Tarinoiden ja hahmojen paikat – kuvittaminen EMMA:n julkisessa taiteessa

Tämän artikkelin lähtökohtana on uudenlaisen ilmaisun etsiminen julkiseen taiteeseen piirtämiseen ja kuvittamiseen pohjautuvan työskentelyn kautta. Julkinen taide on perinteisesti perustunut monumentaalisuuteen – suuri mittakaava ja kestävät materiaalit ovat taanneet julkiselle taiteelle visuaalista näyttävyyttä ja ajallista kestoa. 

Julkinen taide on usein ilmentänyt vallankäyttöä. Sen avulla on voitu vahvistaa identiteettiä ja erilaisia ideologioita. Kaupunkitilaa on otettu haltuun myös vaihtoehtoisilla tavoilla. Katutaiteen käsite on saanut alkunsa omavaltaisesta ja -ehtoisesta ilmaisusta kuten graffitimaalauksista. 2000-luvun alun muoti-ilmiöksi kaupunkitilassa nousivat luvalliset muraalit, joiden ilmaisu ei välttämättä ole etsinyt harmonista vuoropuhelua ympäristönsä kanssa. Julkiseen taiteeseen suuntautuneena kuraattorina koin, että muraaleja pidettiin joissain tilanteissa jopa ainoana vaihtoehtona. Lähdimme miettimään niille vaihtoehtoja.

Kenelle julkisen tilan taidetta tehdään? Kenen ääni kuuluu katutilassa ja ketä julkinen taide puhuttelee? Miten julkisen tilan taiteen ilmaisumuotoja voisi ajatella laajemmin ja miten huomioida erilaiset yleisöt, esimerkiksi lapset ja nuoret, julkisen taiteen kokijoina? Muun muassa näitä kysymyksiä pohdin kuratoidessani Espoon julkisen taiteen hankkeita vuosina 2014–2026.

Edellä mainitusta tilanteesta ja näiden kysymysten saattelemana lähdimme EMMAssa etsimään uudenlaista julkisen taiteen ilmettä, jossa voitaisiin tuoda esiin lähtökohdiltaan paperipohjaisia tekniikoita, kuten piirroksellisuutta ja kuvittamista ja niiden mahdollistamaa kädenjälkeä. Keskeisenä ajatuksena oli myös laajentaa julkisen taiteen elinkaariajattelua ja tutkia mahdollisuutta toisintaa teoksia hyödyntämällä painotekniikkaa ja tulostamista.

Tavoitteena oli, että julkisen tilan taideteoksen ei tarvitse olla fyysisenä toteutuksena ikuinen vaan teos voidaan tarvittaessa uudistaa toisintamalla konservoinnin sijaan. Painotekniikat ja toisintamisen ajatus linkittyivät osaltaan myös EMMAn sijaintipaikkaan WeeGee-näyttelykeskuksessa, joka alun perin oli rakennettu Weilin + Göösin painotaloksi.

Turvallisuutta ja tarinoita

Espoossa ei julkisen taiteen toteutuminen kaikissa rakennushankkeissa ole ollut automaatio vaan melko harvinaista, vaikkakin Espoon kaupunginhallitus on linjannut julkisen taiteen olevan olennainen osa Espoon kaupunkirakentamista. Julkisen taiteen erityinen merkitys on tuoda kaupunkitilaan turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Tilaajan toiveet taiteen tehtävästä ja roolista kussakin kohteessa ovatkin aina yleensä hyvin käytännönläheisiä. Taiteen odotetaan esimerkiksi tuovan iloa ja positiivisuutta arkeen tai kertovan paikan historiasta.

Kun pysyvää julkista taidetta toteutetaan osana kaupunkirakentamista, on tilaajan taholta mukana aina monialainen työryhmä, joiden vastuulla kulloinenkin rakennushanke on. EMMA – Espoon modernin taiteen museo toimii Espoon julkisen taiteen hankkeiden asiantuntijana ja julkinen taide on myös osa museon kokoelmaa.

