Kuvittajan tekijänoikeudet

Kirjoitusaika: 20.4.2017

 

Mitä on kuvittajan ammatti? Se on omien tekijänoikeuksiensa myymistä. Kuvittamisen taito on toki hallittava, mutta ammatin tulot syntyvät siitä, millä ehdoilla ja millä korvauksella töitä myydään.

Vapailla kuvittajilla tämä on erityisen selkeästi todellisuuden koko kuva. Työsuhteisia kuvittajia ei monia ole, mutta heilläkin tekijänoikeus on työn perusta. Se ei siirry automaattisesti työnantajalle, vaan asiasta on sovittu joko työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa.

Tekijät myyvät käyttöoikeuksia luomaansa työhön vapaassa kaupassa ja hinnat vaihtelevat suuresti, samoin myynnin muut ehdot. Tässä kaupanteossa menestymisessä auttaa tietää, mitä tekijänoikeuslain mukaan myy ja millä ehdoilla kaupat solmii.

Tekijänoikeus Suomessa perustuu omaan tekijänoikeuslakiimme. Meitä sitovat lisäksi monet Euroopan unionin tekijänoikeusasioita sääntelevät direktiivit.

Suomi on liittynyt moniin alan kansainvälisiin sopimuksiin, jotka nekin sitovat meitä. Niistä tärkeimmät ovat Bernin yleissopimus vuodelta 1886 ja lähioikeuksia käsittelevä Rooman sopimus vuodelta 1961.

Tämä teksti käy tiiviisti läpi tekijänoikeuden perusasiat kuvittajan kannalta.

Tekijänoikeuslaki takaa tekijälle kahden eri tyypin tekijänoikeudet:

  • Taloudelliset oikeudet mahdollistavat sen, että tekijä voi elää työllään, muun muassa myymällä sen julkaisu- ja levitysoikeuksia kustantajalle, tuottajalle tai levittäjälle, ja että nämä voivat harjoittaa yritystoimintaa.
  •  Moraaliset oikeudet takaavat sen, että teosta ei saa käyttää tekijää loukkaavalla tavalla. Tekijällä on oikeus tulla mainituksi teoksen tekijänä.

Oikeus omaan teokseen on automaattinen

Tekijänoikeuden peruskäsite on teos. Se on elävän ihmisen tiettyyn haluamaansa muotoon saattama luovan työn tulos.

Teos voi syntyä millä tahansa luovan työn alalla. Kuvitus, lehtiartikkeli, sarjakuva tai sävellys ovat teoksia, kuten moni muu vastaava henkisen ponnistuksen tulos.

Tekijänoikeuslain ensimmäinen pykälä luettelee joukon lain piiriin kuuluvia asioita, mutta luettelo ei ole tyhjentävä:
”kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla”. Lainsäätäjän tarkoitus on selvästi ollut kattaa hyvin laaja luovan työn alue.

Luovan työn tekijän oikeus oman työnsä tuloksiin on yhtä luonnollinen asia kuin muidenkin työtään tekevien ihmisten. Tätä oikeutta kutsutaan nimellä tekijänoikeus ja se vertautuu muuhun omistusoikeuteen.

Tekijänoikeus ei ole mikä tahansa oikeus vaan yhteiskuntamme perustavia rakenteita. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 27 artiklassa todetaan:

”Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta”.

Teoksen voi luoda vain ihminen.

Niitä eivät tee yritykset, vaikka tekijänoikeus voi niille tekijältä siirtyä. Siksi lakien määrittämän tekijänoikeussuojan saa vain ihminen ja hänen luomansa teos.

Työn taiteellinen laatu ei vaikuta tekijänoikeuteen, se kuuluu niin hyville kuin huonoillekin töille, tuhertajille kuin taitajillekin.

Tekijänoikeuslain ensimmäinen pykälä on selkeä:

”Sillä joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen…”.  Tästä voi johtaa jo monta perusasiaa.

Tekijänoikeus syntyy, kun teos tehdään. Tämä suoja on voimassa heti kun teos on tehty, sitä ei tarvitse rekisteröidä mihinkään, ei merkitä copyright-merkillä tai julkistaa.

Laki edellyttää, että tekijän nimi mainitaan hyvän tavan mukaisesti. Se tapa vaihtelee hiukan eri aloilla. Useimmiten tekijän nimi teoksen yhteydessä esiintyy, hyvä työ on tekijän markkinointikeino. Teoksen ei tarvitse olla julkistettu tekijänoikeuden saamiseksi. Päinvastoin, tekijänoikeus tuottaa ”yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin”, sanoo lain toinen pykälä.

