Opetus- ja kulttuuriministeriön Markus Leikolalta tilaamassa selvityksessä on nostettu laajasti esiin useita kuvitusalallekin keskeisiä teemoja ja kirja-alaan vaikuttavia ilmiöitä ja rakenteita. Kuvitusalan näkökulmasta nämä viisi näkökulmaa ovat erityisen keskeisiä. Toivon, että toimenpide-ehdotuksia lähdetään jo pian, järjestöjäkin osallistaen priorisoimaan, muotoilemaan toteuttamiskelpoiseen muotoon, resursoimaan ja nimeämään vastuutahoja. 

Tekijyys ytimeen

Kirja-ala kuuluu samaan kokonaisuuteen kulttuuripoliittisen selonteon, sen toimeenpanosuunnitelman ja luovan talouden tiekartan kanssa. Siten kirja-alan toimenpidesuunnitelmassakin tulisi edetä samoin linjoin painottaen ammattitekijyyttä ja tekijänoikeuksia ekosysteemin ytimenä. Teemaa avaa syvemmin Kirjailijaliiton lakiasiainpäällikkö Eeva Asikainen blogitekstissään. Olennaisinta mielestäni on tunnustaa alan rakenteellinen neuvotteluasemien epätasapaino ja edistää kollektiivista sopimista EU:n suuntaviivojen mukaisesti. Kuvakirjojen tekijät ja muut kuvittajat ovat luonnollisestikin keskeinen kirja-alan tekijä- ja tekijänoikeuksien haltijajoukko; kirja-alan ytimessä olevan skaalautuvan, aineettoman arvon tuottaja visuaalisuuden osalta.

Kansainvälisyydestä nostetta

Selvityksessä kirja-alasta painotetaan, että ”kuvittajilla ei ole ollut omaa, toimialalle suunnattua spesifiä kansainvälistymisohjelmaa konsultointeineen ja tukineen, vaikka potentiaalia selvästi olisi”. Ohjelma todella olisi kannattava kohdennettu investointi, suomalainen kuvitustaide on todella korkeatasoista ja kansainvälisesti tunnustettua. Kuvittajista jopa 65 % työskentelee jo kansainvälisesti ja luovien alojen korkeaa kansainvälisyysastetta on syytä edelleen kasvattaa – paitsi tasaamaan kotimaan taloustilanteita, myös viemään suomalaista kulttuuria ja aineetonta arvoa maailmalle. Visuaaliset mielikuvat ovat kiinnostavalle maakuvallekin tärkeitä.

Selvityksessä huomioidaan myös Suomessa tarjolla olevan kuvittamisen (korkea)koulutuksen vähäinen määrä – moni kuvittaja hakee kuvituskoulutuksensa ulkomailta. Tällä hetkellä Suomessa ei ole tarjolla kuvitukseen keskittyvää koulutusta. 

Ansaintaa kansallisista panostuksista 

On totta, että Suomessa on selvityksenkin painottama hieno apurahajärjestelmä, joka suurelta osin mahdollistaa kirjataiteellista työtä pienellä kielialueellamme. Sitä tulee vaalia, kehittää ja resursoida. Selvitys esittää kannatettavia erityispanostuksia hiljaisiin (tekstittömiin) kirjoihin, koska niiden avulla esimerkiksi vanhempi kykenee sanoittamaan tarinan lapselle riippumatta omasta lukutaidon tasosta. Tanskan tuoreessa kirjakulttuurin vahvistamismallissa on siinäkin kanavoitu erityisrahoitusta kuvitus- ja sarjakuvataiteen apurahoille lasten ja nuorten lukuintoa ja -taitoa kasvattamaan. Kuvitus houkuttelee kirjojen pariin heikompiakin tekstinlukijoita – ja kuvanlukutaito on sekin visualisoituvassa maailmassa yhä keskeisempi osaamistarve.

Lukuaikapalveluiden ”lainauskorvaus” asianmukaiseksi

Tekijöille tilitettävät lainauskorvaukset kirjastolainoista ovat valtion asianmukainen korvaus siitä, että kansalaisille tarjotaan mahdollisuus lainata kirjoja niiden ostamisen sijaan.Lainauskorvausmääräraha kaipaa selvityksenkin mukaan kunnon korotusta. Tämän lisäksi valtion tulisi keinolla tai toisella varmistaa, että kirjastolukemisen tavoin myös markkinaehtoisten lukuaikapalveluiden kautta lukemisesta tilitetään tekijälle yhtä lailla kohtuullinen korvaus – myös nopeasti luettavasta kuvakirjasta. 

Lastenkirjallisuuden erityinen rooli 

Selvitys esittää kirjojen, ainakin mm. lasten- ja nuortenkirjallisuuden, arvonlisäveron laskua, mikä on äärimmäisen kannatettavaa – jos tulliluokan sisällä verokantoja voi näin erotella. Perheillä on oltava varaa ostaa kirjoja lapsille, kotiin ja lahjaksi.

Lastenkirjainstituutin kannanotossa korostetaan kannatettavasti lasten- ja nuortenkirjallisuuden erillään käsittelyn tärkeyttä ja nostetaan esiin myös se, että koko ajan suurempi osuus lastenkirjallisuudesta on nelivärikuvitettua, kuvittajien työkenttää ja merkitystä kirja-alalla laajentaen.