Julkisen taiteen erityinen merkitys on tuoda kaupunkitilaan turvallisuutta ja viihtyisyyttä.

Kuvituksen hyödyntäminen julkisen taiteen lähtökohtana sai konkreettisen alkunsa, kun Otaniemessä sijaitseva Kivimiehen päiväkoti valmistui vuonna 2019. Etsimme mahdollisuutta ottaa julkinen taide mukaan aivan suunnittelun viime metreillä rakennuksen pintamateriaalien toteutukseen suhteellisen kevyellä budjetilla. Taiteeseen ei ollut varattu erillistä määrärahaa tai budjettia, vaan se tuli toteuttaa pintamateriaaleihin. 

Päiväkodin suunnittelusta vastasi NRT Arkkitehdit Oy. Eräs arkkitehdeistä halusi tuoda päiväkodin sisätilojen pintoihin integroitua taidetta. Tein ehdotuksen muutamista taiteilijoista ja tekijäksi valikoitui silloinen Aalto-yliopiston opiskelija Armi Teva. Käytännössä Tevan kuvituksiin perustuvat eläinhahmot ja muut luontoaiheet vietiin suunnittelijan toimesta mm. lattipintoihin, seinille ja kalusteisiin. Tilallinen visio teoksen sijoittelusta oli enemmän arkkitehdin kuin taiteilijan työpöydällä.

Teos sai jatkoa vuonna 2022, kun kutsuimme Armi Tevan mukaan myös Raide-Jokerin taideohjelmaan. Ajatuksena oli luoda tunnistettava yhteys raitiovaunupysäkin ja päiväkodin välille. Tämän yhteyden tunnistaminen oli kohdistettu erityisesti päiväkodin pienille käyttäjille. Otarannan pikaraitiovaunupysäkin Linnuntie-teos on 26-osainen kuvallinen kokonaisuus. Kuva-aiheet Teva toteutti pastelliliitupiirroksina, jotka tulostettiin alumiinikomposiittilevyille.

Historia osana identiteettiä

Vuonna 2019 valmistui myös toinen piirroksellinen ja tarinallinen teos. Taidegraafikko Seela Petran Sinä päivänä sijoittuu Tapiolan Merituulentorin pyöräparkin betoniseen tilaan. Suurennetut piirrokset on tulostettu muotoonleikatuille alumiinikomposiittilevyille. Laaja teoskokonaisuus levittäytyy seinille ja pylväisiin luoden urbaaniin betoniseen ympäristöön satumaisen, inhimillisen ja humoristisen maailman.

Teos koostuu 69 hahmosta, jotka on installoitu tilallisesti. Pyöräparkin arkeen tuotiin iloa, keveyttä ja yllätyksellisyyttä citykanin, kiitäjän ja parvekeviljelijän kaltaisten hahmojen kautta, joista osa heräsi myös eloon lisätyn todellisuuden avulla. Teos ilmensi Tapiolan puutarhakaupungin henkeä, historiaa ja urbaania kerroksellisuutta. 

Ajatus teosten toisintamisen mahdollisuudesta jatkui ja kehittyi seuravana vuonna 2020 Ilona Niemen Personae mythologicae -teoksella, joka sijoittui näyttelykeskus WeeGeen rakennustyömaa-aitaan. Tilausteoksen lähtökohtana oli hankkia teos, jonka paikkaa voidaan vaihtaa, teososia voidaan toisintaa ja esittää täysin vapaasti erilaisina kokoonpanoina ja eri mittakaavoissa.