Tekijänoikeus on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta. Se on siis omaisuutta, joka voidaan periä.

Kun teoksella on useita tekijöitä, se saa tekijänoikeuslain suojan 70 vuotta viimeisen tekijän kuolinvuodesta.

Laki antaa eräitä niin kutsuttuja lähioikeuksia toisten teoksia esittäville taiteilijoille sekä näitä töitä ja niistä valmistettuja tuotteita rahoittaville kustantajille ja tuottajille. Tekijänoikeussuojaa saavia tahoja kutsutaan usein nimellä oikeudenhaltija tai -omistaja.

Tavaramerkin suoja

Muista aineettomista oikeuksista kuten patenteista ja tavaramerkeistä tekijänoikeus eroaa siten, että sitä ei tarvitse rekisteröidä minnekään. Niistä säädetään muualla kuin tekijänoikeuslaissa.

Patentilla voi suojata keksinnön tai tuotteen. Se antaa yksinoikeuden patentin hyödyntämiseen.

Tavaramerkki erottaa yrityksen tuottamat tavarat tai palvelut muista vastaavista ja siihen saa yksinoikeuden rekisteröinnillä. Se tuo haltijalleen oikeuden kieltää muita käyttämästä samaa tai vastaavaa tavaramerkkiä.

Mallisuoja on tapa hankkia oikeudellista suojaa sellaisille muotoilun tuotteille, jotka eivät kenties ylitä teoskynnystä. Sen rekisteröinnillä muotoilija saa yksinoikeuden tuotteeseensa. Mikäli tuote ylittää teoskynnyksen, se saa tekijänoikeuslainkin suojan.

Teoskynnys täytyy ylittää

Tekijänoikeussuojaa nauttii vain teos. Teos on itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tulos. Omaperäisyyttä tulkitaan siten, että kukaan toinen ei todennäköisesti olisi tehnyt vastaavaa teosta täysin samaan tapaan.

Graafisen suunnittelun ja infografiikan teoskynnys nousee toisinaan keskustelun kohteeksi. Jos graafinen suunnittelija on vain täyttänyt tietokoneohjelman laatikot luvuilla, teoksesta tuskin voidaan puhua.

Mikäli grafiikassa taas on hiukankin omaperäisyyttä, teoskynnyksen ylittäminen ei ole pulma.

Kuvituksen kohdalla teoskynnys ylittyy lähtökohtaisesti aina.

Lehtien tai kirjojen taitossa edellytetään melko omaperäistä työtä teoskynnyksen ylittämiseksi.

Valtioneuvoston asettama, tekijänoikeuspulmista lausuntoja antava tekijänoikeusneuvosto on usein käsitellyt teoskynnyksen paikkaa graafisissa teoksissa. Neuvoston lausunnot löytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön verkkosivuilta. Niitä voi käyttää suuntaa antavina linjauksina, mutta jokainen tapaus tietysti ratkaistaan erikseen niin tekijänoikeusneuvostossa kuin mahdollisessa oikeudenkäynnissäkin. Tällöin teosta tutkitaan tarkasti ja kuullaan tarvittaessa asiantuntijoita.

Neuvosto on käsitellyt muutaman kerran selittävän piirroksen luonnetta. Lausunnossaan 2002:4 se pohti tyrnipensaiden kasvupaikkoja kuvaavaa piirrosta. Tässä tapauksessa neuvosto totesi:

”Tyrnipensaiden kasvuolosuhteita ei todennäköisesti edes voitaisi kuvata toisin tyrniä käsittelevään tieteelliseen tekstiin liittyvällä piirustuksella tyrnipensaiden kasvupaikasta ja – olosuhteista ym. johtuen. Tekijän mahdollisuudet omaperäisen ja itsenäisen lopputuloksen luomiseen ovat siten varsin rajatut aiheen käsittelyä ohjaavien erityispiirteiden takia”.

Neuvosto ei sinänsä tee eroa selittävän piirroksen ja muun kuvan välillä, molemmat ovat teoksia jos ne ovat riittävän omaperäisiä ja luovia. Teoskynnys ei jäänyt saavuttamatta aiheen tai sisällön vuoksi, vaan kaavamaisen muodon.

Suojan saa vain muoto, ei idea

Tekijänoikeus suojaa teoksen ilmaisumuotoa, tapaa jolla tekijä on itsensä ilmaissut. Teoksen aihe tai sen sisältämät tiedot eivät saa tekijänoikeussuojaa. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan uusi teos on omaperäinen ja itsenäinen.

