Solmuja sopimuksessa
Kuvittajan tärkein kauppatavara ei oikeastaan ole kuva, vaan sen käyttöoikeudet. Heikki Jokinen tiivistää asian Graafikon eväissä (2003):
”Tekijä voi kaupata teokseensa monenlaisia oikeuksia: kertajulkaisuoikeuden, jatkuvan julkaisuoikeuden, ensijulkaisuoikeuden, konsernikäyttöoikeuden, syndikointioikeudet, alueellisen yksinoikeuden, kaikki oikeudet… Työtään myydessä tulisi olla tarkkana mitä myy, kertajulkaisuoikeudella tulee olla eri hinta kuin oikeudella kaupata teosta edelleen muille. Kuvituksen julkaisuoikeuksia myytäessä kannattaa olla mahdollisimman tarkka niiden luovutuksen laajuudesta.”
Tämä ei ole merkityksetön lainaus, minkä huomaa siitä, että 2000-luvulla on käyty useita kitkeriä taisteluja mediatalojen avustajasopimuksista. Ennen kaikkea Sanoma ja Alma Media ovat hamunneet itselleen sopimuksilla freelancerien tekijänoikeuksia. Kustantajat ovat halunneet laajemmat käyttöoikeudet valokuviin, kuvituksiin ja juttuihin, mutta samalla palkkiolla kuin ennenkin.
Otavamedia lähetti kesäkuussa joillekin freelancereille uuden avustajasopimuksen allekirjoitettavaksi. Lomien jälkeen yhä useampi lienee saanut sen. Tarjotun sopimuksen ongelmallisin osa on kohta 3. Siinä lukee seuraavasti:
”Tekijä luovuttaa tällä sopimuksella kustantajalle toimeksiannossa sovittua kertakaikkista korvausta vastaan yksinoikeudella kaikki taloudelliset tekijänoikeudet tämän sopimuksen tarkoittamiin teoksiin. Luovutus sisältää myös edelleenluovutus- ja muunteluoikeuden.”
Viattoman kuuloinen edelleenluovutusoikeus tarkoittaa, että kuvituksia voi vapaasti myydä mille yritykselle tahansa missä laajuudessa hyvänsä. Kertakorvaus tekijänoikeuksista on jo maksettu, joten kuvittaja jää nuolemaan näppejään.
Tekijänoikeuslaissa mainitaan (28§), että ”ellei toisin ole sovittu ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle”.
Mutta kun sopimus on tehty, tekijänoikeudet ostanut kustantaja voi vapaasti esimerkiksi käyttää kuvia ja kuvituksia kirjoissa tai myydä niitä eteenpäin kuvapankeista. Kaupankäynti ei kuvituksissa tunne valtioiden rajoja, vaan oma työ saattaa tulla vastaan pahimmillaan hyvinkin oudoissa asiayhteyksissä – ja ilman korvausta.
Aiempi sopimus jätti freelancerille rinnakkaisen oikeuden aineistonsa käyttöön. Uudessa sopimuksessa sitä ei enää mainita. Kirjaimellisen tulkinnan mukaan tekijälle ei jää sopimuksessa rinnakkaiskäyttöoikeutta eikä mahdollisuutta käyttää juttujaan ja kuviaan työnäytteinään tai esimerkiksi omassa portfoliossaan.
Sopimus myös vie kuvien taloudelliset tekijänoikeudet ikiajoiksi. Kohdassa 9 lukee, että sopimus voidaan puolin ja toisin irtisanoa kahden (2) kuukauden irtisanomisajalla, mutta ”irtisanomisesta huolimatta ennen sopimuksen päättymistä luovutettuihin teoksiin ja niiden oikeuksiin sovelletaan tätä sopimusta eikä irtisanomisella ole vaikutusta niihin.”
Journalistiliitto totesi sopimusta käsitelleessä uutisessaan kesäkuussa, että ”näin suuren laajennuksen tulisi näkyä palkkioiden nousuna. Viime vuosina Otavamedian lehdet ovat päin vastoin pudottaneet palkkioitaan”.
Otavamedian pitkä linja avustajasopimuksissa on ollut joihinkin muihin lehtitaloihin verrattuna myöntyväisempi. Valokuvia ja lehtijuttuja on kierrätetty jonkin verran, mutta sopimuksissa ei ole haluttu kategorisesti viedä kaikkia taloudellisia tekijänoikeuksia mahdollisten tulevien tarkoitusten varalta. Nähdäkseni se on ollut kustantamolle hyödyksi. Aikakauslehdille arvokkaat avustajat eivät ala ottaa etäisyyttä, kuten Sanoman kohdalla on jossain määrin käynyt.
Etenkin pienet, suurten lehtitalojen ulkopuoliset asiakaslehdet ovat tajunneet tämän ja kohdelleet avustajiaan suhteellisen hyvin.