Niemen Personae mythologicae muunsi WeeGeen rakennustyömaa-aitaa taianomaiseksi johdatukseksi suomalaiseen mytologiaperinteeseen. Teos sisältää 28 erikseen nimettyä mytologista hahmoa, jotka pohjautuvat Christfried Gananderin Mythologia Fennica -teokseen vuodelta 1789. Kollaasimaisessa työskentelyssään

Niemi yhdisteli piirteitä eläimistä ja ihmisisistä tuoden esiin ajankohtaisia aiheita kuten sukupuolen liukuvuutta, ihmis–eläin -suhdetta ja luonnon monimuotoisuutta. Hahmot oli jaoteltu neljän klassisen elementin, maan, veden, tulen ja ilman mukaan, joiden pohjalta työmaa-aidat saivat myös värityksen. Teos oli esillä vuosina 2019–2021 ja se on liitetty EMMA-kokoelmaan jatkokäyttöä varten. 

Paikan henkiä

Seuraava kuvitukseen pohjautuva julkinen taideteos syntyi yhteistyössä YIT:n kanssa vuonna 2021. Tekijäksi kutsuimme kuvittaja Ilona Partasen. Teos sijoittui Tuultenristin työmaa-aitaan Tapiolaan. Teosten kuva-aiheet painettiin suurina alumiini- ja akryylilevytulosteina. Massiivinen työmaa-aitateos kiertää Tapiolan keskustassa sijaitsevaa laajaa rakennuskorttelia. Teos toi ympäristöön värikkään, dynaamisen ja ilottelevan visuaalisen kokonaisuuden, joka on myös liikkunut ja muuntunut työmaa-aitojen siirtämisen yhteydessä.

Partanen kuvaa teoksessaan kolmen tuulen – Länsituulen, Etelätuulen ja Itätuulen – luonteita abstraktin ja esittävän ilmaisun keinoin. Jokainen tuuli on saanut oman värimaailmansa ja tarinansa, joissa yhdistyvät eläimet, maisemat, esineet ja mytologiset viittaukset. Teos siirtyy myöhemmin EMMA-kokoelmaan, ja osa kuva-aiheista tulee koristamaan valmistuvien rakennusten sisääntuloauloja. 

Jokainen tuuli on saanut oman värimaailmansa ja tarinansa, joissa yhdistyvät eläimet, maisemat, esineet ja mytologiset viittaukset.

Kuvataiteilija Kati Immonen tunnetaan vesivärimaalauksen omaleimaisena äänenä, jonka jälki on yhtä aikaa lempeää, täsmällistä ja tarinallisesti rikasta. Laajalahden Raide-Jokerin pysäkille vuonna 2022 valmistunut Rhodojen suojassa on teos, joka muuntaa betonisen melukaiteen kuvalliseksi tarinaksi.

Teos koostuu vesiväreillä maalatuista kuva-aiheista, jotka on tulostettu alumiinikomposiittilevyille. Immonen sai aiheet Laajalahden historiasta ja paikallisten asukkaiden kertomuksista, ja teos on lähtökohdiltaan yhteisöllinen: alppiruusun lehtien ja kukintojen joukkoon piirtyy kohtauksia, joissa alueen menneisyys ja nykyhetki lomittuvat. Teoksessa näkyvät linja-autoa odottava äiti ja lapsi, hevosten vetämä seurue ja alueen eläinhahmoja. Vesivärien läpikuultavuus ja värillisten kerrosten herkkyys säilyy hyvin siirrettynä alumiinipinnoille. 

Matinkylässä, Viljonpolun alikulkutunnelissa, sijaitsee toinen Kati Immosen julkinen teos Muistomerkki, joka valmistui vuonna 2022 osana Matinkylän taidetunnelit -hanketta. Teos on toteutettu toisintona ja tulosteena EMMA-kokoelmaan hankitun vesivärimaalaussarjan pohjalta vuoropuhelussa alikulkutunnelin räikeän vihreän väriin ja mittakaavaan suhteutettuna. Matinkylän hankkeen tavoitteena oli asukkaiden toiveesta lisätä alikulkujen viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Yhteistyössä taiteilijan kanssa EMMA toteutti kokoelmateoksen toisintoon perustuvan pysyvän esillepanon julkisessa tilassa.