Teoksen ideaa, tietoja tai aihetta ei voi suojata. Se on perusteltua: yhteiskuntamme perusoikeuksiin kuuluu ilmaisuvapaus. Tekijänoikeus ei ehkäise vapaata keskustelua ja mielipiteenvaihtoa tai taiteen tekoa. Tiedemiehet voivat vapaasti keskustella esitetyistä teorioista ja kehittää niistä omia näkökantojaan.

Tärkeät taloudelliset oikeudet

Kuten edeltä luimme, laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksensa käytöstä.  Tähän yksinoikeuteen perustuu teoksen käyttöoikeuksien myyminen. Tekijällä on teokseensa taloudelliset ja moraaliset oikeudet.

”Tekijänoikeus tuottaa, jäljempänä säädetyin rajoituksin, yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen”, tiivistää tekijänoikeuslain toinen pykälä.

Kappaleen valmistusta koskeva kansainvälisistä sopimuksista juontuva lakipykälä on kattava ja ulottuu kaikkiin kopiointi- ja tallennustekniikan muotoihin:

”Kappaleen valmistamisena pidetään sen valmistamista kokonaan tai osittain, suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi sekä millä keinolla ja missä muodossa tahansa. Kappaleen valmistamisena pidetään myös teoksen siirtämistä laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa.”

Kun joku kopioi kuvittajan työn esimerkiksi verkkosivuilleen, on se lain tarkoittamassa mielessä kappaleen valmistusta ja vaatii tekijän luvan. Sama pätee tietysti kuvan painamiseen tai muuhun levittämiseen.

Oikeuksien myyntisopimus voi olla suullinen, kirjallinen tai jopa suomalaisille sopivasti sanaton – kaikki ovat yhtä päteviä.

Tekijänoikeusneuvosto määrittelee hiljaisen sopimuksen näin:

”Konkludenttisesta eli hiljaisesta sopimuksesta voidaan katsoa olevan kysymys silloin, kun osapuolten välisen vakiintuneen käytännön, olosuhteiden tms. perusteella voidaan katsoa tekijänoikeuden siirtymisestä tietyssä laajuudessa sovitun”.

Suullisen ja hiljaisen sopimisen kohdalla mahdolliset kiistat ovat hankalia, siksi on järkevää heti työstä sopimisen jälkeen lähettää vaikka sähköpostiviesti tilaajalle varmistaakseen ja kirjatakseen mitä sovittiin.

Alalla vallitsee sopimusvapaus, laki ei määrittele mitään mallia tai määrämuotoa miten ja millaista korvausta vastaan oikeudet luovutetaan. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että se takaa toiminnan joustavuuden eri oloihin. Huono siksi, että häikäilemätön kustantaja voi lain turvin vaatia tekijältä kaiken mahdollisen.

Vuonna 2015 lakiin lisättiin tekijöiden suojelemiseksi määräys kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelusta.

”Jos teoksen alkuperäisen tekijän tekijänoikeuden luovutuksesta tekemän sopimuksen ehto on alalla vallitsevan hyvän sopimustavan vastaisella tavalla tai muutoin kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, ehtoa voidaan sovitella tai se voidaan jättää huomioon ottamatta”, kirjaa lain 29. pykälä.

Edelleen eduskunta sääti, että ”kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat”.

Ja: ”Sopimuksen ehtona pidetään myös oikeudenluovutuksesta sovittua korvausta”.

Lainsäätäjä ei kuitenkaan luonut mitään omaa tekijänoikeussopimusten sovittelumekanismia, joten kaunista periaatetta ei ole vielä käytännössä päästy testaamaan.

Kaikki on kaupan

Tekijä voi kaupata teokseensa monenlaisia oikeuksia, kuten kertajulkaisuoikeuden, jatkuvan julkaisuoikeuden, ensijulkaisuoikeuden, konsernikäyttöoikeuden, elokuvaksi muuttamisoikeuden, syndikointioikeuden, alueellisen yksinoikeuden, kaikki oikeudet…

Tekijän intressi on tietysti kaupata mahdollisimman paljon tekijänoikeuksiaan sopivalla hinnalla. Jos hän luovuttaa teokseensa laajat oikeudet, on kauppasumman vastattava tätä. Mikäli taas ostaja vaatii kaikki oikeudet pienellä hinnalla ei se ole kovin hyvää bisnestä – paitsi tietysti ostajalle.