Haastattelemani kuvittajat suhtautuvatkin Otavamedian sopimukseen kriittisesti. Muun muassa Suomen Kuvalehdelle pitkään kuvituksia tehnyt Ville Tietäväinen ihmettelee paitsi uuden sopimuksen kertakaikkisuutta myös räätälöinnin puutetta. Vaikuttaa siltä, että mediakonsernien juristit haluavat kaikkien palikoiden sopivan määrittämiinsä aukkoihin eri alojen luonteista välittämättä. Tietäväinen pohtii esimerkiksi sopimuskohdan 4 ongelmallisuutta. Siinä sanotaan, että teosten ”moraaliset oikeudet säilyvät aina tekijällä. Teoksia ei saa milloinkaan muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omaleimaisuutta loukkaavalla tavalla”.
”Sopimuksessa mainittu muunteluoikeuden luovutus on kuitenkin kuvituskuvan näkökulmasta ongelmallinen siksi, että kuvitusten rajaaminen ei onnistu eikä kannata samalla lailla kuin valokuvissa. Ne suunnitellaan joka tapauksessa kokonaisuudessaan ja juuri tietyissä mitoissa osaksi tiettyä julkaisua”, Tietäväinen toteaa.
”Toisin sanoen julkaisemista toisessa asiayhteydessä ei voi verrata esimerkiksi tekstin lyhentämiseen vaan siinä kajotaan jo teoksen tekijän moraalisiin oikeuksiin. Pahimmillaan teos suorastaan tuhotaan, ja siitä tulee aivan uusi ja mahdollisesti uuteen yhteyteen sopimaton. Vastuu jää tietysti tekijälle: lukija ihmettelee, mitä kummaa se Tietäväinen on taas ajatellut.”
Tietäväinen on neuvotellut monista sopimuksista vuosien mittaan ja myös saanut niihin parannuksia keskustelemalla. Häntä kuitenkin harmittaa sopimusten tapa vähätellä työn ostajien ja myyjien yhteistoimintaa.
”Kyse on kuitenkin journalismista. Pitäisi pyrkiä mahdollisimman laadukkaaseen lopputulokseen ja tekemään hyvästä parasta. Sanelusopimuksilla tätä työtä vähätellään, mikä nakertaa motivaatiota.”
Suomen freelance-journalistien puheenjohtaja Sami Turunen kutsuu sopimusta ”melkoiseksi ryöstöretkeksi”.
”Toki jos samalla palkkiot nousisivat, niin mikäs siinä. Ei minulla ainakaan olisi mitään sitä vastaan, että myisin laajempia oikeuksia ja saisin siitä korvauksen.”
Turunen on entinen Otavamedian toimittaja ja sanoo käyneensä viimeksi keväällä hyvähenkisen keskustelun lehtien ja avustajien välisistä suhteista. Uusi avustajasopimus tulikin yllätyksenä.
”Talolla on aiemmin ollut kohtalaisen hyvä maine freelancerien keskuudessa. Siksi tämä ihmetyttää. Mielestäni vaikuttaa siltä, että talon juristit ovat sorvanneet uuden sopimuksen, eikä freelancerien kanssa käytännössä työskentelevien toimitusten kanssa ole taidettu juuri keskustella. Jää sellainen kuva, että laajennetut oikeudet halutaan varmuuden vuoksi”, Turun pohtii.
Kuvittaja-lehti sai tavoitettua Otavamedian julkaisujohtajan Katriina Kaarteen lomalta. Hänen lyhyt vastauksensa kysymyksiini kuului seuraavasti:
”Olemme tosiaan uusineet sopimuksemme yhtenäisemmäksi muiden mediatalojen kanssa. Se yksinkertaistaa julkaisemista monikanavaisesti ja myös eri brändien välillä. Avustajilla on jatkossakin oikeus kuvien ja kuvitusten omaan käyttöön nettisivustoilla, näyttelyissä jne. Maksamme jatkossakin kilpailukykyistä hintaa, kuten olemme tehneet tähänkin saakka. Ne neuvotellaan kunkin avustajan kanssa erikseen.”
Toisin sanoen Otavamedia on tehnyt linjanmuutoksen. Kaarteen vastauksessa annetaan ymmärtää, että rinnakkaiskäyttö ei ole ongelma, mutta asiaa ei silti mainita sopimuksessa erikseen. Hän ei myöskään vastannut kysymykseen, voisiko kuvittajille olla oma sopimus, jossa jotkin ehdot olisi muotoiltu toisin. Vastausta ei tullut siihenkään, onko tarjotun sopimuksen allekirjoittaminen sellaisenaan ehto töiden jatkumiselle vai neuvotteleeko yhtiö freelancereiden kanssa. Aiemmin Otavamedia ei ole vaatinut sopimuksensa allekirjoittamista ehtona töiden jatkumiselle, mutta tilannetta on syytä seurata.
Mikäli sopimus lähetetään kuvittajalle, toive rinnakkaiskäytöstä on syytä huomioida avustajan ja lehtitalon neuvotteluissa. Journalistiliitto on ehdottanut Otavamedialle neuvotteluja sopimuksesta, mutta ainakaan vielä pyyntöön ei ole suostuttu. Tässä vaiheessa viisainta onkin pyrkiä olemaan allekirjoittamatta koko paperia.
Julkaistu Kuvittajassa 3/19.