Sekä Rhodojen suojassa että Muistomerkki tuovat esiin, miten akvarelli toimii julkisessa ympäristössä. Julkinen taide voi olla yhtä aikaa kevyttä ja ilmavaa – sekä vaikuttavaa ja voimakasta.

Lue myös: Kauan eläköön käsityö. Nina Andelinin artikkeli avaa käsityön merkitystä niin nopeatahtisen nykyajan kuin 1800-luvun lopun vastaliikkeenä tekno-uskolle ja teollistumiselle. Tämä Mikkelin 14. kuvitustriennalen artikkeli on julkaistu Grafian sivuilla.

Apuna ja ilona arjessa

Kuvittamiseen pohjautuva julkisen taiteen teossarja sai vielä jatkoa vuonna 2022, kun Laura Merzin Metsolan otukset valmistui Metsolan päiväkotiin Tapiolassa. Espoon kaupungin ja EMMAn lisäksi yhteistyössä oli mukana AFRY Ark Studio. Julkisen taiteen kokonaisuus sijoittui sekä sisä- että ulkotilojen seinäpintoihin ja lasioviin.

Metsolan otukset on laaja ja rakenteisiin integroitunut julkisen taiteen kokonaisuus, joka on suunniteltu uuden päiväkodin tiloja varten. Teos rakentuu alun perin musteella käsin maalatuista eläinhahmoista, jotka on toteutettu tiloihin painatuksina ja tarrakuvioina erilaisille pinnoille julkisivuun, akustiikkalevyihin ja ikkunoihin.

Teoksen tarkoituksena on myös luoda lapsille elämyksellinen, uniikki ja helposti navigoitava ympäristö. Eri hahmot ja värit toimivat ryhmäidentiteetteinä ja opasteina päiväkodin sisäisissä tiloissa. Metsolan otukset on saanut myös merkittävää kansainvälistä huomiota voittaen mm. ADC*E Awards -kultaa. Teos on liitetty EMMA-kokoelmaan. 

Nämä julkisen taiteen teoskokonaisuudet muodostavat oman sarjallisen kokonaisuuden, jossa lähtökohta on työskentelyssä, jota ei perinteisesti ole yhdistetty julkiseen taiteeseen varsinkaan ulkotiloissa. Ne tuovat myös vahvasti tarinallisuuden keskelle arjen paikkoja: pysäkille, työmaa-aitaan, päiväkotiin tai liikkumisen solmukohtiin. Yhteistä niille on tarinallisuuden lisäksi moni-ilmeinen, lämminhenkinen ja rikas visuaalinen kieli.

Kaikkien teosten tarkoituksena on ollut myös uudistaa julkista taidetta uudenlaisilla materiaalisilla toteutuksilla, laajentaa käsitystä julkisen taiteen ilmaisusta ja tuoda myös uusia taiteilijoita julkisen taiteen tekijöiksi. Se tarina, miten kuvittajien hienovarainen kädenjälki muuntui elämykselliseksi osaksi espoolaista arkea, saa varmasti jatkoa vielä jossain muualla.

Henna Paunu

Kirjoittaja työskenteli vuosina 2014–2026 EMMA – Espoon modernin taiteen museon kokoelmista vastaavana intendenttinä ja hänen vastuullaan oli myös Espoon julkisen taiteen asiantuntijatehtävät ja kuratointi. Tällä hetkellä hän työskentelee museonjohtajana Aboa Vetus Ars Novassa Arkeologian ja nykytaiteen museossa Turussa.

Henna Paunun artikkeli on osa Mikkelin 14. kuvitustriennalen näyttelyjulkaisua. Kuvitustriennalen järjestävät Kuvittajat ry, Grafia ry ja Mikkelin taidemuseo. Mikkelin 14. kuvitustriennale 13.6.–13.9.2026 – lue lisää näyttelystä.