Kuvittajille oikeuksien myynnin laajuus on tavattoman tärkeä asia, sillä heidän työnsä voivat liikkua rivakasti tiedotusvälineestä tai maasta toiseen. Korvauksen summan lisäksi voidaan kirjata käytön maantieteellinen laajuus eli aiotaanko kuvat julkaista vain Suomessa, Pohjolassa vai koko maailmassa.

Samoin kuvituksen sallittu käyttöaika; vuoden vai iankaikkisuuteen? Entä käyttötarkoitus: saako siitä painaa postikortteja ja t-paitoja? Voiko sen myydä mainostoimistolle mainoskäyttöön? Voiko kuvaa käyttää julisteissa ja lentolehtisissä? Eräs tapa välttää loputon lista kielletyistä käyttötarkoituksista on kirjata selkeästi, mihin teosta saa käyttää. Kaikki muu jää silloin ulkopuolelle.

Korkein oikeus on linjannut (KKO 2005:92), että tekijänoikeuden luovutussopimuksia tulee tulkita ahtaasti. Niiden ei voida katsoa sisältävän muuta kuin sen, mikä niistä selvästi käy ilmi.

Koska laki antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä omasta teoksestaan, on hänen näkökulmallaan tekijänoikeuskysymysten tulkinnassa ”keskeinen merkitys”, korkein oikeus perusteli.

Työtään myydessä tulisi olla tarkkana mitä myy.

Kertajulkaisuoikeudella tulee tietysti olla eri hinta kuin oikeudella kaupata teosta edelleen muille.

Kaikki oikeudet tarkoittavat, että tekijä sanoo ne luovuttaessaan käytännössä hellät hyvästit työlleen ja siitä kertyvälle hyödylle. Vain teoksen edelleenluovutus ja muuttaminen on vielä silloinkin sovittava erikseen.

Mitä on edelleenluovutus?

Tekijänoikeuslain 28. pykälässä säädetään:

”Ellei toisin ole sovittu ei se, jolle tekijänoikeus on luovutettu, saa muuttaa teosta eikä luovuttaa oikeutta toiselle”.

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kirjan kuvituksen julkaisuoikeuden ostanut kustantaja ei voi erikseen tekijän kanssa sopimatta siirtää sitä muille, eli kaupata teosta edelleen. Edes sopimuksessa oleva kaikkien oikeuksien luovuttaminen ei kata oikeutta myydä teosta eteenpäin ja muuttaa sitä.

Sen vuoksi joissain toimeksiantosopimuksissa oleva, viattomalta vaikuttava lausuma oikeudesta teoksen edelleenluovutukseen tarkoittaa käytännössä työn vapaata kaupanteko-oikeutta. Jos oikeudet ostanut yritys tai sen osa myydään, sen hankkimat tekijänoikeudet menevät samassa paketissa uudelle omistajalle, laki täsmentää.

Muuntaminen / muuttaminen

Tekijällä on oikeus päättää teoksensa muuntamisesta toiseen taiteen lajiin. Novellia ei saa tehdä sarjakuvaksi ilman tekijän suostumusta. Muunnelmien, käännösten ja kokoelmien teko edellyttää tekijän suostumusta.

Teoksen muuttaminen kuulostaa melkein samalta, mutta on eri asia. Sitä tehdään kun esimerkiksi valokuvaa rajataan julkaisijan haluamaan muotoon. Muuttamisen sallittavuuden raja asettuu alalla vallitsevaan tapaan.

Lehdistössä ja kirjankustannustoiminnassa rajataan valokuvia ja muokataan tekstejä tavanomaisen editoinnin puitteissa. Sitä pidetään hyväksyttävänä.

Kuvituksen kohdalla kysymys on jo hankalampi, sillä kuvituskuvan rajaaminen saattaa muuttaa sitä ratkaisevasti. Tämä on onneksi harvinaista, mutta sattuu sitäkin.

Edellä siteerattu tekijänoikeuslain 28. pykälä kirjaa kuitenkin, että teosta saa muuttaa vain jos tekijän erillinen lupa on hankittu. Tällä tarkoitetaan alalla vallitsevan tavan ylittävää muuttamista.

Julkistettuja taideteoksia saa käyttää oman työnsä lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona. Tällöin kyse on vapaasta muuttamisesta. Picasson Guernican innoittamana voi tehdä oman kuvitustulkintansa – ja niitä on moni tehnytkin – kunhan ei kopioi teosta vaan tekee omaperäisen työn.

”Sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen”, lausuu lain 4. pykälä.

