampaa?
”Uskon, että lehdillä ja pienemmillä toimijoilla on yhä tarvetta kuvitustyölle. Tuskin se kokonaan katoaa”, Oliva toteaa.
”Toisaalta hoen aina, että älkää pistäkö kaikkia munia yhteen koriin. Omaa tekemistä pitää miettiä tosi laaja-alaisesti. Yrittäjän tulo tulee monista puroista.”
Viestintäyhtiö Milttonin luova johtaja Jesper Vuori katsoo, että parhaillaan käynnissä on vielä ”poterotaistelu”, jossa tekoälyä vastustetaan tai sen pelätään vievän luovan alan työt. Vuoren mielestä taistelua pitäisi kuitenkin käydä ottamalla uusi teknologia haltuun.
”Nyt on ehkä tapahtunut hetkellinen degeneraatio, kun ihmiset, joilla ei ole ymmärrystä hyvästä kuvasta, ovat ruvenneet tekoälyn avulla tuottamaan ei-niin-hyvää kuvaa. Mutta kunhan kuvittajat ottavat homman haltuun, syntyy kaunista ja poeettista materiaalia”, Vuori toteaa.
Vuoren mielestä kuvittajille olisi hyödyksi opetella hyödyntämään tekoälyä etenkin liikkuvien kuvitusten tekemiseen.
”Staattisen kuvituskuvan markkina jää jatkossa kovin pieneksi. Markkinoiden pääosa tulee olemaan liikkuvassa kuvassa, ja siksi on kuvittajalle valtava kilpailuetu, jos hän pystyy tekemään eri mediakanaviin myös dynaamista kuvaa.”
Tekoäly ei ala tehdä Helsingin Sanomien juttuihin kuvituskuvia. Ei ainakaan, mikäli lehden kuvasta ja designista vastaava toimituspäällikkö Emma-Leena Ovaskainen saa päättää:
”Emme halua tuottaa maailmaan yhtään enempää tekoälyllä luotua kuvitusta. Haluamme, että kuvituksissa näkyy ihmisen kädenjälki.”
Julkaistavien kuvien suhteen lehdellä on tiukka linja: tekoälyllä tehtyä kuvaa voidaan käyttää vain, jos se on juttuaiheen kannalta olennaista, kuten jos juttu käsittelee tekoälyn kykyä tuottaa kuvia. Tällöin kuvan yhteydessä on selvästi kerrottava, että kuva on tekoälyllä tehty.
Muuten tekoälyä toki hyödynnetään. Ovaskainen kertoo, että HS:lla on Ilta-Sanomien kanssa yhteinen tekoälylaboratorio, jossa tutkitaan, miten tekoäly voisi helpottaa toimitusten prosesseja. Kuvituspuolella tekoälyä voidaan hyödyntää ideoinnissa, testaamisessa ja esimerkiksi moodboardien tuottamisessa.
”Sallitut ohjelmistot ovat Midjourney ja Firefly. Niissä on varmistettu tekijänoikeusasiat mahdollisimman hyvin”, Ovaskainen toteaa.
Midjourneyta vastaan on tosin Yhdysvalloissa nostettu kanne tekijänoikeuksien rikkomisesta. Ovaskainen toteaa, että mikäli todisteita rikkomuksista tulee, se on Helsingin Sanomille kynnyskysymys.
Tekoälyohjelmien toiminnan tunteminen on tärkeää senkin vuoksi, että toimituksessa pystyttäisiin mahdollisimman hyvin tunnistamaan tekoälyllä tehdyt kuvat. Tällaisia tulee Ovaskaisen mukaan jatkuvasti vastaan kansainvälisten kuvapankkien tarjonnassa.
Tekoäly on ollut tähän asti juridisesti melko kartoittamatonta aluetta. Tekijänoikeuksien kannalta ongelmana on nähty esimerkiksi se, että tekoälyä on voitu kouluttaa luvatta ja ilman korvausta vaikka kuvittajien kuvituksilla. Parhaillaan linjanvetoja haetaan sekä oikeusteitse että EU-lainsäädännön kautta, kun Euroopan parlamentti hyväksyi keväällä 2024 ensimmäisen laatuaan olevan tekoälyasetuksen.
Luovien alojen tekijät odottavat erityisesti tietoa siitä, millaisin ehdoin heidän luomaansa tekijänoikeuksien alaista materiaalia voidaan käyttää tekoälyohjelmien kouluttamiseen. Onko kyse sen kaltaisesta hyödyntämisestä, johon olisi hankittava lupa tekijänoikeuksien haltijalta?
Kysymykseen ei ole tällä hetkellä yksiselitteistä vastausta. Suomessa Kopiosto ry:n mukaan tekoälyn kouluttamiseen tarvitaan oikeudenhaltijoiden lupa.
”Tekijänoikeus antaa tekijälle oikeuden päättää, miten ja missä tilanteissa muut voivat käyttää hänen teostaan. Tekijä voi myös kieltää teoksensa käytön. Samalla kun tekoälysovellukset kehittyvät huimaa vauhtia, on tärkeää, että tekijöiden määräysoikeus teoksiinsa turvataan”, Kopioston lakiasiainjohtaja Kirsi Salmela toteaa.
