Zine kuin karamelli
Opiskellessani estetiikka loimme teorian, jonka mukaan taide on hyvää silloin, kun se on todella suurta tai todella pientä. Tämän perusteella Nordic Minizinet (2022) ovat kiistämättä hyvää taidetta. Lisäksi minizinet uudistavat genreään ja piirretyn kuvan kokemisen tapaa. Ylipäänsä paketti on tuotteena ihana.
Konseptin taustalta löytyy norjalainen kulttuuriorganisaatio Northing, joka edistää kulttuurivaihtoa Pohjoismaiden ja Itä-Aasian välillä. Minizinet on toteutettu yhteistyössä käsityönä valmistettuja taiteilijakirjoja ja mikroteoksia tuottavan Bananafishin kanssa. Norjalla, Ruotsillla, Suomella, Tanskalla ja Islannilla on oma zine-pakettinsa.
Zineistä mieleen tulevat ensimmäiseksi mustavalkokopiot, punk, DIY, kapina ja ärhäkkyys. Nordic Minizine onnistuu yllättämään, ilahduttamaan ja ihastuttamaan. Saako zine edes olla näin sievä, minimalistinen ja hiottu? Kuution mallinen pakkaus on kaunis kuin korurasia tai karamelli. Avaamisprosessi ja yksittäispakattujen 12 julkaisun näpertäminen kuorestaan on elämys, joskin voi kysyä, onko jokaisen tulitikkuaskin kokoisen teoksen kääriminen omaan muovikuoreen tarpeen.
Teokset ovat itsessään vaikuttavia, mutta erityisen kokonaisuudesta tekee sen tapa yhdistää muoto, materiaalisuus ja kuva. Piirtäminen on tapa ajatella ja olla maailmassa. Piirtämällä voi rajata esiin asioita, jotka pakenevat sanallistamista. Sen avulla voi yksinkertaistaa, mutta myös esittää monimutkaisia kokonaisuuksia saavutettavalla tavalla. Minizinet lisäävät tähän haptisen aistiulottuvuuden: visuaalisen mielihyvän lisäksi iloa tuottaa hypistely. Erimuotoisia zinejä tekee mieli kosketella, järjestellä ja pyöritellä.
Kokonaisuuden vahvuus voi olla myös sen heikkous. Yltäkylläisen söpöyden riskinä on ähky, ja yksittäiset teokset voivat jäädä konseptin ja volyymin jalkoihin. Kaiken avaamisen ja viikkaamisen jälkeen kaksitoista tarinaa saattaa menettää erityisyyteensä.
Onneksi itse zinet eivät juutu sievistelyyn, vaan tarjoavat kattavan katsauksen siihen, mitä kaikkea formaatin puitteissa on mahdollista tehdä. Sisältö ja tyyli vaihtelevat absurdista ja abstraktista hellään ja hellyttävään, eikä negatiivisiakaan kokemuksia vältellä, kuten Hilla Harjun ja Tuomas Kärkkäisen teos osoittaa. Aiheet liikkuvat visuaalisista tarinallisiin. Mirkka Eskosen Spring Time vie keväiseen metsään ja Liisa Kallion Kisses dokumentoi läheisyyden hetkiä. Toiset teokset rakentavat kokonaisia maailmoja, kuten Niina Pirhosen Horses tai Ville Savimaan jokainen omaksi kertomuksekseen avautuva pieni kuva.
https://www.northing.no/scandinavian-minizine
Julkaistu Kuvittajassa 1/23.