On syytä muistaa, että teoksen aihe tai sen idea ei nauti tekijänoikeussuojaa. Sitä nauttii teoksen muoto. Voit piirtää sarjakuvan, jossa seikkailevat housuttomat ankat, kunhan et jäljittele erästä tunnettua alan lehteä, vaan teet oman teoksesi. Julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan tekee omaperäisen ja itsenäisen uuden teoksen.

Tekijänoikeuslaki ei estä parodian eli ivamukaelman tekemistä. Ne ovat lain kannalta teosten vapaata muuttamista. Jos parodia on riittävän itsenäinen eikä kopio, sen ei katsota loukkaavan alkuperäisteoksen oikeuksia.

Parodia ei saa kuitenkaan loukata alkuperäisen tekijän moraalisia oikeuksia.

Rajanveto kopion ja uuden itsenäisen teoksen välillä ei aina ole kuitenkaan aivan helppoa, koska jokainen tapaus on yksilöllinen.

Originaaleista

Teoskappaleen omistus ei tuo tekijänoikeutta, toteaa tekijänoikeuslain 27. pykälä. Jos kirjan kuvittaja myy originaalityönsä kustantajalle tai kirjailijalle, hän ei luovuta samalla sen tekijänoikeutta, ellei siitä ole erikseen sovittu.

Originaalin omistus ei anna oikeutta kaupata sen julkaisuoikeuksia kolmannelle osapuolelle. Tekijällä ei ole velvollisuutta maksaa korvauksia originaalin omistajalle kuvan mahdollisesta julkaisemisesta muualla.

Teoskappaleen eli esimerkiksi kuvittajan originaalin ostaneella on oikeus antaa teos näyttelyyn ilman tekijän lupaa. Jos teos on näyttelyssä, sen kuvan voi ilman tekijän lupaa ja hänelle maksettavaa korvausta julkaista painetussa näyttelyluettelossa.

Yhteisteos

Jos useat ihmiset yhdessä ovat tehneet teoksen, tekijänoikeus on heillä yhteisesti, elleivät osuudet muodosta itsenäisiä teoksia.

”Kullakin heistä on kuitenkin valta vaatimusten esittämiseen oikeuden loukkauksen johdosta”, sanoo lain 6. pykälä.

Teoksesta voi valmistaa kappaleita vain tekijöiden yhteisesti sopimalla tavalla. Ilman sopimusta ei teosta voi julkaista laillisesti. Tekijöiden työn osuus teoksessa voi olla eri suuruinen, mutta kaikkia on kuultava. Palkkion jakautumisella tekijöiden kesken ei ole merkitystä heidän sananvallalleen.

Sarjakuvassa sekä käsikirjoittaja että piirtäjä ovat molemmat tekijöitä. Sarjakuvan tekstauksen ei sen sijaan katsota olevan teos.

Teoksen muuntaminen toiseen kirjallisuus- ja taidelajiin kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin. Monen tekijän teoksessa siihen tarvitaan kaikkien lupa. Tekijänoikeus on voimassa kunnes on kulunut 70 vuotta pisimpään eläneen tekijän kuolemasta.

Tekijä on mainittava

Moraaliset oikeudet suojaavat tekijää ja hänen taiteellista mainettaan. Teosta ei saa saattaa yleisön saataville tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla eikä sitä saa muunnella loukkaavaksi. Tekijällä on isyysoikeus eli hänen nimensä on mainittava teoksen käytön yhteydessä. Moraaliset oikeudet eivät ole kaupan, niistä ei laki edes anna mahdollisuutta luopua.

”Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii”, määrittelee lain 3 pykälä.

Lehdistössä ja kirjoissa tätä noudatetaan siten, että kuvittajan, kirjoittajan tai kuvaajan nimi ilmoitetaan työn yhteydessä aivan lyhyimpiä päivän uutisluonteisia tekstejä lukuun ottamatta.

Kuvitukset ovat lähes poikkeuksetta niin henkilökohtainen luomisen muoto, että niiden julkaisu nimettömänä ei ole lain hengen mukaista.

Mainosalalla hyvän tavan ei katsota edellyttävän kuvan tekijän nimen julkistamista mainoksessa. Sarjakuvissa taas on vakiintunut käytäntö, että tekijä signeeraa teoksensa ja hänen nimeään ei erikseen mainita.

Periaate toimii myös päinvastoin: mikäli tekijä ei halua nimeänsä mainittavan teoksessa, sitä ei pidä mainita. Tekijällä voi olla taitelijanimi, kuten monella luovan alan tekijällä on.