Yksi ratkaisu tilanteeseen olisi kollektiivinen lisensointi, joka sekä helpottaisi lupien myöntämistä että mahdollistaisi korvausten keräämistä. Käytännössä tekijänoikeusjärjestö myöntäisi luvan edustamiensa oikeudenhaltijoiden teosten käyttämiseen, ja tästä maksettaisiin tekijöille, kuten kuvittajille, korvaus. Malli on saanut kannatusta Kopioston tekijöitä edustavissa jäsenjärjestöissä, mukaan lukien Kuvittajat ry:ssä.
Kuvittajat ry:n kannalta EU:n tekoälyasetuksessa olennaista on vaatimus avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä sekä tekijänoikeuksien kunnioittamisesta.
Avoimuusvaatimus tarkoittaa, että keinotekoisesti luotu tai manipuloitu kuva-, ääni- tai videosisältö on merkittävä tekoälyllä tuotetuksi samaan tapaan kuin mediatalot ovat merkinneet journalistisessa tarkoituksessa tehdyt kuvamanipulaatiot.
Toinen keskeinen seikka on, että tekoälyn kehittäjien on julkaistava riittävän yksilöity tiivistelmä siitä, mitä aineistoja tekoälymallien koulutukseen on käytetty. Siihen, mitä ”riittävän yksilöity” käytännössä tarkoittaa, ei ole Kopioston Kirsi Salmelan mukaan vielä selvää vastausta.
Lisäksi tarvitaan jonkinlaista varmuutta siihen, että yritys todella sisällyttää tiivistelmään riittävät tiedot hyödyntämästään aineistosta.
Yhdysvalloissa vastauksia tekoälyn kouluttamiseen liittyviin lupakysymyksiin etsitään puolestaan oikeusteitse. Vireillä on useita oikeusjuttuja, joissa tekoäly-yrityksiä vastaan on nostettu kanne tekijänoikeuksien alaisen aineiston käytöstä tekoälyohjelmien kouluttamisessa. Oikeusjuttujen lopullisia ratkaisuja saadaan vielä odottaa, mutta elokuussa 2024 joukko kuvitustaiteilijoita sai ainakin pienen erävoiton, kun piirituomari hylkäsi Midjourney- ja Stable Diffusion -yritysten vaatimuksen syytteiden hylkäämisestä.
Vaikka tekoäly on tullut jäädäkseen, vasta pienelle osalle kuvittajista sen käytöstä on jo tullut arkipäivää. Kun Kuvittajat ry kysyi jäsenistöltään generatiivisen tekoälyn käytöstä keväällä 2024, Kuvitusala nyt -kyselyyn vastanneista kuvittajista 7 % kertoi käyttävänsä tekoälyä usein. Sen sijaan 9 % kertoi käyttävänsä harvoin, 13 % oli kokeillut kerran, mutta jopa 69 % kuvittajista ei ole vielä lainkaan kokeillut tekoälyä kuvitustyössä.
Monen kuvittajan kohdalla halua käyttää tekoälyä laimentaa tällä hetkellä nimenomaan siihen liittyvät tekijänoikeudelliset ja eettiset kysymykset. Näistä oli huolissaan peräti 78 % kuvittajista keväällä 2024.
Kyselyn vastauksia peilaten Kuvittajat ry muotoili loppuvuodesta 2024 oman tekoälykantansa. Yhdistys kantaa huolta tekijänoikeus- ja ympäristökysymyksistä sekä siitä, että tilaajien laatuvaatimusten heikkeneminen voi pahimmillaan johtaa ”muovisen hengettömään, jopa häiriintyneen epäinhimilliseen visuaaliseen kulttuuriin”.
Toisaalta tekoälykannassa korostetaan sitä, että tekoäly voi olla kuvittajan työväline, kunhan se pysyy alisteisessa roolissa inhimilliselle luovuudelle. Tekoälyn käytössä nähdään olevan monia mahdollisuuksia kuvittajalle tehostuvista leikkausvaramuutoksista digitaaliseen perusväritykseen tai asiakkaan briiffin tiivistämiseen.
”Ammattikuvittaja tuskin tulee tarjoamaan asiakkaalle täysgeneroitua kuvitusta, mutta tekoäly on ihan hyväksyttävä työväline”, Kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja Asta Boman toteaa.
Kuvittajat ry:n mielestä markkinatilanteen kehittyminen tekoälyn nopean kehityksen aikakaudella riippunee sääntelyn toimivuuden lisäksi tilaajien laatutietoisuudesta, priorisoinneista ja resursseista.
”Haluan uskoa inhimilliseen pääomaan ja sen luoman aineettoman arvon voimaan. Toivon samaa tilaajakentältä.”
⬥
Jussi Karjalainen on käyttänyt tämän artikkelin kuvitusten pohjalla useita niiden kuva-aiheisiin liittyviä tekoälyllä generoituja kuvia. Lopullisissa kuvituksissa ainoaa näkyviin jäänyttä tekoälyllä tuotettua materiaalia ovat puupiirrostyyliä simuloivat leimat.
Julkaistu Kuvittaja-lehdessä 4/24.
