Pop-taidetta ja huumoria
Suomen Nuorisokirjailijat on jakanut kirjailija Arvid Lydeckenin nimeä kantavaa lastenkirjallisuuspalkintoa 1960-luvulta lähtien, ja tänä vuonna palkinnon nappasi Tuomas Marjamäen kirjoittama ja Antti Nikusen kuvittama Nollis ‒ Maailman ainoa nollasarvinen.
”Tuomas Marjamäen esikoislastenkirja leikittelee riemukkaasti identiteetin, ystävyyden ja itsetuntemuksen teemoilla. Nolliksen maailmassa kaikki on mahdollista ja ennen kaikkea riemukasta”, raati perustelee valintaansa.
Ennen Nollista Tuomas Marjamäki on kirjoittanut viihdettä käsitteleviä tietokirjoja ja kaksi romaania. Kirjan kuvittaja Antti Nikunen työskentelee Helsingin Sanomien AD:na ja on luonut viisi osaa pienemmille lapsille suunnattua Urho ja Onna -kuvakirjasarjaa (WSOY).
Nolliksessa Nikusen graafisen pelkistetyt, kaarevilla muodoilla, paksuilla viivoilla ja kirkkailla väreillä pelaavat kuvitukset erottuvat edukseen. Tällaista estetiikkaa nähdään useammin markkinointikuvituksissa kuin lastenkirjoissa, mutta tyyli istuu hyvin yhteen satujen rennon huumorin kanssa. Sähäköitä kuvituksia tasapainottaa rauhallinen taitto. Koko sivun kokoisina Nikusen kuvitukset muistuttavat pop-taide-julisteita.
Seitsemästä tarinasta koostuvassa, 128-sivuisessa kuvakirjassa kaupunkilainen Kalle-Ilmari on ryhtynyt maajussiksi ja elelee leppoisasti tilallaan hevosten, lehmien, aasin, lampaiden, porsaiden, kanojen, koiran ja kissan kanssa. Farmin idylli on kaukana eläintuotannon todellisuudesta ja lehmän kritiikki kasvimaitoja kohtaan haiskahtaa kepulaisten juonilta, mutta se realismista, kohti seikkailuja ja sekoiluja!
Eräänä päivänä hevosenvarsa Unikko näkee vesilammikosta kuvajaisensa ja päänsä takana nousevan lipputangon. Pian sarvi katoaa, jolloin varsa keksii olevansa maailman ainoa nollasarvinen yksisarvinen. Tästä inspiroituneena aasiystävä Sahrami julistaa olevansa raidaton seepra. Seuraa monia kommelluksia, ja farmarilla riittää ihmeteltävää, kun kotieläimet tuntuvat käyttäytyvän kummallisesti.
Aasin ja hevosen ‒ tai nollasarvisen ja seepran ‒ dialogissa on paljon nahistelua, mutta ystävykset oppivat, että kun toisen ajatuksiin ja ehdotuksiin suhtautuu avoimin mielin, voi elämästä tulla paljon hauskempaa.
Julkaistu Kuvittajassa 2/23.