Tekijää ei saa loukata

Sama lain 3. pykälä määrittelee respektioikeuden:

”Teosta älköön muutettako tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tahi omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, älköönkä sitä myöskään saatettako yleisön saataviin tekijää sanotuin tavoin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä”.

Tekijän kunnioittamisoikeutta tulkitaan objektiivisesti, eli pelkkä tekijän oma subjektiivinen loukkaantuminen työnsä käytöstä ei riitä korvauksiin. Loukkaava käyttö tulee toistenkin sellaiseksi nähdä.

Käytännön työssä tulee toisinaan ristiriitoja työn toimituksellisesta editoinnista. Tekijä voi kokea, että hänen työtään on muutettu liikaa tai väärin. Tällaiset tilanteet ovat hankalia ja jokainen tapaus on tutkittava erikseen. Oikeudessa ja tekijänoikeusneuvostossa on asiaa käsiteltäessä vaadittu melko vahvaa näyttöä loukkauksesta. Editointi on alan tapa mediassa, se lasketaan sallituksi teoksen muuttamiseksi.

Vuonna 1953 tekijänoikeutta pohtineen komitean mietinnössä (KM 1953:5) puitiin toimituksellista editointia:
”Selvää on, että vähäpätöisten muutosten yleensä ei voida katsoa loukkaavan tekijän droit moralia, vaan tarkoittaa kysymyksessä oleva suojasääntö lähinnä törkeän laatuista muuttamista, vandalisointia, typistämistä ja muuta sellaista. Tuollainen kirjallisen tai taiteellisen teoksen muuttaminen ei sisällä ainoastaan tekijän loukkaamista, vaan se kohdistuu yleisöönkin”.

Plagiaatti ja luvaton julkaiseminen

Plagiaatti eli teoksen – esimerkiksi omaperäisen kuvituksen – suora tai melko suora kopiointi on eri asia kuin sitaatti tai teoksen muuntelu. Siitä on totuttu maksamaan korvauksia. Joskus kuvia julkaistaan keneltäkään kysymättä sellaisenaan jossain muualla. Niistäkin tekijällä on oikeus hakea korvausta julkaisijalta.

Tekijänoikeuslain 57. pykälä säätää, että vastoin lakia käytetystä teoksesta tulee maksaa ”kohtuullinen hyvitys”, mikäli teoksen käyttäjä on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää menettelynsä lainvastaisuus. Lehtien ja kirjojen julkaisijat eivät voi vedota tietämättömyyteensä.

”Jos teosta käytetään tahallisesti tai tuottamuksesta, hyvityksen lisäksi on suoritettava korvaus kaikesta muustakin menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta”, laki jatkaa.

Lehdistössä melko vakiintunut tapa laskuttaa plagiaateista tai teoksen luvattomasta käytöstä tavanomainen hinta kaksinkertaisena perustuu tähän lakipykälään. Hyvitys kattaa käytön arvon ja päälle tuleva korvaus perustuu teon tahallisuuteen.

Sitaatti on sallittu

Tekijän yksinoikeuteen määrätä työnsä käytöstä on joitakin poikkeuksia, jotka liittyvät julkiseen etuun, sananvapauteen ja eräiden erityisryhmien tarpeisiin. Yksi niistä on sitaattioikeus.

”Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa”, sanoo lain 22. pykälä. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Kirjaa saa arvostella ja siitä voi ottaa tekstiin liittyviä lainauksia.

Sitaatin pituudesta ei ole mitään tarkkaa määräystä, oleellista on lain mainitsema asiallinen yhteys. Tieteellisessä tekstissä sallitaan pidemmät sitaatit jos asian esittely ja dialogin käyminen toisen tutkimuksen kanssa sitä edellyttää. Kirja-arvosteluissa sitaatit ovat yleensä rajatumpia.

Sitaatin on kuitenkin oltava arvostelun tukena, argumenttina kirjoittajan näkemyksille eikä niiden korvaajana. Sitaatin on oltava lähteen mukainen, antaa oikea käsitys siteeratusta tekstistä. Joskus liian lyhyt lainaus voi jopa antaa väärän kuvan tekijän ajatuksista.

Lausunnossaan sitaattiratkaisusta (2017:2) tekijänoikeusneuvosto tiivisti sitaatin olemuksen näin:
”Ollakseen oikeutettu siteerauksen on oltava avuksi henkisessä luomistyössä siten, että siteerattu teos havainnollistaa, selkeyttää tai taustoittaa lainaajan omaa esitystä”.

Kuvaakin saa siteerata

Tekijänoikeuslain pykälä 25 kertoo, milloin julkistetusta teoksesta saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:

”1: Arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä 2: sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi”.

Tämä pykälä sallii lehtien poimia kuvataiteen, kuvituksen tai muun visuaalisen taiteen arvostelujen yhteyteen kuvanäytteen. Sama oikeus on tieteellisellä työllä.

Vakiintuneen tulkinnan mukaan kuvasitaatin tulee liittyä arvostelun tekstiin ja sen on oltava järkevässä suhteessa siihen.

Tekijänoikeusneuvoston lausunnossa (2016:16) käsiteltiin sitä, oliko sanomalehden verkkosivuilla julkaistussa valokuvanäyttelyn arvostelussa käytetty liikaa kuvia. Arviosta oli 70 –80 prosenttia näyttelyssä olleita valokuvia.

Tässä tapauksessa neuvosto piti kuvasitaattien määrää hyväksyttävänä. Se jopa piti kuvien suurta kokoa ja määrää tekijää kunnioittavana ja linjasi, että tässä tapauksessa kovin pienten valokuvien käyttö kyseisten teosten esittelyssä ei olisi tuonut esille niiden suurta ilmaisuvoimaa.

Päivän tapahtumia kuvatessaan lehti saa käyttää kuvasitaattia, mutta ei kuitenkaan poimia sellaisenaan toisen lehden käyttämää kuvituskuvaa, sarjakuvaa tai pilapiirrosta. Ne ovat lain tarkoittamia lehteen tai aikakauskirjaan valmistettuja kuvia.

Sama pykälä toteaa, että myyty taideteoksen kappale saa esiintyä valokuvassa, televisioesityksessä tai elokuvassa, jos sillä on näissä toisarvoinen merkitys.

Julisteen tekijä ei saa korvausta tv-elokuvassa päähenkilön kodin seinällä näkyvästä julisteesta.

Pysyvästi julkiselle paikalle sijoitetun taideteoksen saa valokuvata, mutta kuvaa ei saa käyttää ansiotarkoitukseen ilman tekijän lupaa.

Siteerattu lähde on aina mainittava. Tälle maininnalle ei ole muotomääräyksiä, kunhan sitaatin alkuperä selviää.

Yksityinen kopiointi on laillista

Toinen merkittävä poikkeus tekijän yksinoikeuteen työstään on yksityinen kopiointi. Julkistetusta teoksesta saa ottaa muutamia kopioita yksityiseen käyttöön. Voin tallentaa kirjastosta lainaamani CD-levyn tietokoneelleni tai ottaa valokopion hienosta kuvituksesta pojalleni.

Muutamalla kopiolla tarkoitetaan esimerkiksi CD-levyn kopiointia siskolle, puolisolle sekä omaan soittimeen tai valokopiota Fingerpori-stripistä jääkaapin oveen. Yksityinen käyttö tarkoittaa omaa perhettä tai aivan läheisintä ystäväpiiriä. Oppikirjojen kopiointi koulun sisäiseen tietoverkkoon ei ole yksityistä käyttöä. Tietokone-ohjelmia ei saa kopioida lainkaan.

Kopioida voi vain laillisesta lähteestä. Internetiin ilman lupaa ladattu musiikki tai elokuva ei muutu lailliseksi kun sen tallentaa verkosta omalle koneelle. Ei varastettu autokaan muutu lailliseksi omaisuudeksi, jos sen saa varkaalta.

Kopiosto valvoo

Sopimuslisenssit ovat kolmas oleellinen poikkeus tekijän oikeuksiin. Tekijöitä laajasti edustava järjestö voi tekijänoikeuslain perusteella lisensioida eräillä tekijän itsensä vaikeasti valvomilla aloilla tekijänoikeuden suojaaman aineiston käyttöä edustamiensa tekijöiden puolesta. Se vastaa järjestön ulkopuolisten tekijöiden esittämiin vaatimuksiin teosten käytöstä.

Kuvantekijöille tutuimmat sopimuslisenssin alat ovat valokopiointi ja digitaalinen kopiointi. Koska yksittäinen kuvittaja tuskin pystyisi perimään muutaman sentin korvausta Lepsämän koulun tunneille työstään otetuista valokopioista, sopimuslisenssi eli käyttölupa on toimiva menettely.

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto kerää keskitetysti opetusministeriöltä, kunnilta ja monilta muilta muutaman sentin korvauksia niiden alalla selvitysten mukaan otettua valokopiota tai digitaalista kopiota kohti. Yhdessä niistä kertyy monien miljoonien eurojen potti. Tämä jyvitetään kopioinnin lajin mukaan eri alojen tekijä- ja kustantajajärjestöille.

Kuvittajat ry on Kopioston jäsen. Se edustaa henkilöjäseniään näiden antamien Kopiosto-valtakirjojen oikeutuksella. Järjestelmän kattavuuden kannalta on tärkeää, että tekijäjärjestöjen jäsenet luovuttavat Kopiosto-valtakirjan. Valtakirjan järjestölle luovuttanut tekijä ei anna pois mitään todellisia rahastettavissa olevia tekijänoikeuksiaan – ainakaan minä en lähde sinne Lepsämälle vahtimaan valokopioidaanko siellä töitäni.

Kopiosto määrittelee kerättyjen, järjestöille tulevan rahan sallitut käyttökohteet. Se on tekijöiden rahaa ja sen on hyödytettävä tekijöitä.

Järjestöjen apurahat ja palkinnot rahoitetaan valokopioinnista saadulla korvauksella, samoin tekijänoikeusneuvonta jäsenille.

Sopimuslisenssejä käytetään muillakin vastaavilla aloilla, esimerkiksi  radio- ja televisiolähetysten joissakin käyttöyhteyksissä sekä aineiston digitaalisessa käytössä opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa.

Korvausta lainauksesta

Neljäs tekijän näkökulmasta tärkeä yksinoikeuden rajoitus sallii teoskappaleiden lainaamisen yleisölle kirjastoista. Euroopan unionin vuokraus- ja lainausdirektiivi säätää, että kirjastolainauksesta on tällöin maksettava korvaus ainakin tekijöille.

Siksi Suomessakin on maksettu vuodesta 2007 alkaen valtion budjetista lainauskorvausta kirjojen, nuottien ja äänitteiden tekijöille sekä kääntäjille.

Vuodelle 2017 lainauskorvauksen koko summa oli 15.6 miljoonaa euroa.

Joulukuussa 2016 eduskunta hyväksyi lainmuutoksen, jolla korvaukseen oikeuttaviin lainoihin lisättiin aiempien yleisten kirjastojen lisäksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastot.

Lainauskorvausta hallinnoi kolme tekijänoikeusjärjestöä. Kuvan korvauksista vastaa Kopiosto, tekstin Sanasto ja musiikin Teosto. Jos lasten kuvakirjan tekijä on itse tehnyt sekä tekstit että kuvat, hänen tulee hakea korvausta erikseen sekä Kopiostosta että Sanastosta.

Korvauksen jako perustuu edeltävän vuoden lainaustilastoihin. Kuvantekijän korvausta laskettaessa huomioidaan lisäksi kuvan osuus kirjassa, esimerkiksi sarjakuvassa kuvan osuus on isompi kuin monissa muissa kirjoissa.

Kuvan lainauskorvaukselle on tyypillistä sekä keskittyminen että hajaantuminen. Lasten kuvakirjat ovat erittäin suosittua aineistoa kirjastoissa ja niiden tekijät voivat saada merkittäviäkin korvauksia.

Toisaalta taas kirjoista on paljon sellaisia, joissa kuvan osuus on pieni. Niissä isokaan lainamäärä ei välttämättä kartuta lainauskorvausta kovin paljoa. Niiden lainauskorvaukset jakaantuvat monesti melko pieniksi, etenkin kun kuvan korvaussumma on vähäinen verrattuna tekstien korvaukseen.

Kopiosto huomioi lainauskorvauksessa kirjojen kansikuvatkin. Paljon kirjankansia tehneen kuvittajankin kannattaa siksi hakea lainauskorvausta. Ylipäänsä kaikki kuvituksensa kannattaa kirjata Kopioston lainauskorvauspalveluun, sillä ne kaikki voivat kartuttaa kokonaiskorvausta.

 

Tekijänoikeutta verkossa

Tekijänoikeuslaki löytyy kokonaisuudessaan verkosta ajantasaisena valtion säädöstietopankista:
finlex.fi

Tekijänoikeusneuvoston lausunnot ovat opetusministeriön sivuilla:
minedu.fi

Kopioston sivuilla kerrotaan kattavasti tekijänoikeusjärjestön toiminnasta ja palveluista oikeudenomistajille sekä annetaan tekijänoikeustietoa: kopiosto.fi

Tekijänoikeustietoa koulumaailmaan:
kopiraitti.fi

Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen kattava tietosivusto:
tekijanoikeus.fi

Taideyliopistojen tekijänoikeuspalvelun sivuilla on tietoa eri taiteen alojen tekijänoikeuksista:
wiki.aalto.fi

 

Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedInEmail to someone